Katan pöytääni hyvällä omallatunnolla prosessoitua ruokaa – eihän ilman sitä ole edes mahdollista tulla toimeen
Keittiöni kaapeista löytyy paljon prosessoituja elintarvikkeita, ja siksi elämäni on paljon helpompaa kuin esiäideilläni. Vaikka leivon itsekin leipää, ruispaloista en luovu, kirjoittaa ruokasisältöjen vastaava tuottaja Riikka Väliahde.
Kurkistus leipäkoriini: pussillinen ruispaloja ja toinen kaurarieskaa. Katsaus jääkaappiimme: puolikas pestopurkki, maapähkinävoita, rasvatonta maitoa, kaurajuomaa, juustoa, tofua, levitettä ja vihanneslaatikossa porkkanoita, puolikas kaali ja kilo satsumaa. Kuiva-ainekaapissa pastaa, nuudeleita, soijarouhetta, mysliä ja järkyttävä määrä avattuja jauhopusseja, hiutaleita ja leseitä. Pakastimessa lisää ruispaloja ja monta litraa marjoja.
Jos vihannekset, marjat ja hedelmät jätetään ulkopuolelle, kaikki muu ruoka kotonani on prosessoitua. Myös vehnäjauho ja kaurahiutaleet ovat prosessoitua ruokaa. Jyviä on kuorittu, jauhettu, höyrytetty ja litistetty.
Havahduin asiaan ollessani kokkikoulussa. Siellä monia ruokia tehtiin oikeasti alusta asti: pastaa, jäätelöä, tofua, sinappia ja pestoa esimerkiksi. Ja näihinkin tarvittiin raaka-aineiksi jo prosessoituja tuotteita.
Samaan aikaan kuuntelin kavereiden selostuksia siitä, miten he eivät syö ollenkaan eineksiä, vaikka harva tekee juuri mitään kokonaan itse, vaan valmispesto sekoittuu pastasalaatin kastikkeeksi kuin itsestään.
Toki ystävilläni oli varmaan erilainen käsitys siitä, mitä einekset ovat, mutta onko valmiiksi leivotussa leivässä tai valmiiksi keitetyssä pinaattikeitossa lopulta niin kovasti eroa?
”Onko valmiiksi leivotussa leivässä tai valmiiksi keitetyssä pinaattikeitossa lopulta niin kovasti eroa?”
Elän tällä hetkellä lapsiperhearkea, jota pyörittää kaksi työssäkäyvää aikuista. Joskus viikonloppuna leivon leipää (en toki jauha jauhoja itse) tai oikein innostuessani keitän marjoista hilloa. Kuitenkin hyvin usein lapseni (ja minun) lautaselle päätyy prosessoitua ruokaa. Tiedän, että ystäväpiirissäni koetaan huonoa omaatuntoa prosessoidun ruoan syöttämisestä lapsille, mutta väitän, että nykyajassa on mahdotonta elää ilman prosessoitua ruokaa. Olemme erikoistuneet kuka mihinkin, minä toimittajaksi ja joku toinen opettajaksi ja kolmas taksikuskiksi. Se, että tekisin suklaan alusta asti kaakaopavuista tai edes leipoisin jokapäiväisen leipäni itse, on liikaa vaadittu.
En aio syöttää lapselleni pelkkiä ravintoköyhiä nugetteja tai limua, mutta aion jatkaa prosessoitujen ja jopa ultraprosessoitujen ruokien tarjoamista kotonani. Syömme ruispaloja, paistan kalapuikkoja ja teen makaronilaatikon soijarouheesta jatkossakin. Hyvä ruoka syntyy itse tekemällä, mutta myös ruokateollisuuden tuottamana. Onneksi elintarvikkeissa on hyvät merkinnät, ja itselle sopivat valinnat on helppo tehdä.
Lopuksi kiitos ruokateollisuudelle siitä, että voin käyttää aikani käymällä töissä, harrastamalla ja nauttimalla läheisteni seurasta voin kirnuamisen ja jauhojen jauhamisen sijaan.
