Ensi vilkaisulla rinteen juurella ei näy mitään. Mökkisaunan katto on naamioitu niin taitavasti jäkälällä ja sammaleella, että se on kuin osa ympäröivää metsää. Vain piipusta tupruttava savu paljastaa, että kiukaan pesässä loimottaa jo tuli ja pian päästään saunaan.

– Sammalkatto oli unelmani. Halusin, että sauna sointuu mökin tonttiin, joka on täynnä kiviä, vanhoja puita ja puolukanvarpuja. Ja onhan tilan nimikin Puolen hehtaarin metsä, hiusmuotoilija Pirjo Honkanen kertoo.

Kun Pirjo osti tontin talvella viisitoista vuotta sitten, se näytti kivikkoiselta ryteiköltä. Uusi maanomistaja näki kuitenkin lapsuudenmaisemissa heti potentiaalia. Lehti-ilmoituksesta silmiin osui jalasmökki, joka siirrettiin tontille. Remontin yhteydessä mökkiin rakennettiin puilla lämpenevä sauna.

– Löylyt olivat kuitenkin makuuni aivan liian kipakat. Olisin halunnut rentoutua lauteilla rauhassa, mutta siellä tuli aina niin tukalaa, etten jaksanut saunoa kauan.

Idea saunamökistä syntyi, kun kummisetä kertoi Pirjolle veistämistään kelohirsistä ja kysyi, olisiko tällä käyttöä aitan kehikolle. Sukulaismiehet lupautuivat kuljettamaan hirret tontille ja rakentamaan saunan rungon.

Lopullisen muotonsa sauna sai, kun Pirjo tapasi nykyisen miehensä, Esko Haapasaaren.

Esko paljastui innokkaaksi löylyttelijäksi ja nikkaroi hirsiseinät loppuun. Samalla hän toteutti Pirjon haaveen sammalkatosta.

Pohjatyöt oli tehtävä huolella. Katon ponttilaudoituksen päälle asennettiin kaksi kerrosta huopakerniä ja patolevyt, jotka pitävät veden poissa rakenteista.

– Kun olin saanut luvat sammaleen ja jäkälän keräämiseen, kannoin niitä metsästä Ikean kasseissa ja asettelin katolle. Oli siinä melkoinen urakka, Pirjo muistaa ja sivelee harmaan kelohirren rosoista pintaa. Kauniita hirsiä voi ihastella myös saunan sisäpuolella, jossa hämyistä tunnelmaa jatkavat mustat, leveät lauteet ja nurkassa loimottavat kynttilät. Sähkövaloa ei ole.

– Muistan kerran kuulleeni, että saunan pitäisi olla kuin kohtu. Sellainen turvallinen ja lämmin pesä irrallaan muusta maailmasta.

Pirjo heittää kiukaalle ensimmäisen kauhallisen. Saunan lasiovi huurtuu, ja lauteille laskeutuu kostea lämpö, joka muuttaa ihon hikipisarat puroiksi. Ilma vaihtuu hirsiin poratuista tuuletusaukoista kuitenkin nopeasti: lasioven huurre haihtuu ja paljastaa maailman kauneimman taulun, rannan järvimaiseman koivuineen ja laitureineen.

Maatilan tyttönä Hirvensalmella varttunut Pirjo muistaa saunoneensa jo lapsena monta kertaa viikossa. Kotisaunassa tuoksui isän tekemä terva.

– Maatilalla uurastettiin pelloilla ja navetassa koko päivä. Illalla, kun viimeinenkin voimanripe oli käytetty, päästiin rentoutumaan rantasaunaan. Sen lämmittäminen oli meidän lasten tehtävä, Pirjo muistaa.

Nykyisellä mökilläkin tekemistä piisaa, mutta saunahetkistä Pirjo ja Esko haluavat pitää kiinni. Pariskunta voi saunoa neljäkin tuntia kerrallaan, välillä terassilla vilvoitellen ja järveen pulahtaen.

Pirjo on huomannut, että nykyisellä saunalla on moneen löylyttelijään lähes meditatiivinen vaikutus. Lauteilla on käyty pitkiä, antoisia keskusteluja niin vieraiden kuin oman perheenkin kanssa. Turhat murheet ja kiire katoavat.

Myös 17-vuotias poika ja 22-vuotias tytär viihtyvät mökin löylyissä.

– Täällä aika jotenkin pysähtyy ja tulee juteltua kaikenlaista. Ikimuistoisin saunareissu meillä oli viime kesänä, kun istuimme lauteilla ja lapset totesivat, että olen ollut heille esimerkillinen ja inspiroiva roolimalli. Se toi kyyneleet silmiin.

Usein saunassa myös nauretaan ja välillä väitelläänkin. Pirjo sanoo nahistelevansa avopuolisonsa kanssa yhä siitä, mikä on oikea hetki päivälliselle.

– Esko on kotoisin Pohjanmaalta, jossa heillä on ollut tapana syödä aina saunan jälkeen. Minä totuin sen sijaan jo lapsena siihen, että ruoka oli jo ennen saunaa. Löylyjen jälkeen on ihana pukeutua puhtaana yöpaitaan ja vain olla.

Kumppani perustelee omaa kantaansa.

– Minusta saunan jälkeen on kiva laittaa yhdessä ruokaa ja istua iltaa terassilla. Onneksi osaamme tehdä kompromisseja: kerran vuodessa tehdään minun tavallani, Esko lohkaisee.

– Se on katsos niin, että maanomistaja päättää, perustelee Pirjo.

Yhtä tärkeää saunavierasta pariskunta ei ehtinyt koskaan löylyihin saada. Hirret mökkiin lahjoittanut kummisetä ehti menehtyä, ennen kuin sauna valmistui. Kummityttö piti hautajaisissa puheen, jossa hän kertoi saunan tarinan.

– Sedän muisto elää löylyissä aina.