Juha: Eräänä sateisena päivänä vuonna 1995 Helsingin Sanomissa oli myynti-ilmoitus Siuntiossa sijaitsevasta vanhasta hirsitalosta, joka oli rakennettu sotien jälkeen 1949–50.

Riitta houkutteli minua lähtemään taloa katsomaan. Hän oli jostain syystä varma, että pihalla kasvaisi tammia – ja niin kasvoikin. Puutarha oli ränsistynyt, mutta suuret puut vetosivat meihin. Ne huokuivat vakautta ja pysyvyyttä. Tammien ja valtavan pihdan lisäksi talon ympärillä oli heinikkoa ja laajaa peltoa. Ostimme talon kesäpaikaksemme, mutta ihastuimme niin, että pian päätimme muuttaa tänne pysyvästi.

Riitta: Haaveilin jo alkuvaiheessa lammesta, joka saisi alkunsa tästä purosta. Vesi on mielestäni rauhoittava ja pihaa elävöittävä elementti, jota on myös kaunis katsella. Toiveissani oli, että lampi olisi niin suuri, että siinä voisi uida. Ison lammen hoitokin olisi helpompaa kuin pienen.

Riitta: Kaivautimme kaivinkoneen avulla kaksi lampea vanhan savipellon alueelle. Niiden pohja on luonnon sinistä savea. Vesi virtaa lampiin suunnitelmani mukaan puroa pitkin. Pienemmältä lammelta johtaa kanava suurempaan lampeen, josta on ylivuoto takaisin puroon. Suurempi lampi on 30 metriä pitkä ja 1,5 metriä syvä. Uin siinä, kunnes jäät tulevat. Lapsenlapseni kutsuikin minua pitkään lätäkkömummuksi.

Riitta: Talon ja oleskelualueiden lähelle olemme tehneet kukkapenkkejä, kauempana talosta on tilaa puille ja kookkaille pensaille. Uudet kukkapenkit yleensä syntyvät, kun joudumme kaatamaan jonkin vanhan puun ja maisemoimme kannon kasveilla piiloon.

Kukinnan lisäksi myös lehtien muodot ja kasvin kasvutapa ovat minulle tärkeitä. Esimerkiksi jalopähkämö on hyvä kasvi isolle pihalle, koska siitä kasvaa kunnon puska. Myös töyhtöangervo on hieno ja kookas. Pidän myös nauhusten tummista lehdistä. Yhdessä vaiheessa halusin paljon tummalehtisiä kasveja. Ajattelin tehdä ”Dracula-pihan”, mutta puutarhassa on aina niin paljon vihreää, joten se ei oikein toteutunut.

Luontokin on osallistunut puutarhamme maisemointiin. Talon pihapiirissä on kasvanut jo alun perin puna-ailakkia ja lemmikkiä, joita edellinen omistaja toivoi meidän vaalivan. Lemmikki on lempikukkani, joten olen hänen toivettaan mieluusti toteuttanut. Veden äärelle on myös ilmestynyt itsekseen tervaleppiä, keltakurjenmiekkaa, rentukkaa ja kortetta.

Juha: Riitta on meidän kasvivastaavamme, hän valitsee ja istuttaa kasvit. Minä toteutan ja nikkaroin. Isot projektit ideoimme ja suunnittelemme yhdessä. Riitta on kuitenkin meistä se taiteilija. Kun joskus istuskelemme puutarhassa, näen hänestä heti, kun hän alkaa ideoida jotain uutta.

Riitta: Oikeastaan vietämme puutarhassa kaiket päivät puuhastellen. Tekeminen ei täällä ikinä lopu. Maltamme kyllä välillä istuskellakin, vaikka se yleensä johtaa uusiin puutarhatöihin ja -projekteihin. Istuskellessa kun ehtii tuumailla monenlaista. Nytkin valoimme juuri uusia betonilaattoja, jotka vielä odottavat kuivumista.

Keväällä intomme on suurimmillaan, mutta aika aina loppuu kesken. Syksyllä puutarhaelämä vähän rauhoittuu, mutta silloin riittää haravoitavaa. Suurista puista karisee valtavasti lehtiä, joita ei voi jättää nurmikolle paksuksi kerrokseksi. Tammen lehtiä tippuu vielä talvellakin, joten keväällä saa haravoida toisen kierroksen.

Juha: Ison nurmialueemme leikkauksessa vierähtää helposti pari tuntia. Teen sen kasvukaudella viikon välein. Jos sataa pitkään ja nurmikko kasvaa tavallista nopeammin, sopiva leikkuuväli on viisi päivää. Työtä helpottaa, kun kasvit kasvavat isoissa yhtenäisissä istutusryhmissä.

Isolle pihalle mahtuu kaikenlaista elämää. Alkuun suuret peuralaumat tuntuivat meistä eksoottisilta. Peuroja on yhä, mutta ne eivät enää ole ihastelumme kohteina, sillä ne puskevat nuoret puiden taimet nurin ja syövät istutuksia. Onneksi ne eivät sentään tule portaille asti.