Lehtosaarnessa on aineksia Tuhkimo-tarinaan. Kesäkuun alussa, kun muut lehtipuut ovat jo aikoja sitten vihertyneet, saarni seisoo paljaana, kuin olisi kuollut. Tarkkasilmäinen voi tosin huomata sen pienet kukinnot, jotka ilmestyvät jo toukokuussa. Mutta varsinkin kovan pakkastalven tai kylmän kevään jälkeen puu saattaa viivytellä lehteen tuloa jopa kesäkuun kymmenennen päivän tienoille.

Kun lehdet sitten puhkeavat, ne säilyvät heleän vihreinä elokuun loppuun saakka. Läpi kesän saarni erottuu raikkaan värinsä ansiosta monista muista puista, joiden sävy alkaa tummua tai haalistua juhannuksen jälkeen.

Saarnen rungon päähaarat ovat yleensä pystyjä, mutta niistä lähtevät oksat kurottuvat sivulle. Ne kääntyvät kuitenkin kärjistään jälleen kohti taivasta. Tämä arkkitehtoninen kasvutapa tekee lehtosaarnesta elinvoimaa uhkuvan puun, joka tuntuu tavoittelevan korkeuksia.

Syksyllä saarni saa puhtaankeltaisen ruskan. Tosin lehdet saattavat dramaattisesti pudota kaikki kerralla jo vihreinäkin, jos aikainen syyshalla iskee ankarana.

Lehtosaarni on vaatelias maaperän suhteen. Se tarvitsee kostean, ravinteikkaan ja kalkkipitoisen maan. Tosin puu selviää kuivillakin paikoilla, jos maaperä on erityisen kalkkipitoinen. Hyvällä paikalla lehtosaarni kasvaa melko nopeasti ensimmäiset 40 vuotta, sitten kasvu hidastuu.

Saarni istutetaan keväällä aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan, joka on halloilta suojattu. Istutuksen yhteydessä maa kalkitaan ja kunnostetaan ravinteikkaaksi ja kosteutta pidättäväksi. Puun latvus saattaa tulla 20 metriä leveäksi, mikä pitää ottaa huomioon paikkaa valitessa.