Riitta loihtii herkkuja saarimökin yksinkertaisissa oloissa – katso konkarikokkaajan kätevät ideat!
Saarimökillä eletään ilman juoksevaa vettä ja sähköäkin saa vain vähän. Se ei haittaa Riittaa, joka on oppinut sujuvasti kokkaamaan ruokaa nuotiolla, savustuslaatikossa ja pannulla. Jälkipolvi odottaa joka kesä varsinkin muurinpohjalettuja!
Ruoka on aina ollut minulle tärkeä asia, vähän harrastuskin. Perheessämme oli kolme lasta ja mies, joka harrasti paljon liikuntaa. Tuntui, että olin aina laittamassa ruokaa, ja sillä lailla siitä vähitellen oppi tykkäämään. Ruoanlaitto on meditatiivista, rauhoittavaa. On monia ruokia, jotka osaan valmistaa vaikka silmät ummessa.
Mökillä kokkaaminen on erilaista kuin kaupungissa. Saimme perintönä saaritontin Saimaalla ja rakensimme sinne hirsi- ja saunamökin. Siellä ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä, paitsi nykyään vähän aurinkopaneelien avulla.
Aikanaan mökillä oli paljon porukkaa, lasten lisäksi heidän kavereitaan ja meidän ystäväperheitämme. Nyt tyttäreni ovat jo aikuisia ja mieheni kuoli vuonna 2011. Mökkeilen useimmiten yksin, mutta tietysti lapset ja lapsenlapset käyvät välillä.
Kun mökki on venematkan päässä, sinne ei tule vietyä mitään turhaa. Totta kai saaressa on myös kuivaruokavarasto ja säilykkeitä. Teen usein ruokien esivalmistelut jo kaupungissa. Esimerkiksi lihapadan ainekset vien saareen valmiiksi pilkottuina ja marinoituina. Keitot teen ihan valmiiksi ja lämmitän mökillä.
Kalan savustaminen on siellä kiva juttu, meillä on savustuslaatikko mökillä. Suolaan kalan valmiiksi ja vien sen perille kylmäkassissa. Valmistan nuotiolla myös liha- ja scampivartaita. Kasvisruokaakin teen yhä useammin, koska pieni kaasujääkaappi ei riitä pitämään kovin suurta määrää lihaa tai kalaa kylmänä.
Lapsille ja lapsenlapsille kesän kohokohta ovat muurinpohjaletut. Niitä syödään sekä suolaisten että makeiden täytteiden kanssa. Kiva juttu ovat tietysti myös metsän antimet. Kerään esimerkiksi mustikoita ja metsämansikoita aamujogurtin päälle. Kantarelleja taas paistan pannulla sipulin ja munakokkelin kanssa.
Saaressa eläminen on askeettista mutta merkityksellistä. Koska kaikenlaista puuhaa riittää koko ajan, siellä tulee oikeasti nälkä. Ei siis vain sellainen olo, että tekisi mieli syödä jotain hyvää. Käsin tiskaaminenkin on minusta vain mukavaa.
Olen nyt 68-vuotias. Vaikka olen hyvässä kunnossa, huomaan, että fyysinen jaksaminen on muuttunut. En enää tee mökillä niin usein nuotiolla ruokaa. Mutta kyllä siinä muutaman kerran kesässä pitää olla, että saa nauttia savun tuoksusta ja siitä aromista, jota se tuo ruokiin.
