Lehmät märehtivät maalaismaiseman keskellä. Edellisen yön susivaarasta ei verkkaisen kesäpäivän tunnelmassa ole tietoakaan. Läheiset pellot kuuluivat ennen Ukkilan tilaan, jonka päärakennus on suuren pihapiirin ympäröimä.

Talon rakennusvuosi on mysteeri, mutta vanhin hirsiseinistä löydetty vuosiluku on 1873. Rakennuksen historiasta tiedetään sen verran, että 1800-luvun lopussa taloon tuli kotivävy, joka otti itselleen talon nimen. Hän oli valtiopäivämies ja mukana säätyvaltiopäivillä 1900-luvun alussa.

– Täällä on meitä ennen asunut myös kunnallispolitiikkoja, kunnankirjuri, opettaja ja metsätieteen tohtori. Talolla on mielenkiintoinen menneisyys, kertoo Elina.

Elina ja Juha törmäsivät kiinteistövälittäjän ilmoitukseen vahingossa. Pariskunta oli etsimässä mökkikäyttöön remontoitavaa kohdetta ensin lähempää Kokkolan kaupunkikotiaan.

Kun sopivaa ei tuntunut löytyvän, Juha laajensi hakualuetta, ja Ukkila osui haaviin. Kun Elina ja Juha tutustuivat taloon, sen ryhdikkäistä ajoista ei ollut tietoakaan. Päärakennuksessa oli asuttu ympärivuotisesti viimeksi 1980-luvulla. Tiedossa oli remontti, joka ei loppuisi hetkessä. Talo oli kuitenkin löytänyt juuri oikeat ostajat.

– En usko, että talolle olisi löytynyt kunnostajaa ilman meitä. Meillä oli ostohetkellä takana yli 200 vuotta vanhan kaupunkitalon remontti, joten tiesimme, mihin ryhdyimme, Elina kertoo.

Kaupat tehtiin vuonna 2018. Siitä asti taloon on tehty itse remonttia, jolle pääremontoijana toimineen Juhan mukaan ei loppua näy.

– Kaikki alkoi perustuskivien siirtämisellä paikoilleen. Käytännössä nostin talon ylös tunkilla nurkka kerrallaan ja siirsin kivet oikeille kohdille, Juha muistelee.

Viime vuosien aikana on muun muassa purettu ja uudelleen rakennettu talon multapenkkiperustukset, vaihdettu ikkunat ja lisätty lämmöneristeeksi huokolevyt, joita on myöhemmin tapetoitu. Taloa lämmitetään ilmalämpöpumpulla, isolla avotakalla, puuhellalla ja pönttöuunilla. Lisäksi yksi avotakka on muutettu umpinaiseksi.

Juhan mukaan tulisijojen suhteen selvittiin pienillä kunnostuksilla.

– Kamarin pönttöuunissa oli reikä. Korjasin tulipesän ja tukin reiän. Hieman isompi työ oli muurata rapautuneen piipun osa uudelleen, Juha nauraa, ja Elina huokaa pelänneensä koko projektin ajan.

– Korkealle katolle meno huimasi alhaalta katselijaakin!

Osa talosta on vielä remontoimatta, joten tällä hetkellä puolet sen pinta-alasta on käytössä. Kaikki tarpeellisin on tehty, ja kunnostettua tilaa on jo riittävästi. Remonttien jälkeen on alkanut talon sisustaminen, josta on vastannut Elina.

Tarkoin harkittu sävykartta on saanut inspiraationsa talosta löytyneistä alkuperäissävyistä. Elina on kunnostanut huonekalut hiomalla ja tarvittaessa maalaamalla hengittävällä, vesiohenteisella maalilla. Yksi talossa olleista aarteista on vanha könninkello, joka kunnostuksen jälkeen raksuttaa tuvassa kotoisasti.

– Onneksi Juha luottaa sisustussilmääni. Ainoa asia, josta olemme eri mieltä, on vihreän värin käyttäminen. Minä en ole siitä aivan yhtä innostunut, Elina sanoo.

Vielä olisi monenlaista uudistettavaa, mutta Elina ja Juha eivät ota paineita tulevista remonteista. Uusi talo ei teettäisi niin paljon työtä, mutta ei siinä olisi samaa tunnelmaakaan. Pariskunta haluaa vaalia vanhassa talossa olevaa henkeä.

Vanhaa aikaakin on talossa hauska muistella.

– Kun tästä talolta katselee niitylle, voi hyvin palata ajatuksissa aikaan, jolloin täällä isännöi valtiopäivämies, Juha sanoo.