Jälleenrakennuskauden pientalo Helsingin Paloheinän vehreällä omakotialueella näyttää kuin juuri tehdyltä. Totta tuoreus onkin: elokuussa 2016 talo sai uuden julkisivuorauksen ja sen alle lisälämmöneristyksen selluvilla- ja kuitulevyllä.

Remontti lisäsi ulkoseinien paksuutta sen verran kohtuullisesti, ettei räystäiden jatkamista, ikkunoiden ja ulko-ovien siirtoa tai perustusten leventämistä tarvittu. Pelkästään talon ulkonäön takia niitä ei kannattanut laittaa.

Remonttifirma timpuroi vuorilaudoituksen aiemman kaltaisesti vaakasuuntaan. Puutavara oli teollisesti pohja- ja kertaalleen päällysmaalattua, ja tämä suojaus riitti talven yli. Seuraavana kesänä yrityksen ammattilaiset sivelivät pintaan öljymaalin.

– Vuoraukselle annettiin 20 vuoden lahoamattomuustakuu, kertoo remontin kokonaispalveluna tilannut talon isäntä Mikko Tolvanen tyytyväisenä.

Alkuperäisen sahanpuru- ja kutterinlastueristyksen annettiin jatkaa tehtäväänsä.

– Siinä päätännässä piti olla erittäin huolellinen. Eristeen ja seinän muun sisärakenteen kelpoisuutta päästiin tutkimaan perinpohjaisemmin vasta, kun vanhat vuorilaudat oli poistettu ja voitiin avata vinolaudoitusta.

Puru oli hyväkuntoista: kirkasta, kuivaa ja hajutonta.

– Jos olisi ollut vähänkin sisäilmariskiä, eriste olisi vaihdettu uuteen, tässä tapauksessa selluvillaan. Joka seinän purut kontrolloitiin monesta kohdin. Vinolaudoituskin oli virheetön ja tiivis, lahoa tai tummaa pintaa ei ollut eikä edes rakoja tilkittäväksi.

– Vinolaudoituksen osittainen purku ja purujen vaihto selluvillaan olisi kasvattanut laskua vähintään muutamalla tuhannella eurolla. Hyötynä olisi saatu hiukan ekstraa lämmöneristävyyteen.

Korjaussuunnitelmaa tulkittiin hankkeessa joustavasti. Muutoksia oli varauduttu miettimään sen mukaan, mitä työn edetessä tulisi eteen.

Remontin perimmäinen syy oli säästää lämmityskustannuksissa.

– Taloudellisen intressin rinnalla oli myös tarve kunnostaa ulkoseinien pintarakenteita, vanhentuneita ja halkeilleita lautoja.

Remontin tehneen Prima-Rakentajien aluemyyntipäällikkö Olli Göös tuntee rintamamiestalot ja niiden seinärakenteet.

– Usein vuoraus on naulattu suoraan vinolaudoitukseen, jolloin kerrosten välistä puuttuu tuuletusrako. Tässä talossa tuuletusrako enimmäkseen oli, ja tietysti teimme myös uuden seinän 23 × 100 millimetrin pystyrimoituksella.

Todennäköisesti juuri toimiva tuuletus piti talon rakenteet hyvässä kunnossa.

– Olimme varautuneet kosteisiin fylleihin ja mikrobeihin. Siksi tarjouksessa oli mukana myös laajempi purku- ja eristysvaihtoehto.

Lisäeristykseksi vinolaudoituksen ulkopintaan koolattiin 50 millimetrin paksuinen Ekovilla-puukuitulevy. Sen päälle tuli 25 millin paksuinen Runkoleijona-kuitulevy eristeeksi ja tuulensuojaksi.

Lisäeristys paransi reilusti seinärakenteen lämmönläpäisykerrointa eli U-arvoa.

– Alkuperäisen seinärakenteen U-arvo oli hiukan alle 0,70 W/m2K, mikä on tyypillinen rintamamiestaloilla. Lisäeristys pienensi johtumishäviöitä niin, että U-arvo puolittui. Jos lisäksi 100-millinen purueriste olisi vaihdettu puukuituun, U-arvo olisi saatu jopa kolmasosaan.

Vuotuiset lämmityskustannukset pienenevät remontin myötä noin 400 eurolla.

– Purut puukuituun vaihtamalla olisi säästöä ollut odotettavissa yli 500 euroa, kun oletetaan, että seinän ala on 120 neliötä ja energian hinta 0,10 e/kWh.

Mikko Tolvasen laskelmat osoittavat lisäeristyksen maksavan itsensä takaisin alle kymmenessä vuodessa, jos talvet ovat nykyisenlaisia. Laskelma ei huomioi ulkoverhouksen hintaa, koska se olisi pitänyt kunnostaa joka tapauksessa.

Tolvanen ei ole vielä selvittänyt, paraniko talon energialuokka remontin myötä.

– Luokkaan vaikuttavat monet tekijät, kuten poistoilman lämmöntalteenotto. Se toistaiseksi puuttuu, kun asunnossa on tuloilmaventtiileillä ja liesituulettimella hoituva ilmanvaihto.

Puukuitueriste on sanomalehtipaperista jauhettua silppua. Palo- ja homeenestoaineella käsitellyn eristeen voi valita puhallettavana tai levynä. Iso osa Suomen puutalokannan lisäeristäjistä on ottanut sen omakseen.

– Se hengittää samaan tapaan kuin puru. Olosuhteiden mukaan puukuitueriste välillä ottaa kosteutta itseensä ja välillä vapauttaa sitä kuivaan suuntaan. Höyry ja vesi eivät jää eristeeseen aiheuttamaan ongelmaa, sanoo Ekovillan aluepäällikkö Kari Nyberg.

Puukuitueriste toimii sellaisenaan tai purun täytteeksi asennettuna luotettavasti silloinkin, kun ulkoilma on sisäilmaa lämpimämpää.

Poikkeustilanne voi tulla eteen kesällä asuntoa viilennettäessä. Tällöin kosteuden kulkusuunta seinässä on ulkoa sisälle eli käänteinen. Normaalisti kosteus siirtyy sisältä ulos, kun ulkoilma on sisäilmaa viileämpää.

– Seinän sisäpintaan riittää ilmansulkukerros, Ekovillan tapauksessa se on ilmansulkupaperi X-5. Mineraalivillalle, sekä kivi- että lasivillalle, sen sijaan tarvitaan höyrynsulkukerros estämään kosteuden kulkua sisätiloista ulospäin.

Puukuitueristeelle kannattaa aina valita kaveriksi erillinen tuulensuoja.

– Tavallinen valinta on paksuudeltaan 12 tai 25 millin tuulensuojakuitulevy. Se eristää hyvin lämpöä ja sen läpi kosteus poistuu tuuletusrakoon.

Kari Nybergin mielestä Tolvasten talon rakenteet on korjattu oikeaoppisesti, joten ne toimivat kosteusteknisesti juuri niin kuin pitääkin.

Seinäremontti oli viimeinen vaihe Tolvasten talon ulkonäön päivittämisessä.

– Tällä erää ulkopuoliset kunnostukset on saatu päätökseen. Ne kaikki ovat olleet aiheellisia ja suunnitelman mukaisia, koska minä ja puolisoni aiomme asua talossa pitkään, Tolvanen sanoo.

Perhe, johon aikuisten lisäksi kuuluu kaksi opiskelevaa tytärtä, osti täyskellarillisen kaukolämpöverkkoon liitetyn talon vuonna 2007. Joka vuosi taloon on tehty vähintään pieniä parannuksia, ja nyt se alkaa olla valmis. Taloon on uusittu muun muassa sähköt, katto ja ikkunat.