Rilla Tervonen rakensi kasvihuoneen vanhoista ikkunoista: ”Huomasin, että kaikenlaista osaa, kun etsii hyvät ohjeet ja noudattaa niitä”
Kun apulaisena olo alkoi turhauttaa, Rilla Tervonen opetteli rakentamaan itse: ”Tämä oli harjoitus, jossa pääsin kokemaan onnistumisia ja epäonnistumisia.”
Meidän puutarha: Vuonna 2021 rakennettu talo ja vuonna 2022 aloitettu puutarhan rakentaminen Jyväskylässä.
Täällä viihtyvät: Valokuvaaja Rilla Tervonen ja puuseppä Sami Tervonen sekä kaksi teini-ikäistä lasta sekä kissa ja koira.
Seuraa somessa: @pienimustamokki
Kun aikoinaan suunnittelin perheellemme uutta kotia, tein samalla myös puutarhasuunnitelman, johon piirsin talon päätyyn keittiöpuutarhan ja kasvihuoneen. Tila ei ole kovin suuri, mutta paikka on ilmansuunnankin puolesta sopiva keittiöpuutarhalle. Näin mielessäni alueen, joka rajautuisi aitojen ja muiden elementtien avulla yhtenäiseksi, huonemaiseksi tilaksi.
Talon ja piharakennuksen rakentamisen päävastuu lankesi luontaisesti puolisolleni, joka on alan ammattilainen, ja itse tein mitä milloinkin osasin.
Kun talo oli saatu valmiiksi, nousi seuraavaksi pystyyn keittiöpuutarhan aita ja portti. Seuraavana keväänä alkoikin jo kasvihuone kutkutella mieleni perukoilla.
Puolisoni rakensi samaan aikaan valmiiksi suurehkoa piharakennustamme eikä ymmärrettävästi kokenut yhtä kovaa paloa kasvihuoneunelmaani kohtaan. Päätin siis rakentaa kasvihuoneen itse.
Pyöreät kivilaatat johdattavat sisään keittiöpuutarhaan. Ne on hankittu Viherlandiasta, mutta samantapaiset voi valaa itse betonista.
Pystyyn asennettu kukkatuki toimii varsinaisen toimensa lisäksi myös näkösuojana.
Rakentaminen oli kiehtonut mieltäni pitkään. Edellisenä kesänä olin jo harjoitellut nikkarointia, kun rakensin keittiön ikkunan alle kukkalaatikon ja keittiöpuutarhaan istutuslaatikot.
Huomasin, että kaikenlaista sitä osaa, kun vain etsii hyvät ohjeet ja noudattaa niitä.
Päätin vaivata puolisoani kasvihuoneprojektin tiimoilta mahdollisimman vähän, joten etsin perustusten ja rungon tekoon ohjeet Youtubesta. Perustuksen valoin heti lumien sulettua, ja hyvien ohjeiden avustuksella siitä tuli oikein tukeva ja varsin suorakin.
Kiinnitä seinille eri kokoisia nauloja ja koukkuja työkaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita varten.
Perustusten jälkeen alkoikin palapelin kasaaminen, kun kaivelin pihavarastosta valikoiman erilaisia ikkunoita.
Olimme purkaneet talomme tieltä vanhan rakennuksen, jonka ikkunat olimme pistäneet talteen, ja nyt ne tulivatkin tarpeeseen. Mittasin ikkunat ja piirsin mittakuvat paperille. Piirroksesta oli helppo hahmottaa mittasuhteet ja ikkunoiden ja oven paikat.
Aika nopeasti ymmärsin, että on aivan turhaa uppiniskaisesti hakata jokainen naula itse, jos apuakin on tarjolla. Puolisoni tuli avuksi, kun oli aika kiinnittää kattoristikot ja asentaa katon kennolevyt. Paneelit sahasimme ja naulasimme yhteisvoimin.
Viherhuone rakentui vuoroin tihkusateessa ja paahtavassa auringonpaisteessa. Se oli erinomainen harjoitusprojekti, jossa pääsin kokemaan monenlaisia työvaiheita, onnistumisia ja epäonnistumisia.
Viherhuoneessa on kasvanut tomaattia ja yrttejä, siellä on juotu kahvia ja kirjoitettu runoja mutta myös vietetty kesän päättäjäisiä juuston ja viinin äärellä ystävien kanssa. Eräs ystävä totesi, että viherhuone ja keittiöpuutarha on kuin oma pieni maailmansa. Se on hyvin sanottu.
Oman maailman ei monesti tarvitse olla suuren suuri, hyvin pienikin riittää.
Tästä se lähti!
