Meidän Mökki

Villiintyneestä ryteiköstä paratiisiksi! Renén ja Martin järvenrantatontti muistuttaa rehevyydellään englantilaista puutarhaa

Villiintyneestä ryteiköstä paratiisiksi! Renén ja Martin järvenrantatontti muistuttaa rehevyydellään englantilaista puutarhaa
René Wilén ja Martti Uotila remontoivat vanhan mummonmökin kakkoskodiksi ja loihtivat sen ränsistyneestä pihasta unelmien puutarhan. Pionit ja ruusut kilpailevat huomiosta nenäliinapuun ja muiden erikoisuuksien kanssa. Mökki voitti myös tämänvuotisen Suomen kaunein koti: Kesämökit -yleisöäänestyksen.
Ruusutarhan etualalla näkyvä mustialanruusu on kestävä vanhan ajan lajike, jonka kukissa on vahva aromi.

Tukeva ja pörröinen kimalainen ahtautuu päättäväisesti hakemaan mettä sormustinkukan suppilomaisesta kukinnosta. Lämpimässä kesäilmassa nenään nousee ruusujen mausteisia ja makeita tuoksuja. Pionitkin ovat uhkeimmillaan. Niiden röyhelöisten ja muhkeiden kukkien hennosti tunkkainen aromi muistuttaa puuteria. Jalanti-järven pinta on niin tyyni, että taivaalla verkkaisesti lipuvat pumpuliset poutapilvet heijastuvat sen pinnasta.

Järvestä ei näkynyt vilaustakaan, kun René Wilén ja Martti Uotila alkoivat kuutisen vuotta sitten raivata uuden kesämökkinsä kuusikkoista ja umpeen kasvanutta pihapiiriä.

Vuosien saatossa mökkipaikasta Akaassa on muodostunut heille niin rakas, että he tekevät nykyään nelipäiväistä työviikkoa yhteisessä kampaamossaan Helsingissä ja viettävät pitkät viikonloput maalla.

Mökiltä kasvihuoneelle kuljetaan humalaportin läpi. Myöhemmin kesällä viiniköynnökset kiipeilevät upeasti kasvihuoneen kattoon asti.
Tomaatit ja basilikat viihtyvät samoissa olosuhteissa.

Kumpikaan ei vieläkään osaa selittää, mikä ränsistyneessä kesäpaikassa aikoinaan vetosi niin suuresti, että he halusivat sen omakseen.

– Meillä oli jo ennestään viihtyisä kesämökki tässä lähellä. Sen maaperä oli todella hyvä, ja olimme ehtineet rakentaneet sinne ihanan puutarhan, René muistelee.

Muutosten vyöry käynnistyi yllättäen, kun Martti sai tutultaan vinkin myynnissä olevasta mökistä. Jostain päähänpistosta he päättivät lähteä katsomaan sitä.

– Tiesin paikan ennestään, sillä olen kotoisin lähiseudulta. Mökki on rakennettu alun perin läheisen Tipurin kartanon vanhan rouvan syytinkiasumukseksi, ja sellainen punainen tupa -meininki viehätti minua. Tai ehkä syynä sittenkin oli maakellari. Meillä oli jo silloin paljon arkoja kasveja ja ajattelimme, että saamme kaikki kellariin talveksi, Martti kertoo.

Komea pulpettikattoinen kasvihuone on Martin arkkitehtiveljen piirtämä. Sen lasit ovat puretusta ravintolasta.
Tiilistä muuratut lavat ovat samaa sarjaa kasvihuoneen sokkelin kanssa. Niissä kasvaa lehtikaaleja, mangoldia ja samettikukkia.
Satoisat lehtivihannekset mangoldi ja lehtikaali ovat monikäyttöisiä ruoanlaitossa.
Hyötytarha on perustettu helppohoitoisiin lavoihin. Voimakastuoksuiset, oranssit samettikukat karkottavat ötököitä mangoldien, pillisipuleiden ja purjojen kimpusta.

1920-luvun ryhdikäs puutalo oli olosuhteisiin nähden kohtalaisessa kunnossa. Martti ja René ovat vuosien saatossa remontoineet ja sisustaneet tyylikkäästi sen joka neliön. Seiniä somistavat paikallisen Pihlgren & Ritolan tapettitehtaan kuosit Kirsikasta Juhannusruusuun, ja kalustus on huolettoman harkittu sekoitus vintagea ja Ikeaa.

Puutarhassa muutostyöt ovat olleet paljon suurempia. Ensimmäisenä urakkana pari raivasi ryteikköisiä ranta-alueita niin, että järvi palasi näkyviin. Tontti aidattiin, jotta irlanninterrieri Bruno saa temmeltää vapaasti.

Järvestä ei näkynyt vilaustakaan, kun René ja Martti alkoivat raivata mökin kuusikkoista ja umpeenkasvanutta pihapiiriä.

Vanhasta kasvillisuudesta on jäljellä tuskin mitään etupihan metsälehmusta ja jokusta jäkäläistä omenapuuvanhusta lukuun ottamatta, joten koko komeus on rakennettu lähes tyhjästä. Martti ja René siirsivät taimia ja keräsivät siemeniä uutta puutarhaa varten myös vanhalta mökiltä.

Raivaustöissä löytyneet muutamat ruusut ja perennat ovat aarteita. Renén mielestä vanhaa kantaa oleva vaaleanpunakukkainen palavarakkaus on paljon kauniimpi kuin perinneperennan tavallinen kirkuvanpunainen muoto.

Vahvan pinkki kiinanpioni Jadwiga ja valkoinen Jan van Leeuwen ovat keskikesän kukkakuningattaria. Niiden kanssa kasvaa harjaneilikoita, kirahvinkukkia, ukontulikukkia, kuunliljoja, palavaarakkautta ja viisi vuotta ulkona talvehtinut virolainen persikkapuu Maira.
Kaksivuotiset sormustinkukat leviävät hyvin siemenistä.

Vanhalla mökillä oli niin hyvä maa, että kasvit menestyivät siinä muitta mutkitta. Uudella mökillä pariskunnalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Savimaan rakenteessa on ollut opettelemista, sillä se on monelle kasville turhan tiivis ja maa pysyy keväisin pitkään kylmänä.

Ratkaisuna oli istuttaa kasvit kohopenkkeihin ja hankkia niihin säkkikaupalla uutta multaa. Maanpinnan yläpuolelle kohoavien penkkien multa lämpenee muuta maata nopeammin, eikä liika kosteus jää huljumaan kasvien juurille vaan valuu pois. Kohopenkeissä herkätkin lajit talvehtivat selvästi paremmin kuin tasamaalla.

René rakastaa kitkemistä, Martti taas kasvierikoisuuksia. Kesällä kasvihuoneessa viihtyy jopa persikka.

Alkujaan ajatuksena oli rakentaa puutarhasta yksinkertainen ja perinteikäs, istuttaa klassisia ja helppohoitoisia isoäidin aikaisia perennoja, kuten akileijoja, tulikukkia ja erilaisia kellokukkia. Martti ja René tunnustavat huvittuneina, että maltilliset suunnitelmat lensivät pian roskakoriin ja puutarhaan alkoi kertyä kiihtyvällä tahdilla yhä erikoisempia kasveja ja rakennelmia. Niihin kuuluvat Martin suunnittelemat vesielementit ja hänen arkkitehtiveljensä piirtämä pramea pulpettikattoinen kasvihuone, jonka komeat ruutuikkunat ovat peräisin lähiseudun puretusta ravintolasta.

– Nykyasussaan puutarha muistuttaa enemmän englantilaispuutarhoja kuin supisuomalaista mökkipihaa. Pidämme kumpikin ruusuista ja rehevästä kasvillisuudesta. Minä tykkään siisteydestä, ja lempipuuhaani on nyppiä kasveja ja kitkeä rikkaruohoja. Marttia kiinnostavat eniten kasvierikoisuudet, René kuvailee.

Martin rakentamaa lummelampea reunustavat japaninverivaahtera, sormivaleangervo, kotkansiivet ja purppurapunalatva.

Kukkeimmillaan puutarha on mökin kyljessä. Aurinko hellii paikkaa enimmän osan päivästä, ja se on suojassa kylmettäviltä tuulilta. Pioneja ja muita komeasti kukkivia perennoja pursuavia istutusalueita halkovat kapeat hiekkapolut.

Oleskelupaikkoja on useita, vaikka pariskunta myöntää auliisti, etteivät he niillä juuri vietä aikaansa. Renén mielestä puuhastelu on vähintään yhtä rentouttavaa kuin loikoilu.

– Yhden kerran olen ottanut riippumatossa viiden minuutin päivätorkut, ja ne olivat oikein makeat torkut. Yleensä käy niin, että kun istahdan hetkeksi aloilleni, kohta silmiini osuu jotakin nypittävää ja sitten olen taas menossa.

Saunamökiltä on lyhyt matka pulahdukselle.
Mökin pihapiirissä on monia oleskelupaikkoja sekä auringossa että varjossa. Penkin vieressä kukkii Martin äidin muhkean kokoinen perintöpelargoni. Tontin koko on 4500 neliötä.

Mökin sisääntulon läheisyydessä on sulotuoksuinen ruusutarha, jossa kasvaa sekä pensasruusuja että fiinimpiä jaloruusuja. Martilla ja Renéllä on tapana kartuttaa ruusukokoelmaa vielä puutarhakauden päättyessäkin, koska loppusyksyllä monet taimistot myyvät taimiaan pois pilkkahintaan.

– Silloin saattaa tehdä loistavia löytöjä tai ostaa kokeiltavaksi sellaista, mitä ei muuten raaskisi hankkia. Emme istuta taimia talvea vasten vaan säilömme ne kevääseen asti maakellarissa.

Yhden kerran olen ottanut riippumatossa viiden minuutin päivätorkut, ja ne olivat oikein makeat torkut.

Martti haluaa kokeilla mökkipuutarhassa sellaisiakin lajeja, joiden ei oikeastaan pitäisi menestyä Toijalan seudulla, joka kuuluu kasvuvyöhykkeeseen kaksi. Tämän johdosta maakellariin kiikutetaan talvipakkasilta suojaan myös iäkäs kuitupalmu, tulppaanipuu, nenäliinapuu ja persikka, joka on menestynyt monet kesät kasvihuoneessa tomaattien, basilikojen ja kurkkujen seurana.

Martti käyttää mielellään saksia hiustenleikkuun lisäksi myös pensaiden ja puiden muotoiluun. Mökille johtavan pihatien varteen on istutettu pitkä säleikköomenapuurivistö, jota ohjataan leikkaamalla ja taivuttamalla kasvamaan kapeaksi aidaksi. Säännöllistä leikkausta vaatii myös nuori lehmusaita. Martti työstää siitä muotoleikattua ja matalaa korviketta keskieurooppalaisista puutarhoista tutuille säntillisesti saksituille puksipuuaidoille.

Tällä järvenrantamökillä riittää loputtomiin sekä kaunista katseltavaa että jokapäiväistä ahertamista.

Renén ja Martin mökki voitti myös tämänvuotisen Suomen kaunein koti: Kesämökit -yleisöäänestyksen. Katso kuvat mökistä ja lue voittajien kommentit täältä!

Julkaistu: 8.7.2020
9 kommenttia