Helena kehitti nerokkaan tavan tehdä perennapenkkejä, ja pahasti pusikoituneesta tontista muovautui huikea puutarha

Jokainen uusi vuosi puutarhassa on Helena Holmgrenille ihme.

– Ero kesän ja talven välillä on täällä niin valtava. Talvi on pitkä, kylmä ja luminen. Toivon aina, että kevät tulisi kaksi kuukautta tavallista aikaisemmin. Lumikerros saattaa yltää pienemmän kasvihuoneeni kattoon asti. Kaipaan talvella jopa nurmikonleikkuuta, vaikka en oikeasti edes pidä siitä, hän kertoo.

Tunnelmallinen, lähes puistomaisen laaja puutarha sijaitsee pienessä Yttertavlen kylässä Uumajan ulkopuolella Ruotsin Västerbottenissa. Helena on asunut puolisonsa Fredrikin kanssa vanhassa kruununtorpassa vuodesta 1995. Talo on 1780-luvulta, mutta puutarha sen ympärille syntyi vasta Helenan myötä.

Tontti oli hoitamaton ja pahasti pusikoitunut. Ensimmäisenä keväänä talon ympäristö kynnettiin traktorilla maan sulettua, sitten Helena alkoi tehdä innolla istutuksia. Hän kertoo lapsesta saakka haaveilleensa oman puutarhan rakentamisesta.

– Kuvittelin pitkään, että kaikki muutkin muistavat lapsuudestaan tarkasti, mitä kaikkea kasvoi sukulaistädin tai isoäidin pihan missäkin kolkassa.

Helena on hyödyntänyt kukkapenkkien perustamisessa omia ja naapurustosta ilmaiseksi saatuja materiaaleja. Monet kasviryhmien reunukset ovat syntyneet kivistä, joista joku muu on halunnut päästä eroon. Alkuvuosina maanparannukseen käytettiin läheiseltä hevostallilta saatuja lantakuormia. Maa oli sinänsä melko hyvälaatuista mutta se vaati lisää ravinteita, sillä se oli ollut viimeiset sata vuotta niittynä.

Kaikki istutukset on tehty kohopenkkeihin, joiden perustamiseen Helena on kehittänyt nerokkaan menetelmän. Hän asettelee aluksi kivi- tai puupöllireunukset maahan ja perustaa sitten niiden sisään uuden puutarhajätekompostin. Kun komposti on noin vuoden kuluttua tekeytynyt lähes valmiiksi, hän levittää sen päälle kerroksen puutarhamultaa. Näin ravinteikas kohopenkki on valmis istutettavaksi.

Kohopenkissä kasveilla on hieman suotuisammat olosuhteet kuin maan tasalla. Ylimääräinen vesi valuu pois taimien juurilta, mikä avittaa varsinkin arkojen lajien talvenkestävyyttä. Keväällä kohopenkin multa taas sulaa ja lämpenee muuta maata joutuisammin.

Puutarhan orgaaniset muodot ovat Helenan mukaan puhdasta improvisaatiota.

– Ne ovat vain tulleet. Istutan jonkin kasvin tuohon ja sitten mietin, mitä muuta siihen sopisi. Olen oppinut kantapään kautta, että kasvi kannattaa istuttaa sellaiseen paikkaan, missä se luontaisesti viihtyy. Vuosien mittaan olen varmasti ehtinyt tappaa enemmän taimia kuin moni muu on koskaan istuttanutkaan.

Tontin isot luonnonpuut säästettiin raivaustöissä mahdollisimman tarkkaan. Ne muodostavat nyt vehreän katon, joka luo puutarhaan varjoa, suojaa ja tunnelmaa. Lehtien lepatus ja leyhyntä ovat oleellinen osa levollisen kesäistä äänimaisemaa, talvella puut taklaavat kylmiä tuulia. Vuosien mittaan Helena on istuttanut puutarhaansa vielä lisää puita, kuten näyttävän ’Sunshine’-keltamarjapihlajan ja havujen erikoismuotoja sekä lehtipensaita. Hän harmittelee, että näyttävämmistä pensasruusuista näin pohjoisessa menestyvät enimmäkseen vain rotevat ja piikikkäät tarhakurtturuusut.

Puiden ja pensaiden ansiosta puutarhan pienilmasto on paljon suotuisampi kuin aukealla paikalla. Luonnonystävänä Helenalle merkitsee paljon myös se, että puut tarjoavat pesäpaikkoja ja ravintoa lukuisille hyönteisille ja linnuille. Esimerkiksi aikaisin keväällä kukkiva raita on arvokas mesikasvi ensimmäisenä liikkeelle lähteville hyönteisille.

– Linnut ja muut eläimet ovat arvokas osa puutarhaani. Kun muuttolinnut vihdoin saapuvat keväällä, tulen niin iloiseksi, että huudan niille tervetulotoivotukset.

Kesäaikaan isommat luonnoneläimet pysyttelevät yleensä ympäröivien metsien suojissa, mutta talvella puutarhassa näkyy myös kauriita, joskus hirviäkin.

Perennat ja liljat sekä muut sipulikukat ovat olleet Helenalle alusta asti rakkaimpia, vaikka puutarhassa on paljon myös hyötykasveja. Kahdessa kasvihuoneessa kypsyvät tomaatit, kurkut ja paprikat. Laajojen ja polveilevien kasviryhmien väleissä kuljetaan hake- ja nurmipolkuja pitkin. Tuttujen puutarhakasvien erikoisempia muotoja on istutettu kuin makupaloiksi sinne tänne, kuten kellankirjavalehtinen syreeni tai valkokirjavalehtiset tarha-alpi ja kalliokielo.

Rakkaimpia ovat kuitenkin ystäviltä tai puutarhatuttavilta saadut kasvit, sillä ne kantavat muistoja. Vaikka ihminen olisi jo kauan ollut poissa, Helena muistaa hänet elävästi kasvien kautta.

– Minulla ei ole mitään varsinaista suosikkikasvia, mutta koko esikkojen suku on minusta aivan ihana. Toisaalta kaikki muutkin kasvit ovat kauniita, kun ne viihtyvät hyvin. Hyväkuntoiset tavalliset kasvit ovat minusta paljon arvokkaampia kuin kituliaasti kasvavat erikoisuudet. Esimerkiksi nauhukset ovat todella kiitollisia pohjoisen perennoja, vaikka tiedän, että etelässä ne eivät olekaan puutarhaharrastajien suosiossa. Kasvukautemme on melko lyhyt, joten olen kiitollinen kaikista, jotka menestyvät täällä.

Helena arvostaa paljon myös torpankukkia eli pionien ja sormustinkukkien tapaisia vanhanajan kestäviä lajeja, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Hänestä on kiehtovaa kuvitella, millaisissa paikoissa kasvit ovat historiansa aikana kasvaneet, kuka niitä on hoitanut ja mitä kaikkea niiden ympärillä on ehtinyt tapahtua.

Monia kasveja hän on kylvänyt itse siemenistä, sillä se on sekä edullista että kiehtovaa. Paikallisten puutarhaharrastajien yhteisen siemenlistan avulla on päässyt käsiksi myös erikoisuuksiin. Siemenkylvöjä varten puutarhan perällä on erillinen viljelypenkki, josta Helena siirtää taimet lopulliselle kasvupaikalleen, kun ne ovat saaneet tarpeeksi kokoa niin, että eivät jää muiden kasvien jalkoihin.

– Jostakin kasvista taas muistan, että sen ostopaikasta sai todella hyviä piparkakkuja, hän kertoo ja nauraa.

Vaikka kauneus on Helenalle puutarhassa todella tärkeää, vielä tärkeämpää hänelle on puutarhan eheyttävä ja tasapainottava vaikutus. Hän hoitaa hellästi puutarhaansa, mutta tuntee, että oikeastaan puutarha antaa hänelle itselleen vielä paljon enemmän hoivaa.

– Uskon, että olen tehnyt ympärilleni juuri sellaisen puutarhan, jossa itse viihdyn parhaiten. Vaikka elämä muuten koettelisi, olen aina voinut luottaa siihen, että puutarha ja kasvit ovat täällä. Se on minulle merkityksellisintä. Talvisin harrastan joogaa, koska sillä on minuun hyvin samanlainen vaikutus kuin puutarhallani.