Viherpiha

Pihapiiri täynnä muistoja! 1800-luvulla syntynyt puutarha Kaskisissa sai uuden alun, kun kahden maan käsityöläiset Raija ja James kohtasivat

Pihapiiri täynnä muistoja! 1800-luvulla syntynyt puutarha Kaskisissa sai uuden alun, kun kahden maan käsityöläiset Raija ja James kohtasivat
Raija ja James Murrayn puutarhan rytmi on syntynyt itsestään, sattumien kautta ja tunnelmoiden. Tuoksukasvien reunustamat polut kaartuvat kutsuen ja johdattavat mansikkanurkkaukselle ja muihin nautiskelupaikkoihin.
Julkaistu: 18.1.2022

Kesäilta henkii herkkyyttä, kun Raija Murray astelee puutarhan poluilla. Vielä illansuussa päivän lämpö on maassa ja värit hehkuvat lempeinä. Kaikki aistit saavat puutarhassa osansa.

– Monet kasvit luovuttavat tuoksunsa vasta näin illalla, esimerkiksi vuodesta toiseen iltojemme istuskelupaikalle itsensä siementävä illakko, Raija sanoo.

Vanhojen rakennusten reunustamassa pihapiirissä kasvit availevat nuppujaan sarjassa. Unikot ja laventelit ovat viime päivinä heränneet kukkimaan. Lämmössä niillä on kiire.

– Näin lämpimällä kukinta menee nopeasti ohi, mutta aina jokin avautuu. Tuossa on tuntematon keltainen ruusu Turusta. Ja tuolla on valtava lipstikka. Ja täällä ovat iirikset, Raija näyttää.

Polut risteävät vanhojen puiden alla, perennojen ympäri ja pensaiden vieritse. Polkujen reunoilla kasvaa tuoksuvia kasveja, kuten iisoppia ja laventelia. Pihalla pyrähtelevät linnut sirkuttavat kukin omalla tavallaan. Kävely puutarhan läpi kesäiltana on täydellinen aistimatka.
Laventelit ja iisoppi levittelevät hurmaavia tuoksujaan polun laidalla.

Puutarhan rytmi on syntynyt itsestään, sattumien kautta ja tunnelmoiden. Osansa on hetkillä, joina on jaettu ystävien kanssa intoa, kasveja ja tietoutta.

Puutarha kertoo ystävistä: tuolla on Liisan ruusu, tuolla Mallan kurjenmiekka ja tuolla Inezin kriikunapuu.

– Olen istunut tässä portailla ja katsonut puutarhaa ja miettinyt: nyt tiedän, että tämä kukka pitää laittaa tähän ja tuo kasvi siirtää tuonne. Tai tuosta voisi mennä polku ja kiertää omenapuun tai serbiankuusen, ja että valamonruusun vierellä voisi olla levähdyspaikka.

Etupihalla on valtavia kiviä, jotka omasta kalliosta haaveillut Raija näki lähikaupan työmaalla. Hän kävi varovasti kysymässä, saisiko niitä hakea. Ymmärtäväinen urakoitsija pyysi ajamaan edellä ja kippasi kivet pihaan.

Puutarhassa oli kaksi vanhaa omenapuuta, kun Raija muutti taloon. Muut puut hän on istuttanut. Puiden ja ruusujen takaa pilkistää savipajan rakennus.
Valtavat kivet päätyivät pihaan läheiseltä rakennustyömaalta.
Raija Murray on saanut siperiankurjenmiekan ystävältään Liisalta.
Puiden siimeksessä pienellä hyötykasvimaalla kasvaa vähän ilmasipulia sekä villirukolaa, persiljaa ja muita yrttejä.
Puutarhan rytmi on syntynyt itsestään, sattumien kautta ja tunnelmoiden.

Keraamikoksi Posiolla opiskellut Raija törmäsi 1980-luvun messuilla kaskislaisiin yrittäjiin ja vieraili merenrannan pikkukaupungissa. Siellä ei ollut keramiikkapajaa ja matkailu oli nousussa.

Helsingissä kasvaneelle, aina maaseudusta nauttineelle Raijalle puutarhamainen kaupunkiympäristö oli unelmien täyttymys.

– Kun löysin postimestarin ja kaupunginlääkärin entisen talon, hurmaannuin kertaheitolla. Muutin kolmen lapseni kanssa tänne. Kävi kuten monelle tänne tulleelle käy, jäin kaupunkiin.

Talo, työ ja lapset sanelivat arjen rytmin. Puutarhaa hoidettiin sen verran, että siellä pääsi leikkimään ja savipajan myymälän vieraat saivat levähtää puutarharyhmässä.

– Ennen meitä pihassa oli vain kaksi omenapuuta ja pähkämö, joka sekin kasvaa täällä yhä.

Peikonkello löytyi Leineperin ruukin kevätmarkkinoilta. Kuva Hanna Marttinen.
Sinisiä kukkia on eri puolilla puutarhaa. Tämä herkkä yksilö on syntynyt eri akileijojen risteymänä.
Sormustinkukat kurkottelevat pesäkuusen vierellä. Riippaoksainen purppuraomenapuu ’Royal Beauty’ on ostettu Vaasan puutarhakoulun myyjäisistä noin 20 vuotta sitten.

Elämä toi eteen hetken, jolloin yksinyrittäjän oman elämän rytmi muuttui. Samalla 1800-luvulla syntynyt, pitkään uinunut puutarha sai uuden alun.

Raija oli 1990-luvun lopulla mukana käsityöläisten kansainvälisessä projektissa. Tuli ilta, jolloin hän lähti Vaasan lentokentälle hakemaan pohjois­irlantilaisen kollegan tutustumaan pajaansa.

James Murray oli juuri rakentanut oman savipajan ja myymälän Glenarmiin, Pohjois-Irlantiin. Lento laskeutui yöllä, ja James luuli tapaavansa kentällä Raja-nimisen keraamikkomiehen.

Reilun sadan kilometrin ajomatka Vaasasta Kaskisiin sujui hiljakseen jutellen.

– Kun pääsimme autolla naapurikylään eli Närpiöön ja pysähdyimme sinne kirkonmäelle, tilanne oli kyllä meille molemmille aika selvä. Eikä se ole siitä muuttunut, Raija hymyilee.

Ei kestänyt pitkään, ennen kuin James pakkasi työvälineensä ja muutti meren yli Kaskisiin.

"Eihän minulla siinä vanhan talon, käsityöläisyyden ja yksinhuoltajuuden keskellä ollut ennen voimia puutarhalle."
Raija Murray
James ja Raija huolehtivat pihapiiristä yhdessä.
Suomenköynnösruusu ’Pohjantähti’ kukkii runsaana joka vuosi savipajan seinustalla.
Ruotsinrohtoraunioyrttiä käytetään saunailtoina jalkakylpyyn.

Pian pariskunta jakoi työn ja elämän. Kun Raijan lapsista nuorinkin kasvoi ja lähti omilleen, puutarhalle oli yhtäkkiä aikaa.

Tontti on iso, 1 470 neliötä.

– Eihän minulla siinä vanhan talon, käsityöläisyyden ja yksinhuoltajuuden keskellä ollut ennen voimia puutarhalle, Raija sanoo.

Matka vei usein paikalliselle Wikmanin taimistolle, sieltä muille lähiseudun taimistoille.

– Pensashanhikki oli ihan ensimmäinen pensas, jonka hankin Wikmanilta. Pian tutustuin kaupungissa taitaviin puutarhaharrastajiin, joilta sain taimien lisäksi vinkkejä ja opastusta.

Suurin muutos puutarhassa oli polkujen syntyminen. Niiden myötä pihalle kehittyi erilaisia tiloja ja nautiskelupaikkoja: mansikkanurkkaus talon vierustalle ja tuoksuvia kasveja polun reunalle.

Polut johdattavat tilasta ja tunnelmasta toiseen.

Polkujen myötä pihalle kehittyi erilaisia tiloja ja nautiskelupaikkoja.
Jalopähkämö oli omenapuiden lisäksi ainoana jäljellä vanhasta puutarhasta, kun Raija lapsineen muutti taloon.

Pihaan päätyi kriikunapuun lisäksi muitakin pieniä puita, riippapihlaja, serbiankuusi ja pesäkuusi sekä tuijia.

– Jos puutarha olisi isompi, täällä olisi enemmän puita. Nykyisin sanon kyllä tyttärilleni, että kannattaa uskoa taimiston ohjeita. Puut tarvitsevat tilaa.

Savipajan puutarha kertoo myös hetkistä yrittäjien kiireisten markkinapäivien lomassa. Naapurikojusta on saattanut löytyä jokin kiinnostava kasvi. Sellainen on esimerkiksi Leineperin ruukin kevätmarkkinoilta mukaan lähtenyt peikonkello, kaunis, mutta pahanhajuinen mukulakasvi.

Puutarha on enemmän Raijan innostus, mutta miljöö on molempien rakkaus. Itsekin pienimuotoisesti hyötykasveja viljellyt James rakentaa ja korjaa kotia, pajaa ja myymälää. Hän on kotiutunut rannikon pikkukaupunkiin, ja alun perin Helsingin Töölöstä lähtenyt Raija tuntee olevansa kotonaan.

– Minä olen maaseudun ihminen. Niin olen aina kokenut.

Raijan vinkit polkujen puutarhaan

1. Näe kokonaisuus

Jos haluat polkuja puutarhaan, katsele kokonaisuutta ja mieti, missä polut voivat kulkea. Kun olet päättänyt reitit, poista puolen lapion mitalta vanhaa nurmikkoa mieluiten keväällä. Asettele pohjalle vanhoja sanoma- tai aikakauslehtiä ja levitä päälle kivimurskaa. Tämä on helppo tapa tehdä polut, mutta toimii!

2. Tee levähdyspaikkoja

Polkujen varrelle voi vähitellen rakentaa levähdyspaikkoja, yhden varjoon, toisen aurinkoon, ja yhden ihanasti tuoksuvan kasvin lähelle. Toinen vaihtoehto on hankkia penkkejä, joiden paikkaa on helppo vaihtaa.

3. Rakenna vesiaihe

Tee vesiaihe isoon ruukkuun polun alkuun tai loppuun, lähelle ulkotilan sähköpistoketta. Pujottele pumpun sähköjohto ruukun pohjasta ja tiivistä reikä vaikka silikonilla. Lado kiviä ruukkuun, jotta ruukku on tukevasti paikoillaan, ja asettele pumppu kivien päälle. Täytä vedellä ja käynnistä.

4. Muista pörriäiset

Istuta polkuja reunustamaan tuoksuvia kukkia tai maustekasveja. Jos haluat lisää perhosia pihaan, istuta mäkimeiramia. Se ja ajuruoho ovat myös pörriäisten mieleen. Jos kaadat puita, älä poista kaikkia kantoja vaan jätä muutama paikoilleen. Ne ovat pörriäisten levähdyspaikkoja.

2 kommenttia