Viherpiha

100-vuotiaat agaavet ja paljon, paljon violetteja perennoja! Anniina vaalii Porkkalan kartanon vanhaa puutarhaa

100-vuotiaat agaavet ja paljon, paljon violetteja perennoja! Anniina vaalii Porkkalan kartanon vanhaa puutarhaa
Anniina Rikala hoitaa Porkkalan kartanon puutarhaa vanhaa kunnioittaen ja uudesta innostuen. Hän pyörittää kartanolla harvinaisiin perennoihin erikoistunutta taimimyymälää.

Saapuessamme Lammilla, Ormajärven rannalla sijaitsevan Porkkalan kartanon puutarhaan, huomaamme jo kaukaa, että täällä pihaa koristavat hieman erikoisemmat istutukset. Kartanon sisääntulon edustalla ruukuissaan koreilevat yli metrin korkuiset jättisiniagaavet ovat kuin tieteiselokuvasta, jossa keksijä on vahingossa suurentanut vaatimattomat huonekasvit jättiläisiksi. Agaavet saivat Luonnonvarakeskukselta kartanon historiallisen tunnuskasvin arvon vuonna 2015.

– Nämä ovat tiettävästi Suomen vanhimmat agaavet. Vanhoista valokuvista on päätelty, että ne ovat noin satavuotiaita, kertoo hortonomi Anniina Rikala.

Satavuotiaat agaavet talvehtivat lehdet nippuun sidottuina 5–10 asteen lämpötilassa.
Kaksivuotiset tulikukat ja sormustinkukat ovat kasvaneet vapaasti kasvihuoneen vierellä jo vuosien ajan.
Peikonkello on mukulakasvi, joka leviää hyvin siemenestä.
Uudessa kurjenmiekka-alueessa viihtyvät myös kurjenpolvet, kuunliljat ja muun muassa kirjovuohenputki.
Puutarhassa kasvaa runsaasti violetteja kasveja, sillä se on Anniinan lempiväri. Hienostuneet loistokurjenmiekat lumoavat keskikesällä.

Anniina asuu kartanon alueella perheensä kanssa. Hänen sukunsa on ollut täällä 1800-luvun lopulta asti. Ennen vanhaan puutarhaa hoitivat puutarhatyöntekijät, mutta nykyään Anniina tekee suuren osan alueen suunnittelu- ja hoitotyöstä itse yhteistyössä pitkäaikaisen työntekijänsä, kasvihuonepuutarhuri Marja Sokan kanssa. Parina viime vuotena apuna on lisäksi ollut pari harjoittelijaa puutarhaoppilaitoksista. Anniinan isä leikkaa laajat nurmialueet. Ison puutarhan hoitajalla täytyy olla suuri rakkaus kasveihin.

– Lapsuudessani maanviljely piti vanhempani kiireisinä, eivätkä he olleet varsinaisesti kasvi-ihmisiä. Itselleni kasvi-innostus tarttui isoisältäni, joka opetti minulle kasvien, sienten ja lintujen nimiä, Anniina muistelee.

Rippikouluikäisenä Anniinan puutarhainnostus syveni, kun hän sai ensimmäisen oman kasvihuoneensa sekä tyhjän kukkapenkin. Hän käytti kaikki rippilahjarahansa pensasmustikan taimiin. Anniina valmistui Lepaan puutarhakoulusta vuonna 2004 viljelypuolen hortonomiksi. Hän on pyörittänyt kartanolla sijaitsevaa harvinaisiin perennoihin erikoistunutta taimimyymälää jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Kartanon puutarha on tyyliltään englantilais-saksalais-goottilainen. Alueella on paljon hiekkakäytäviä ja puutarhahuoneita eli erilaisia kasveilla rajattuja tiloja. Kartanoille tyypillinen muotopuutarha näkyy geometrisina muotoina ja linjoina: paraatipaikkojen kukkapenkit ovat yhä samanmallisia kuin 1800- ja 1900-luvuilla.

Anniinan aikaiset istutusalueet eivät noudata kurinalaista muotopuutarhojen mallia: huoleton cottage garden -tyyli on ollut osittain Anniinan esikuvana uusien istutusalueiden suunnittelussa. Se näkyy erilaisten kukkien runsautena.

– Pidän puutarhoista, joissa erilaiset kasvit ovat suloisesti sekaisin ilman selkeitä lajien välisiä rajoja.

Kun Anniina suunnittelee kukkapenkkejä, hän ei mieti, mitä siinä jonkun tyylin mukaan kuuluisi kasvaa, vaan istuttaa lempilajejaan kasvupaikan vaatimusten ja kasvien kestävyyden perusteella.

– Puutarhahan on ensisijaisesti yksityispihamme, joten sen täytyy miellyttää omaa silmää.

Reilun neljän hehtaarin alueella kasvaa paljon vanhoja perennoja ja puuvartisia lajeja. Luonnonvarakeskus käy kartanon puutarhassa säännöllisesti etsimässä ja tutkimassa vanhoja kasveja.

– He inventoivat noin 160 vanhaa kantaa olevaa kasviamme, joista osa on viljely- ja osa puutarhakarkulaisia. Meillä on täällä esimerkiksi oma ruusu, kurjenmiekka, esikko ja jasmike, joita ei ole löydetty vielä mistään muualta, Anniina kertoo.

Kasvihuoneen seinustalla kasvaa pitkä rivi ruohosipulia.
Sinivaleunikko on puutarhan uudempia lajeja.
Rotkolemmikki ja pikkusydän sopivat varjoisaan penkkiin.
Perennapenkeissä viihtyvät yksivuotiset kesäkukat kuten kesäleimu.

Porkkalan kartanon historia alkaa 1300-luvulta. Kartano kuului pitkään Tavast-suvulle, mutta myöhemmin sen ovat omistaneet myös Fincken ja Hornin suvut. Anniinan suku on asunut kartanolla siitä lähtien, kun hänen isoisänsä isä, August Laurell, osti sen 1800- luvun lopulla. Nyt paikka on Anniinan eläkeikäisten vanhempien omistuksessa.

Historiallisen kartanon puutarhaa ja sen rakennuksia hoidetaan vanhaa vaalien. Vierailija ei voi olla huomaamatta kaunista puurunkoista lasikasvihuonetta.

– Olemme entisöineet sitä Museoviraston kanssa viimeisen parin vuoden ajan. Rakennamme vielä piipun ja toisen muurin toimivaksi, Anniina kertoo.

Komea rakennus lienee vanhimpia yksityispihalla säilyneitä kasvihuoneita.

Komea rakennus on todennäköisesti vanhimpia yksityispihalla säilyneitä kasvihuoneita. Se on entisöity 1930- ja 1940-luvun englantilaisten kasvihuoneiden malliin alkuperäisiä laseja käyttäen. Huoneen maapohja nousee mäkeen tarkoituksella: se lämmitetään aikaisin keväällä maassa kulkevien savupiippujen avulla, joissa lämmin ilma kulkee ylös pohjaa pitkin.

Anniina istuttaa kasvit penkkeihin aina väreittäin.

Puutarhan istutukset on suunniteltu väreittäin.

– Kun ryhmässä on useita samansävyisiä kasveja vierekkäin, vaikutelma on näyttävä, Anniina esittelee.

Anniinan rakkaus perennoihin näkyy kaikkialla: kukkapenkit, kivikot ja metsänreuna pursuavat erilaisia perennoja. Metsän puolelta löytyy varjoisa kantopuutarha, jossa kasvaa yli neljäkymmentä eri saniaslajia.

Kasvihuoneen lähellä varjoisassa istutuksessa kasvaa valkokukkaisia, vihreitä ja valkokirjavalehtisiä kasveja, kuten kuunliljoja, pikkusydämiä ja rotkolemmikkejä.

– Jos laittaa kirjavalehtisen kasvin tavalliseen kukkapenkkiin, se saattaa näyttää siltä, että sillä on kasvitauti. Valkokukkaisten kasvien joukossa lopputulos on harmoninen, Anniina kuvailee.

Anniinan kokemuksen mukaan varjoisa paikka saa valoa valkoisista kasveista.

– Puutarhan pimeimpään nurkkaan ei kannata istuttaa tummalehtisiä kasveja, sillä sieltä ne eivät näy. Synkkä alue ei houkuttele astumaan peremmälle.

Kasvihuoneen viereisessä penkissä kasvaa paljon sinisen, vaaleanpunaisen ja violetinsävyisiä kellokukkia. Ne ovat Anniinan suosikkeja.

– Kelloja on erityylisiä: on hentoja ja herkkiä luonnonlajeja sekä näitä metrisiksi kasvavia maitokelloja, Anniina esittelee innostuneena.

Myös kellokukkien värit ovat violetista ja aniliininpunaisesta pitävän Anniinan mieleen. Istutuksista voi bongata ainakin peikonkellon, maitokellon, ’Kent Belle’ -kellon ja peurankellon.

Pitkät hiekkakäytävät ja kukkapenkit ovat ominaisia kartanopuutarhalle.
Agaavet kasvavat nykyään ruukuissa, sillä niissä ne on helpompi siirtää talvehtimaan. Ennen ne istutettiin maahan kesäksi.
Kappeliksi kutsuttu rakennus on peräisin 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta. Nykyään se toimii kesäkahvilana.
Loistokurjenmiekka ’Kita-no-Seiza’ on herkkä ja kestävä lajike.
Anniina esittelee ’Frank Headley’ -vyöhykepelargonia.

Lähes kaikilla istutusalueilla kasvaa kärhöjä ja muita köynnöksiä. Niitä suikertelee perennapenkeissä köynnöstorneja ja kaaria myöten, ja ne verhoavat kiviä ja muureja kaunistaen niitä kukinnallaan. Luonnonkärhöjä kiipeilee myös havupuiden ja riippaomenapuiden päällä. Yläpihan kuollut mutta pystyssä oleva puu on yhä eloisan näköinen, sillä sen runkoa peittää runsas köynnöshortensia.

– Käytän köynnöksiä pehmentämään istutuksia.

Puutarha on yhä melko samannäköinen kuin sata vuotta sitten. Anniina on poistanut vain pahimmin varjostavia suuria syreenejä, joita kasvoi perinteiseen tapaan vähän joka paikassa. Kasvi on kuitenkin niin olennainen osa kartanopuutarhaa, että hän haluaa istuttaa sitä lisää kasvihuoneen lähelle.

Anniina haaveilee myös rakentavansa puutarhaan uuden syreenimajan.

– Kun olin pieni, meillä oli tapana juoda päiväkahvit syreenimajassa.

Katso myös puutarhajapuisto.net.

Julkaistu: 30.6.2020
Kommentoi »