Meidän Talo

Hangon kylpyläpuiston vanha huvila hurmaa ohikulkijoita – 95-vuotias Sirkka Pettersson on emännöinyt Rockaway Housea 50-luvulta asti


95-vuotiaan Sirkka Petterssonin kaksikerroksinen talo ja sen kaunis puutarha Hangossa ovat olleet ohikulkijoiden ihailun kohde jo 1950-luvulta asti. Talolla on värikäs menneisyys: se on toiminut niin Hangon Keksin johtajan kotina kuin poliisilaitoksenakin.
Kuvat Hanna Linnakko
Rakennuksen sivulla on sisäänkäynti keittiöön. Nurkan takana oikealla näkyy lisäosa, jonne rakennettiin sauna vuonna 1995. Oikealla upea hevoskastanja, etualalla kallion seurana luonnonkukkia.

Hangon kylpyläpuistossa Huvilatiellä on kaunis vanha talo, jonka historia on vertaansa vailla. Axel Lindströmin suunnittelema mansardikattoinen huvila rakennettiin 1900-luvun alkupuolella ja sen ensimmäinen omistaja oli mitä ilmeisimmin neiti Anna Grönroos, jolla oli valokuvausateljee talon yläkerrassa.

Seuraavaksi taloon asettui Henry E. Hutton, joka oli muuttanut Hankoon Englannista ja palkattu paikallisen keksitehtaan, Hangon Keksin johtoon. Mahtava kaksikerroksinen rakennus oli Huttonin mielestä halvan näköinen, joten hän päällystytti puisen talon rappauksella ja korvasi peltikaton tiilillä. Tehtaanjohtaja antoi huvilalle nimeksi Rockaway House ja sillä nimellä hankolaiset kutsuvat sitä edelleen.

Talvisodan jälkeisen aselevon yhteydessä vuonna 1940 Suomi joutui luovuttamaan Hangon alueen Venäjälle ja sitoutui tyhjentämään Hangon kymmenessä päivässä. Silloin keksitehdas koivuhalkoja myöten siirrettiin Helsinkiin ja Rockaway House jäi venäläisten haltuun.

Kun Hanko palautettiin Suomelle, Rockaway House päätyi Henry E. Huttonin toisen vaimon omistukseen ja taloa alettiin vuokrata. Huvilan nykyinen omistaja Sirkka Pettersson muuttikin miehensä Ragnarin ja kahden pienen tyttärensä kanssa taloon aluksi vuokralle vuonna 1950. Tyttäristä Anita oli silloin 5-vuotias ja Lisa vuoden vanha. Vuonna 1954 vanhemmat ostivat talon itselleen. Samaan aikaan rakennusmestarina toimiva Ragnar, joka hankolaisten keskuudessa tunnettiin nimellä Petteri, rakensi kerrostaloa Bulevardille Hangon kaupungintaloa vastapäätä.

– Se oli onnellista aikaa. Tyttäret olivat pieniä ja olin silloin vielä kotirouvana. Iltapäivisin pyöräilin työmaalle viemään miehelleni kahvia termospullossa, vaikka kotona oli kädet täynnä työtä. Kun ostimme tämän talon, Hangossa oli kova asuntopula, eikä valinnanvaraa juuri ollut. Tämä oli varmasti Hangon kylmin talo. Muutoksia oli tehtävä, että saimme talon asumiskuntoon, Sirkka sanoo.

1940-luvulla talossa toimi Hangon poliisilaitos. Talon nimi Rockaway House oli maalattu näyttävästi seinään.

Päärakennuksen ohella tontilla on vuonna 1911 rakennettu Gustaf Welanderin suunnittelema ulkorakennus, jota oli jatkettu autotallilla vuonna 1927. Rakennukset ja pihapiiri muodostavat hyvän kuvan 1900-luvun alun huvilatyylistä. Päärakennuksessa näkyvät edelleen kansallisromanttiset piirteet varsinkin perustan hakkaamattomassa luonnonkivimuurauksessa, ikkuna- ja ovikehikoissa sekä parvekkeissa.

Vuosien kuluessa sisätiloissa on tehty paljon muutoksia. Vain ikkunat ja yläkertaan johtava pääportaikko ovat alkuperäiset.

– Talon ulkonäössä ei meidän aikanamme ole tapahtunut paljon muutoksia, näkyvin on savupiippujen väheneminen lämmitysjärjestelmien muuttuessa, Sirkka kertoo.

Kaikki lämmitysjärjestelmät on käyty läpi Sirkka Petterssonin asuinaikana.

– Aluksi kaikissa huoneissa oli hiilikaminat ja kaakeliuunit. Sen jälkeen tuli keskuslämmitys ensin hiilillä ja koksilla, sitten öljyllä. Sitä seurasi suora sähkölämmitys ja nykyään meillä on maalämpö. Haluaisin tänne vielä aurinkoenergiaa. Vanhat kattotiilet eivät sitä kuitenkaan kestäisi, Sirkka kertaa.

Aluksi yläkerrassa oli vain pari avaraa huonetta ja niissä suuret huonekalut. Vanhempien makuuhuoneesta pääsi suoraan kylpyhuoneeseen, jossa on kuparinen kamiina. Oli lasisia väliovia, valkoisia kaakeliuuneja ja jopa pukeutumishuone.

Pääportaikon vieressä on runsas kukkapenkki, jossa kesän mittaan kukkivat muun muassa pionit, tiikerinliljat ja hopeahärkki.
Puutarhassa on muistona yksi poliisilaitoksen kamiinoista, jonne istutetaan joka kevät siniliilat kukat.
Erkkeri-ikkunan alapuolella kasvaa parimetrinen kultapallo.
Päiväkahvipaikkaa rajaava pengerrys on koottu Hangon punaisista graniittineliöistä. Aidalla kiipeilee tuoksuva köynnöskuusama, etualalla hopeahärkki.
Kesävieraista tyttärille on jäänyt mieleen ikuiset lakanoiden mankeloinnit käsikäyttöisellä laitteella. Se oli heidän tehtävänsä puutarhatöiden ohella.

1960-luvulla Sirkka alkoi pitää kesävieraita vuokralla. Hangon tennisviikkojen aikana Rockaway Housessa yöpyi myös tennispelaajia, mikä oli merikaupungissa yleinen tapa. Silloin vanhemmat muuttivat nukkumaan alas alkoviin ja yläkerta muokattiin viideksi vuokrahuoneeksi. Tyttärille kalustettiin kesähuone liiteriin sivurakennukseen.

– Isä teki sinne kaksi todella kaunista huonetta. Meillä oli oma rauha, Anita muistelee.

Kesävieraat tulivat yleensä 4–5 viikoksi ja monet perheet lapsineen ja sukulaistäteineen kesästä toiseen. Heillä oli yläkerrassa keittolevy, mutta enimmäkseen he kävivät ulkona syömässä. Mitään ruokailua Petterssonit eivät järjestäneet, sillä vanhemmat olivat päivisin töissä muualla. Sirkka oli 30 vuotta mallisuunnittelijana K. A. Weiste Oy:n tehtaalla, joka oli pohjoismaiden johtava joulu- ja pääsiäiskoristeiden valmistaja.

Kesävieraista tyttärille on jäänyt mieleen ikuiset lakanoiden mankeloinnit käsikäyttöisellä laitteella. Se oli heidän tehtävänsä puutarhatöiden ohella.

Yläkerta on jäänyt kesävierasajan jälkeen entiselleen ja talossa on kahdeksan huonetta, joissa Sirkka on enimmäkseen asunut yksin sen jälkeen, kun hänen miehensä kuoli vuonna 1995. Viime vuosina tyttäret, joilla on omat kotinsa Helsingissä, ovat asuneet vuorotellen äidin seurana. Päävastuu talosta ja puutarhasta on Lisalla.

– Isän aikana kaikki oli helppoa ja pysyi kunnossa. Hän oli koko ajan paikalla ja taitava käsistään. Sen jälkeen on ollut vaikeampaa, Lisa toteaa.

Suuren rakennuksen kunnossa pitäminen Hangon tuulisessa meri-ilmastossa on todella hankalaa.

– Jossain vaiheessa päätin entisöidä kaikki ikkunat, joita on yhteensä satakunta. Kävin ikkunoiden entisöintikurssin. Kunnostaminen oli hidasta työtä, sillä yritin tehdä kaiken pieteetillä. Revin irti kaikki myöhemmin laitetut puulistat ja kittasin vanhanaikaisesti.

Sirkka Pettersson kertoo, että puutarhaa on hoidettu aina perheen voimin. Nyt siitä vastaa Lisa-tytär.
Päiväkahvipaikan pelargonit ovat aina samaa punaista sävyä.

Rockaway Housen puutarha on kokenut monta vaihetta. Keksitehtaan johtajan asuttaessa taloa puutarha muistutti englantilaista puistoa ja siellä oli pienimuotoinen golfkenttäkin. Kun Petterssonit muuttivat tänne, nykyinen noin 2000 neliön tontti oli kolme kertaa suurempi. Koko alapiha oli täynnä lupiineja, ja sivurakennuksen nurkalla oli juhannusruusu. Hutton oli halunnut, että villiviini peittää kaikki ikkunat. Jossain vaiheessa se ulottui savupiippuihin saakka. Lukuisten seinämaalausten tieltä villiviinit jouduttiin kuitenkin aina katkomaan alas. Nykyisin ne on päätetty säilyttää vain alarappauksen edessä.

– Kun muutimme taloon, varsinaista puutarhaa ei ollut. Oli luonnon nurmikko. Puutarhassa on aina ollut valkoisia ja liiloja syreenejä, samoin pioneja. Olemme yrittäneet säilyttää ne, vaikka paikkoja on usein vaihdeltu tarpeen mukaan. Suuret hevoskastanjat ovat aina kuuluneet pihaan. Kaikki on tehty vähitellen perheen omin voimin, Sirkka muistelee.

Sivurakennuksen liiteriosassa on päärakennuksesta siirretty vanha ikkuna. Valkoisia syreeneitä pihalla on monessa paikassa.
Mahtavat juhannusruusupensaat ovat kuuluneet alusta saakka pihapiiriin.
Kaksikerroksinen talo sijoittuu rinnetontin yläosaan. Alapihalta taloon johtavat massiiviset kiviportaat. Alhaalla kasvaa punertava happomarjapensas.

Hiekkakäytäviä reunustivat aikoinaan pitkät perennapenkit. Käytävät haravoitiin puhtaiksi lauantai-iltaisin töiden ja koulun jälkeen. Luonnon ruohikko niitettiin pari kertaa kesässä ja kulotettiin keväällä.

– Jossain vaiheessa piti olla hienompi piha. Teimme valtavasti töitä. Maa pohjustettiin ja peitettiin mullalla, perustettiin nurmikenttä. Se vaati paljon työtä ja runsaasti vettä. Vesijohtovedellä kasteleminen oli kallista ja useina kuivina kesinä se oli Hangossa kiellettyäkin, etteivät pohjavedet haihdu.

Sirkka ja Petteri uurastivat aikoinaan kesäisin kaiken liikenevän vapaa-aikansa puutarhassa, joka oli todella kaunis. Ohikulkijat pysähtyivät ihailemaan sitä matalan orapihlaja-aidan taakse.

– Vuonna 1984 puutarha voitti Avotakan järjestämän Suomen kaunein piha -kilpailun, jonne naapuri oli meidät ilmoittanut. Hän sai palkkioksi 5000 markan matkalahjakortin Kreikkaan, me lehden muistoksi. Isän kuoltua aloin oman työni ohella osallistua äidin kanssa yhä enemmän puutarhan hoitoon. Nyt se on kokonaan minun vastuullani, Lisa kertoo.

Nyt piha on palannut luonnolliseen tyyliin. Nurmi saa sammaloitua, eikä sitä enää kalkita tai lannoiteta.

– Sammalten mukana pihaan on tullut paljon pieniä kukkia, apiloita ja keto-orvokkeja. Nyt joudun miettimään, milloin leikkaan nurmen. Pitää olla malttia, että kukat ehtivät siementää. Kallioisen ja monikerroksinen rinnetontin ruohonleikkuu on vaikeaa. On kiviä, kantoja ja juuria, Lisa kertoo.

Makedonian männyn suuret kauniit kävytkin pitää poimia ruohonleikkuun tieltä. Perheellä on aina varastossa iso korillinen käpyjä ohikulkijoita varten. Ne ovat monelle harvinaisia keräilyesineitä.

Tontilla kasvaa valtavasti korkeita puita, hevoskastanjoita, pähkinäpuita, vaahteroita ja Makedonian mäntyjä.
Koko alapiha oli ennen lupiinien valtakuntaa. Sirkan mielestä niitä pitää pihalla olla. Nyt lupiinit on rajattu yhteen omaan penkkiinsä, josta ei ole lupa levitä. Niinpä tyttäret poistavat siemenet tarkoin.

Tontilla on tosi paljon suuria puita ja pensaita, jotka vievät voimaa uusilta kasveilta. Viisi vuotta sitten Sirkka sai 90-vuotislahjaksi kaksi omenapuuta, joista vain toinen voi nykyään hyvin. Tänä keväänä siinä oli mahtava kukkaloisto.

Vanhan rouvan toiveissa on enemmän kukkapenkkejä ja myös erillinen yrttitarha. Nyt täällä kasvaa vain luonnon ruohosipulia ja persiljaa, jotka ilmestyvät itsekseen joka kevät.

Tyttäret yrittävät toppuutella äitiään, sillä he haluavat pitää puutarhan mahdollisimman yksinkertaisena ja helppohoitoisena.

– Voimat ja aika eivät vain riitä kaikkeen. Täällä on nykyisin myös paljon riesaa peuroista, jotka viihtyvät tontilla ja syövät kukkia. Lähellä asustaa myös rusakko, joka sekin pitää varsinkin juuri avautuvista kukista. Tulppaaneja ei esimerkiksi kannata istuttaa lainkaan. Kaikkia penkkejä ei vain voi aidata, Lisa sanoo.

Kuivina kesinä puutarhaa vaivaa myös vesiongelma. Mutta siihen on ratkaisu.

– Olen erikoisen tarkka keräämään sadevettä. Minulla on sitä varten tynnyreitä ja varatynnyreitä ympäri pihaa. Kastelukannulla kasteleminen on myös hyvää jumppaa, Lisa kertoo.

"Yhteiset pihatyöt olivat tärkeitä. Lauantaisin haravoitiin hiekkakäytävät. Pari kertaa kesässä niitettiin luonnonnurmikko. Tyttäreni muistavat kitkemisen tuskan ja kesävieraiden takia jatkuvan lakanoiden mankeloimisen", Sirkka Pettersson muistelee.
Julkaistu: 17.7.2019