Meidän Mökki

Rakenna riukuaita

Mainos
Riukuaita on kuulunut vuosisatoja suomalaiseen maalaismaisemaan: silmä lepää, ja muistoihin tulvivat lapsuuden lämpimät kesät. Perinneaita on helpompi tehdä kuin voisi kuvitella.
Teksti Auvo Mäkinen
Kuvat Auvo Mäkinen, Piirros Anita Polkutie

Riukuaidan teossa on ollut pieniä paikallisia eroja. Paikkakunnan oma tekotapa selviää kiertelemällä maalaistalojen pihapiirejä ja katselemalla vanhoja valokuvia. Nimityksetkin ovat vaihdelleet: juoksuaita, panenta-aita, pinta-aita, suolsoaita, suoltoaita ja särentäaita. Pääperiaatteet niissä ovat kuitenkin samat.

Näin syntyy riukuaita

kuva
1. Pystyseipäät isketään maahan pareittain noin 110 senttimetrin välein. Alkureiät tehdään rautakangilla, ja seipäiden väliin jätetään aidaksen mentävät raot. Tolpat kannattaa jättää aluksi hieman kallelleen toisistaan poispäin. Ne suoristuvat, kun vitsakset sidotaan kiinni. Sisäänpäinkallistus vaikeuttaa riukujen laittoa ja sitomista. Aita etenee suoraan, kun oikea linja katsotaan linjanarulla tai linjapuulla. Seipäitä ei katkota tasamittaisiksi vaan ne saavat jäädä eripituisiksi.
kuva
2. Aidasten latominen aloitetaan asettamalla noin 1,5 metrin mittainen riuku ensimmäisen seiväsparin väliin. Tyvipää nostetaan maasta irti pienellä kivellä. Kun latva lepää maan varassa, aidas asettuu kaltevaan kulmaan. Tämän jälkeen sidotaan ensimmäinen vitsas, ja toinen vähän pidempi aidas nostetaan tyvipäästään sen varaan. Vitsaksia ja aidaksia lisätään vuoron perään. Sitomisjärjestys selviää piirroksesta.
kuva
3. Vitsakset kiedotaan tiukasti kahdeksikon muotoon seipäiden ympärille. Halkaistu puoli kierretään aina seivästä vasten. Vitsakset kiristetään kirveen hamaralla. Kuivuttuaan sidos on erittäin tiukka ja kestävä. Vitsaksia tulee kuhunkin seiväspariin kolme kappaletta, aloitukseen ja lopetukseen useampia.
kuva
4. Riu’uilla säilyy koko ajan sama loiva kulma. Kun aloituksesta on selvitty, voidaan käyttää pitkiä aidaksia. Riukuja ladotaan kerros kerrallaan. Kerros viedään ylhäältä alas saakka, mihin tarvitaan 2–3 aidasta. Kerroksen aloittava eli ylin aidas laitetaan tyvipuoli ylöspäin ja lopettava aidas on tyvipuoli alaspäin. Paksu tyvi kestää heinikossa maan rajassa pitempään kuin hento latva. Kun riukukerros on valmis, siirrytään tekemään seuraavaa. Jokainen täysimittainen kerros tukeutuu kolmeen vitsakseen.
kuva
5. Aidan kallistelu estetään vinotuilla, jotka kiinnitetään vitsaksilla joka toiseen tolppapariin vuorotellen kummallekin puolelle. Aloituksessa ja lopetuksessa vinotukia kannattaa käyttää molemmin puolin. Vinotuet antavat aidalle huomattavasti lisävuosia.
kuva
6. Vanhan riukuaidan ikää pystytään jatkamaan hakkaamalla seipäitä maahan syvempään ja tekemällä lisäseipäitä.

Vinkit riukuaidan tarvikkeiden hankintaan


  • Riukuaitaan tarvitaan runsaasti puuta. Esimerkiksi noin 25 metriä pitkään aitaan tarvitaan 46 pystytolppaa, 13 vinotukea, 70 aidasriukua ja vitsakset päälle.

  • Jos materiaaleja ei löydy tontilta, kannattaa katsella ja kysellä läheisten metsänomistajien metsien hoitotarvetta. Harvennusmetsien ”roskapuu” soveltuu riukuaidan tekoon oivallisesti.

  • Riukuaidalle saadaan paras kestävyys, kun seiväs- ja aidaspuut kaadetaan talvella, viimeistään ennen pääsiäistä puun ollessa vielä lepotilassa.

  • Aidaspuuna käytetään kuusta, mäntyä tai haapaa, ja seipäinä pelkästään havupuita. Koivu ja leppä lahoavat nopeasti, joten niiden käyttöä kannattaa välttää, jos haluaa aidalle pitkää ikää.

  • Aidasmateriaali on tyvipäästään vahvuudeltaan ohuen käsivarren paksuista. Seiväspuut ovat ohuempia, neljä-viisisenttisiä. Sopiva mitta aidaksille on 3,5–6 metriä. Seipäät ja vinotuet ovat 2–3- metrisiä.

  • Riu’ut aisataan eli kuoritaan kolmelta neljältä sivulta ja annetaan kuivua ilmavassa paikassa.

  • Sidokset eli vitsakset tehdään nuoren näreen latvoista. Ne ovat pituudeltaan 1,3–1,6-metrisiä. Paras materiaali saadaan tiheässä kasvaneista ohutrunkoisista taimista.

  • Vitsaksen halkaisu aloitetaan latvaristikosta ja puolikkaat väännetään varovasti erilleen. Latvatupsut jätetään sitomista helpottamaan.

  •  Vitsakset kannattaa kerätä juuri ennen aidanteon aloittamista, jotta puun joustavuus säilyisi. Jos sidokset joutuu keräämään etukäteen, ne niputetaan ja säilytetään mahdollisimman kosteassa.

Asiantuntija: Jarmo Sirola, Tree Farm, Kiikoinen. Sirola on opiskellut aidan tekoa vanhoja aitoja ja valokuvia tutkimalla sekä itse tekemällä.

Lue lisää:

14 ideaa pihan näkösuojiin

Ohjeet kunttapihan asennukseen

Tee kaunis pihapolku askellaatoista

Julkaistu: 26.2.2016
Katso myös nämä