Naapurisopu säilyy yleensä helposti, kun metelin tasosta, pihan hoidosta, kotieläimistä ja aidoista ollaan samaa mieltä. Malttia voi kuitenkin olla vaikeaa säilyttää, jos viereisellä tontilla tapahtuu jotakin häiritsevää.
Varsinainen kiista puhkeaa monesti vasta usean pienen ärsyyntymisen seurauksena. Ongelmat voivat alkaa kasaantua näillä yleisimmillä valituksen aiheilla: naapurin lemmikki juoksentelee vapaana toisten pihoilla, tonttien rajalle istutettu puu levittäytyy oman tontin puolelle, tai raja-aidasta ei päästä yhteisymmärrykseen. Tulenarkoja ovat myös rasitteet, kuten sähkölinjat, viemärit ja vesijohdot.
Paras tapa tarttua asiaan on keskustella naapurin kanssa suoraan, rauhallisesti ja provosoitumatta. Lähtökohta on se, ettei arvostele suoraan naapuriaan.
– Kannattaa miettiä huolellisesti, onko ärsyttävä asia todella sellainen, johon täytyy puuttua. Joku voi luoda lumet huomioimatta naapuria, mutta talvikin loppuu aikanaan, joten kannattaako siitä tehdä numeroa? pohtii Suomen Omakotiliiton lakimiesneuvojana toimiva Seppo Kauppila.
Jos naapurille pitää huomauttaa jostakin, se tulisi tehdä ystävällisesti ja otollisena hetkenä. Suutuspäissään tiuskaistu palaute jää usein kaivelemaan ja voi saada naapurin etsimään tilaisuutta maksaa samalla mitalla takaisin. Pikkuhiljaa vyyhti voi kasvaa, ja kohta molemmin puolin aletaan lukea lakikirjaa ja etsiä perusteita kutsua viranomaiset paikalle.
– Omalla pihalla saa tehdä kaikkea mikä ei ole kiellettyä. Oman kiinteistön käyttäminen ei kuitenkaan saa häiritä naapurikiinteistön hallintaa. Jos esimerkiksi kasvattaa suureksi kasvavan puun metrin päähän oman tontin rajasta, siitä tulee vuosien mittaan varmasti seuraamuksia myös naapurille, Kauppila huomauttaa.
Erilaisuutta on siedettävä
Joustavuus ja erilaisuuden sietäminen ovat tärkeitä ominaisuuksia kaikessa kanssakäymisessä. Mitä tahansa ei kuitenkaan tarvitse sietää. Jatkuva puolin ja toisin huutelu johtaa yleensä jonkinlaisen aidan rakentamiseen, jotta tonteille saadaan edes välirauha.
Kauppila on itse seurannut kiistaa, jossa utelias nainen seurasi ja kommentoi naapuriensa elämää pensasaidan läpi. Naapuri kyllästyi siihen ja rakensi omalle puolelleen puskien korkuisen umpilauta-aidan, jonka laillisuudesta nainen lähti käymään oikeutta.
Kiistaa käsiteltiin korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Nainen hävisi jutun ja joutui korvaamaan naapurinkin oikeudenkäyntikulut. Asemakaavassa ei rajoitettu aitoja, joten mitään väärää ei ollut tapahtunut.
Joskus äärimmilleen kärjistyneet kiistat tuntuvat siltä, että toinen yritetään savustaa häipymään. Hankalaksi tai häiritseväksi koetusta omakotinaapurista on käytännössä hyvin vaikeaa päästä eroon muuten kuin muuttamalla itse.
– Jos naapurissa ryypätään ja huudetaan tai käyttäydytään muuten epäsosiaalisesti, niin minkäs sille tekee. Asiaan voi puuttua vasta, jos saa lain puolelleen, Kauppila toteaa.
Apuna vain vanha laki
Naapuruussuhteista on olemassa vanha, osittain uudistettu yleislaki, naapuruussuhdelaki. Joskus naapurin teko täyttää rikoksen tuntomerkit, jolloin sovelletaan rikoslakia.
Esimerkiksi rikoslain 17. luvun yhdeksännessä pykälässä puhutaan oman käden oikeudesta. Jos naapuri menee omin luvin tekemään jotakin sellaista, mihin olisi pitänyt pyytää naapurin lupa, kyseessä voi olla rikoslain 35. luvun mukainen vahingonteko.
Epäselvissä tapauksissa neuvoa voi kysyä vaikka asianajajalta.
– Se ei yleensä maksa mitään. Asianajaja kyllä kertoo, jos tapauksen puiminen puhelimessa kestää niin pitkään, että se on muuttumassa maksulliseksi, Kauppila neuvoo.
Rikoksesta kuuluu ilmoittaa poliisille. Naapurin toimintaan, vaikkapa puun luvattomaan kaatamiseen, liittyvä rikosilmoitus ei kuitenkaan yleensä kuulu ihan kiireellisimpiin asioihin, joten voi kulua pitkäkin aika, ennen kuin poliisi palaa asiaan.
Naapuririitoihin apua sovittelusta
Mykkäkouluun ajautuneet naapurukset voivat pyytää myös sovitteluapua. Sovitteluaika voi järjestyä jo parissa viikossa. Palvelu on maksuton. Sovittelua edistää, jos molemmat osapuolet ilmaantuvat paikalle sovinnollisella mielellä.
Kuka tahansa muukin kolmas osapuoli voi toimia sovittelijana riitaantuneiden naapureiden välillä. Välittäjäksi olisi hyvä etsiä neutraali henkilö, jolla ei ole sidoksia osapuoliin. Rauhan rakentaja voi olla esimerkiksi kunnan rakennustarkastaja tai ympäristötarkastaja.
Jos kumpikaan osapuoli ei ole muuttamassa muualle, naapurikiistat täytyy joka tapauksessa sopia jossakin vaiheessa. Tilanteesta pääsee sitä pienemmällä harmilla, mitä aikaisemmin sovinto onnistutaan tekemään. Varmasti paras tapa ehkäistä kiistoja ja lopettaa ne lyhyeen on olla itse hyvä naapuri.
Tutkimusten perusteella naapurit tulevat sangen hyvin toimeen keskenään. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa naapuruussuhteita tutkineen Jukka Hirvosen kyselyaineistossa vain yksi prosentti tunnusti, että riidat naapureiden kanssa haittasivat tutkimushetkellä huomattavasti arkielämää.
– Vakavat, selvästi elämän laatua huonontavat naapuruuskiistat näyttäisivät onneksi olevan suhteellisen harvinaisia. Tietysti tällaisissa asioissa jokainen tapaus on liikaa, Hirvonen tiivistää.
