Olisin mielelläni kuin köynnöskrassi. Sen lehdet maistuvat herkullisen pipajuurimaisilta, etenkin kun niiden ei anna kasvaa liian suuriksi. Kaupan päälle tulevat kauniit kukat. Tuholaisetkaan eivät kauan häiritse: kirvat häipyvät, kun niitä suihkuttelee saippuavedellä.

Kaikki yrtit. Istutan ne taimina kasvatuslaatikkoon, ja ne viihtyvät ilman sen kummempaa hoitoa. Parasta on, kun voi taittaa omalta pihalta timjamia paistetun kalan päälle.

Olen kokeillut kaikenlaista, mutta joskus lopputulos on köyhänlainen. Palsternakka ei menestynyt kasvatuslaatikossa, surukseni se puski vain pari lehteä. Jotkut asiat kannattaa jättää ammattilaisille, ja palsternakka on yksi niistä.

Olen aika lailla itseoppinut. Olen asunut suuren osan aikuisiästäni Helsingin keskustassa, jossa puutarhurin taitoja ei tarvittu. Niitä olen päässyt harjoittelemaan vasta, kun saimme 10 vuotta sitten oman pikkupihan. Opin testaamalla ja lukemalla. Tärkeintä on, että tuntee omat rajansa eikä kokeile liian vaikeita asioita. Mottoni on ”Keep it simple, stupid”.

Haluaisin oppia pitämään huolta pihamme nurmikosta. Se on kärsinyt valon puutteesta, trampoliinista ja koirasta. Viime vuonna asensin siirtonurmen, mutta se ei juurtunut kunnolla. Kellertävä nurmikko on akilleen kantapääni, mutta en luovuta. Aion keksiä, mitä se tarvitsee kukoistaakseen.

Kultainennoutaja Selja kantaa lenkiltä pihalle isoja kivenmurikoita ja kaivaa järkyttävän kokoisia kuoppia. Olen yrittänyt kieltää, mutta se ei usko.

Pidän kivetyksen tekemisestä. Vuosi sitten uusin mukulakivetyksen: irrotin, pesin, lisäsin hiekkaa ja asensin kivet uudestaan. Se oli suorastaan terapeuttista. Inhoan lehtien ja sammalen poistoa kivetykseltä. Sitä kun tekee painepesurilla, maat vain lentävät ympäriinsä.

Peruna. Se pärjää hiekkaisessa maassa ja vaatimattomissa olosuhteissa. Perunan avulla voisin elää saarella muutaman päivän pidempään. Varsi ja kukat toisivat myös silmäniloa. Hyöty ja huvi samassa, mikäs sen parempaa!