Puutarhurin kasvihuoneeseen käy ovi suoraan saunasta – talvella siellä istutaan löylyjen jälkeen ja kieputetaan kransseja oman pihan tuijasta

Pihaportti narahtaa hienoisesti. Porttia – ja hieman taaempana näkyvää ulko-ovea – koristaa havukranssi kuin toivottaen vieraat tervetulleiksi. Siuntiolaisen puutarhan omistaja, puutarhuri-yrittäjä Eeva Tarkio tulee vastaan käsissään punainen kori, johon hän on juuri leikannut havunoksia puutarhastaan. Kranssikausi on nyt vauhdissa ja Eevalla vielä muutama koriste työn alla.

Suuntaamme lumen verhoamasta puutarhasta vanhan pihasaunan jatkeeksi rakennettuun kasvihuoneeseen, joka näin joulun alla toimii Eevan kranssi- ja kukka-asetelmapajana. Eeva sytyttää pöydillä ja lyhdyissä olevat kynttilät, ja kasvihuoneeseen levittäytyy lämmin, juhlaisa tunnelma. Kasvihuoneessa talvetettavien timjamin ja rosmariinin tuoksu sekoittuu kransseihin ja asetelmiin varattujen havujen, mausteiden ja kukkien parfyymeihin.

– Nautin, kun kasvihuoneessa on kauneutta ja valoa myös talvella. Saatan istuskella täällä myös tovin löylyjen jälkeen, sillä tänne pääsee suoraan saunasta välioven kautta.

Talon edustalla kasvaa kookas puumainen kartiotuija ’Brabant’, jonka alaoksia Eeva on karsinut. Sisäänkäynnin lyhdyissä lepattavat kynttilät tuovat kodikasta tunnelmaa pimeään vuodenaikaan.

Koristeelliset leikkoamaryllikset tuovat hetkessä juhlan tunnelmaa. Näyttävä kukka toimii maljakossa yksinäänkin. Eeva kertoo kieputtavansa kukkavarren päähän luonnonniintä, jotta varsi ei rullaudu.

Eevalle joulu ei ole joulu ilman kransseja ja kukkia. Hän sitoo kransseja yhtä lailla sisälle kuin ulos tuomaan kutsuvaa tunnelmaa. Ulkokransseissa Eeva suosii kotipihan kuusten oksia, mutta sisälle tulevissa kransseissa hän yhdistelee mäntyä ja tuijaa, jotka eivät herkästi varise sisällä lämpimässä. Oman puutarhan ’Brabant’-kartiotuija on osoittautunut mainioksi materiaaliksi, jota on myös mukava käsitellä.

– Kartiotuija kasvaa vauhdilla, ja siitä voi huoletta leikata oksia milloin vain. Sillä saa kranssiin rennompaa vaikutelmaa kuin vaikkapa jäykemmällä timanttituijalla.

Töissään Eeva luottaa myös muihin puutarhastaan ja lähiluonnosta löytyviin materiaaleihin: kelottuneisiin oksiin, tammenterhoihin, pähkinöihin ja käpyihin. Ja pihakoivujen syysmyrsyissä tiputtamat oksat ja risut sopivat mitä mainioimmin kieputettaviksi kranssipohjiin. Kranssiensa sidonnassa Eeva käyttää puolalankaa.

Kukka-asetelmissaan Eeva käyttää usein sammalta, jota hän kerää pihakallionsa kosteasta ja varjoisasta painanteesta. Sammal kasvaa ja uudistuu siinä vauhdilla, ja Eeva ottaa sitä talteen taimilaatikkoon hyvissä ajoin ennen lumisateita.

– Olen sammalen suhteen onneksi omavarainen. Sitähän ei saa kerätä ilman lupaa kuin omalta maalta.

Eevan tunnelmallisessa kasvihuoneessa on tekemisen meininkiä ja yrttien ja havujen tuoksua. Joulun kukista saa huoneen viileydessä nauttia pitkään. Pakkaslukemia ne eivät kuitenkaan kestäisi.

Sipulikukat ovat kauniita myös sellaisinaan. Eeva hankkii hyasintit kotimaiselta viljelijältä nupulle hyödettyinä.

Eeva hyödyntää pihansa mehiläispesien mehiläisvahaa kynttilöissä, jotka hän tekee kastamalla sydänlangat sulaan vahaan. Tekoprosessi on hidas, mutta palkitseva, ja kynttilöiden palaessa niistä leijailee ilmaan ihana hunajainen tuoksu.

Kranssi portissa toivottaa tervetulleeksi.

Eeva on paitsi puutarhuri, myös metalliartesaani. Hän on taivuttanut kasvihuoneen koristeellisen kattokruunun rautalangasta. Saunalle johdattavan oven yläpuolella kurottelee tarhaojukkaviini ’Zilga’, jonka rypäleistä Eeva on valmistanut 20 litraa viiniä.

Joulun kukista hyasintti on Eevan ykkössuosikki. Hän hankkii nostalgista tuoksukasvia kotiinsa syksyllä heti kun mahdollista.

– On ihana fiilistellä hyasintilla jo hyvissä ajoin ennen joulua. Kotimaiset hyasintit ovat edullisia, ja isosta hyvälaatuisesta sipulista voi nousta parikin täyteläistä kukkavartta.

Niille, joita hyasintin tuoksu ärsyttää tai tuntuu liian voimakkaalta, Eeva kehottaa valitsemaan valkoisen hyasinttilajikkeen, sillä sen tuoksu on miedompi kuin punaisen tai sinisen lajikkeen.

– Hyasintin voi myös laittaa lasikuvun alle, jotta sen tuoksu ei pääse leviämään huoneeseen, hän vinkkaa.

Rautalankapaviljongin sisällä kukat tulevat kauniisti esille – ja ovat tarvittaessa myös suojassa lemmikeiltä. Eeva on kietonut hyasintit ja pienet hernesypressit sammaleeseen kokedamaksi ruukkuun istuttamisen sijaan.

Eevan sydän sykkii myös kielolle ja amarylliksille. Kielon herkkyys ja kauneus joulukukkana on hänestä vailla vertaansa, mutta ”jääkieloa” ei aina ole saatavilla ja kukista on myös melko lyhyt ilo joulun aikaan. Amaryllikset eli ritarinkukat puolestaan tarjoavat näyttävää ja pitkään kestävää kukkaloistoa, leikkokukkinakin ne ilahduttavat kahden tai jopa kolmen viikon ajan.

Eeva kertoo noudattavansa perinteistä ruotsalaista tapaa istuttaa amarylliksen sipulit ruukkuihin 19. marraskuuta, joka on Ruotsissa Amaryllisens dag eli amaryllisten päivä.

– Rakastan amaryllisten kasvun ja kehityksen seuraamista. Joulun odotus ja valmistelu on joskus jopa tärkeämpää kuin joulun pyhät.

Valkoiset amaryllikset ja hyasintit lumoavat toistensa äärellä. Havunoksat sopivat niiden ympärille vehreäksi mansetiksi.

Työkalut on ripustettu pihavajan seinälle, mistä ne saa nopeasti käyttöön risusavotan kutsuessa. Etualalla on pähkinäpensas.

Eeva tekee mehiläisvahakynttilöitä myös pukinkonttiin. Muutama yrtin oksa ja syksyn ruskistama saniaisen lehti viimeistelevät lahjan.

Voit seurata Eevaa Instagramissa @eevatarkio.