Polttopuiden teko, kuivaus ja säilytys
Rakenna ja remontoi
Polttopuiden teko, kuivaus ja säilytys
Mökin puuhuolto kannattaa suunnitella huolellisesti ja ajoissa. Polttopuut on hyvä pilkkoa keväällä, jolloin ne myös kuivuvat nopeasti. Klapien säilytyksessä pitää huomioida paloturvallisuusmääräykset.
Julkaistu 9.4.2016
Meidän Mökki

Mökin polttopuuhuoltoon on paljon vaihtoehtoja. Aluksi kannattaa selvittää polttopuiden tarve ja itselle sopiva hankintatapa. Kesäajan saunomiseen voi riittää pari kuutiota, säännöllisessä ympärivuotisessa vapaa-ajan käytössä puuta saattaa kulua reilusti yli kymmenenkin kuutiota.

Polttopuuta myydään yleensä irtokuutiona, jonka hinta vaihtelee 40–70 euron välillä. Koivu on kalleinta ja sekapuu edullisinta. Koivua pidetään yleisesti tehokkaimpana lämmityspuuna. Tilavuuden kannalta näin onkin, mutta painon suhteen mänty on tehokkain valinta. Avotulessa koivu palaa räiskähtelemättä, mutta muutoin sekapuu on mainio vaihtoehto puhtaan palamisen ja ekologisuuden kannalta.

Puulajilla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä. Tärkeintä on huolehtia siitä, että puu on kuivaa ja pilaantumatonta. Kuiva puu pitää tulisijat puhtaina ja antaa hyvän hyötysuhteen. Kuiva puu on kevyttä ja helähtää kirkkaasti yhteen kopautettaessa.

Toisille sopii valmiiksi säkitetyn, kuivan polttopuun hankkiminen tarpeen mukaan. Toiset haluavat itse kaataa tuoreet puut kevättalvella ja kuljettaa ne pilkottaviksi. Sopivaa polttopuuta on yleensä lähelläkin tarjolla metsänhoidollisten harvennusten yhteydessä. Asiaa kannattaa kysyä paikallisilta metsänhoitoyhdistyksiltä.

Polttopuiden teko

Polttopuiden teko on hyvä rytmittää vuodenaikojen mukaan. Klapit kannattaa pilkkoa aikaisin keväällä, jolloin kuivuminen on tehokkainta. Työvälineiksi riittävät moottorisaha, sahapukki, tukeva noin 60 senttiä korkea pölkky ja halkaisukirves. Kirveen sijaan halkaisuun voi käyttää kiilalaitteita. Suurten polttopuumäärien teossa auttaa klapikone.

Ohut havupuu kuivuu halkaisemattomanakin, mutta koivu on aina halkaistava, koska tiivis tuohi estää kuivumisen, jolloin puu pilaantuu.

Kuivalla polttopuulla on paras lämpöarvo, eli se lämmittää parhaiten. Kuivasta puusta ei synny mustaa savua, vaan väritöntä.

Klapien kuivatus

Huhti–syyskuu on puun kuivattamisen kannalta parasta aikaa. Puu kuivuu pinottuna koko ajan, myös yöllä ja talvella, mutta hyvällä kelillä kuivuminen on tehokkainta – siis silloin, kun ilma on kuiva ja lämmin ja tuulet ovat voimakkaita. Hyvin huolehdittuna polttopuu kuivaa parhaimmillaan noin neljässä kuukaudessa.

Onnistunut kuivatus on varsin yksinkertaista:

  • Siirrä pilkotut puut heti pois maasta esimerkiksi kuormalavojen tai kumpareen päälle levitetyn pressun avulla.
  • Tee puusta siisti, tukeva pino tai ilmava kasa aurinkoiseen paikkaan, jossa käy tuuli ja joka on suojassa ainakin pahimmilta sateilta. Ilmavan sadesuojan voi tehdä esimerkiksi puiden väliin pingotetusta kevytpeitteestä.
  • Kuivuminen alkaa jo puun kaadon jälkeen, ja jatkuu hyvin, jos puun kuori on rikottu. Halkaistu puu kuivuu paremmin ja nopeammin kuin käsittelemätön puu. Pyöreä puu voi jopa lahota huonoissa olosuhteissa.

Polttopuiden säilytys

Varastointipaikka vaikuttaa kuivumisen lopputulokseen ja poltettavan puun laatuun ja puhtauteen. Siksi puita ei kannata säilyttää kostealla alustalla eikä esimerkiksi metsässä, vaan irti maasta ja avoimella paikalla. Jos puupinon haluaa peittää, pitää huolehtia tuuletuksesta. Kuivankin polttopuun saa pilalle, jos puut käärii tiiviisti pressun alle.

Mainio ratkaisu on puuliiteri, johon mahtuu kahden vuoden puut kerralla. Rakolattian tulisi olla reilusti irti maasta ja ovien molemmissa päissä vastakkaisilla seinillä tai vierekkäin liiterin pitkällä sivulla. Näin puut voidaan vuorovuosina lastata toisesta ovesta ja purkaa toisesta. Varastoon ei myöskään jää vuosikausiksi käyttämättömiä klapeja, joihin kerääntyy helposti tuholaishyönteisiä. Ihanteellinen paikka liiterille on mahdollisimman lähellä tietä. Sen ympärillä tulisi olla riittävästi tilaa polttopuiden tekoa tai valmiiden klapien tuomista varten.

Klapien ulkovaraston sijoituspaikan ja pihalla säilytyksen suhteen on huomioitava paloturvallisuusmääräykset.

  • Varaston etäisyys muihin rakennuksiin on oltava vähintään 8 metriä, jollei rakennuksiin tehdä paloteknistä suojausta. Varastointiin tarkoitettu rakennus tai katos edellyttää yleensä viranomaislupaa, jollei kunnan rakennusjärjestyksessä ole muuta määrätty. Asia kannattaa aina varmistaa mökkikunnan rakennusvalvontavirastosta.
  • Polttopuiden varastointiin pihalla pätee sama etäisyysvaatimus, eli puupinoa ei saa tehdä 8 metriä lähemmäs rakennusta. Esimerkiksi seinän vierustalle tai rakennuksen alle tehdyt klapipinot ovat määräysten vastaisia, mikä saattaa tulipalotilanteessa vaikuttaa vakuutuskäsittelyyn.
  • Myös rajan takana olevat rakennukset on huomioitava. Varaston etäisyys rajasta on oltava vähintään 4 metriä, muutoin rajan puoleiseen seinään on tehtävä palosuojaus, jos 8 metrin etäisyysvaatimus naapurirakennukseen ei toteudu.

Talviaikaan polttopuita olisi hyvä säilyttää sisätiloissa muutama päivä ennen käyttöä, jolloin puu vielä hieman kuivuu eikä pintakosteus haittaa palamista. Paras säilytyspaikka on tuuletusventtiilillä varustettu, lämmin varastotila. Palomääräysten mukaan asuinrakennuksen sisätiloissa saa säilyttää polttopuuta enintään puolikuutiota, ellei tähän tarkoitukseen ole erillistä palo-osastoitua tilaa.

Vinkit puun polttoon

  • Tulisijaa ei kannata ylilämmittää. Jos uuni on ollut käyttämättä pitkään, riittää ensimmäiseen lämmityskertaan yksi pesällinen. Kylmä uuni ei kestä äkillistä kovaa lämmittämistä.
  • Kahta täyttä pesällistä ei yleensä muutoinkaan kannata polttaa samalla kerralla, koska hyötysuhde laskee uunirakenteiden kuumetessa liiaksi.
  • Täytä ensimmäinen vajaa pesällinen pienillä puilla. Älä lado puita liian tiiviisti, jotta ilma pääsee vapaasti kulkemaan. Sytytä pesällinen ylimmistä kerroksista, jotta palaminen olisi mahdollisimman puhdasta.
  • Lisää isompia puita tarvittaessa vasta, kun ensimmäinen pesällinen on palanut hiillokselle. Viimeisen pesällisen hiillosvaiheessa voit vähentää paloilmaa, jotta lämpö ei karkaisi. Sulje savupelti vasta, kun hiillos on tummunut.
  • Palamisvaiheen lopussa tuhkakerroksen alle jää helposti palamatonta puuta, joka muodostaa häkää. Vaara kasvaa merkittävästi, mikäli polttopuu ei ole riittävän kuivaa. Hiilloksen toistuva kohentaminen ennen savupellin sulkemista unohtuu helposti. Häkävaroitin lisää uunilämmityksen turvallisuutta huomattavasti.
  • Uudisrakennuksessa häkäkaasun on päästävä poistumaan tulisijasta myös savupellin ollessa suljettuna. Savupellissä tulee olla aukko, jonka koko on 3 prosenttia hormin poikkileikkauksen pinta-alasta. Vastaava kulmapalan poisto tai reikä kannattaa porata myös vanhan talon savupeltiin.

Lue lisää:

Kommentoi »