Pihakiveys – mitä tulee ottaa huomioon pihan helppohoitoisinta elementtiä suunnitellessa? Lue asiantuntijan vinkit

Kovin moni tuskin haluaa laatoittaa koko pihaa, mutta keskeisen oleskelutilan ja käyntireittien päällystämisellä on monia etuja. Kiveykseltä ei kantaudu soraa tai multaa sisään. Lumi sulaa ja sadevesi kuivuu siltä nopeasti. Kiveys tuntuu jalan alla mukavan lämpimältä kevyelläkin auringonpaisteella. Ja kun pihakiveys suunnitellaan huolellisesti, se sulautuu rakennuksen yleisilmeeseen saumattomasti ja luo huoliteltua arvokkuutta

Rakentamismääräykset eivät koske pihapäällysteiden tekemistä, kunhan hulevesien ohjaus ja imeytys ei häiriinny. Eli itsekin voi suunnitella, jos asiantuntemusta ja näkemystä riittää. Usein ei riitä. Suunnitelmissa pitää ottaa huomioon muun muassa kivien kantavuus eri käyttötarkoituksille, ladontakuviot, päällystettävän alueen maaperä ja muoto, kaatojen oikeat kulmat ja suunnat, kiveyksien ja pihan kasvien ja rakennelmien väliset suhteet ja sähkövedot. Pihasuunnittelijalta voi tilata eri tyyppisiä suunnitelmia tai edullisen neuvontakäynnin.

Valinta alkaa käyttö tarkoituksesta ja tietysti ulkonäöstä. Iso laatta antaa rauhallisen ilmeen pihalle, mutta se ei sovellu joka paikkaan. Jos kiveyksellä on tarkoitus ajaa autolla, pienenkin laatan on hyvä olla vähintään 60 millin paksuinen. Muuta käyttöä kestävät ohuemmatkin, kunhan pohjatyöt on tehty hyvin. Laatan liukastumisenestoluokitus on hyvä ottaa huomioon erityisesti kulkureittejä laatoitettaessa. Jos tehdään kaarroksia, kannattaa valita pieni kivikoko, jotta asennus saadaan siistin näköiseksi. On hyvä katsoa, että kivien tai laattojen värit sopivat sokkelin ja seinien väreihin.

Kun suomalaiselle pihalle asennetaan kiveys, lähes aina pitää ensin poistaa routiva maa-aines. Se korvataan 0–16-millisellä murskeella. Joskus savi tai hiesu pitää poistaa jopa 50 sentin syvyyteen saakka. Myös routalevyjä voi joutua käyttämään. Routimattomalle pohjalle riittää noin 10 sentin kaivanto. Ennen soran levittämistä kaivantoon asennetaan suodatinkangas. Vastoin yleistä luuloa kangas ei estä rikkaruohojen nousemista. Sen tehtävänä on pitää maa-ainekset erillään. Sorapatja tasataan maan tiivistäjällä. Tarvittavat kaltevuudet pohjustetaan tässä vaiheessa. Pinta kallistetaan minimissään kaksi prosenttia rakennuksesta poispäin. Näin ollen yhden metrin matkalla kallistus on kaksi senttiä.

Kun rakentaa pihakiveyksen, tulee käytännössä lisänneeksi tontin imeyttämätöntä pinta-alaa. Vettä imevien pintojen vähentyessä hulevesien hallitun poiston merkitys korostuu, jotta rakennuksille ei aiheudu kosteusongelmia. Kiveyksen kaltevuudet eli kaadot ovat tärkeitä nimenomaan tästä syystä. Jos tontilla on riittävästi päällystämätöntä maata kiveyksen ulkopuolella, hulevedet voidaan imeyttää sinne eikä vesiä tarvitse erikseen johtaa pois. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on varsin tarkat määräykset hulevesien käsittelystä kiinteistöissä.

Kantavan kerroksen päälle levitetään 0–8 mm:n asennushiekkaa 2–5 sentin kerros. Tässä vaiheessa ei enää säädetä kallistuksia tai myötäillä pinnan muotoja. Asennushiekan paksuuden on oltava tasainen koko kivettävällä alueella, jottei painaumia synny myöhemmin. Jos kiveys tehdään seinän viereen, kivien latominen aloitetaan sieltä. Linjalanka auttaa lato maan kivet tai laatat tarkasti oikeaan suuntaan ja korkoon. Ja aina ladotaan valmiin pinnan päältä, asennushiekalle ei astuta. Kun asennushiekka on tasaisena patjana, latominen sujuu helposti suunnitellun kuvion mukaisesti. Eripaksuisia liuskekiviä ladottaessa kiviä joudutaan tosin hieman hiero maan paikalleen.

Pihakivien ladontamallit luovat elävyyttä kiveykseen. Mallit on luonnollisesti valittu jo suunnitteluvaiheessa. Jotkut yksinkertaiset mallit ovat suhteellisen helppotöisiä, mutta monimutkaisimmat on syytä jättää suosiolla ammattilaisten asennettaviksi. Jos tarkoituksena on vain saada siisti kivipinta ilman hienostelua, niin sanottu tiililadonta on hyvä valinta. Pihakivet ja liuskekivet ladotaan yleensä niin, että kivien väliset saumat eivät missään kohdin jatku neljään suuntaan, kun taas pihalaatat ladotaan usein symmetrisiksi ruudukoiksi. Kaikenlaiset mallit ovat toki mahdollisia myös laattojen asennuksessa, kun vain luovuutta, taitoa ja kärsivällisyyttä riittää.

Pihakivet ja -laatat saumataan hienolla hiekalla (raekoko 0,5–1 mm), joka harjataan saumoihin. Sen jälkeen pihakivistä tehty kiveys tärytetään vielä kerran. Betonilaattoja ja liuskekiviä ei tärytetä. Lopuksi täytetään saumaushiekkaan mahdollisesti syntyneet vajoamat ja harjataan kiveys puhtaaksi.

Kiveys on pihapiirin helppohoitoisin elementti. Yleensä riittää kevyt harjaus tai lehtipuhaltimen heilautus silloin tällöin ja kenties saumaushiekan lisäys. Kiveyksen voi pestä pari kertaa vuodessa puutarhaletkulla tai painepesurilla. Painepesurilla voi poistaa myös kiveyksen pintaan vuosien kuluessa tarttuneen sammaleen. Pesurin käytön jälkeen saumaushiekkaa pitää kenties lisätä jonkin verran. Saumoihin kasvavat rikkaruohot poistetaan käsin nyppimällä tai erityisillä torjunta-aineilla. Talvista liukkautta torjutaan hiekoituksella. Suolaa tai muita kemikaaleja ei kiveykselle pidä levittää.

Edullisin kiveyselementti on yksinkertainen 300 × 300 millimetrin betonilaatta. Neliöhinnaksi tulee vain noin 15 euroa. Pihakivineliön saa edullisimmillaan noin 20 eurolla. Liuskekivien neliö hinta on 40–50 euroa. Koska liuskekiviä muotoillaan asennettaessa, menekki on noin 20 prosenttia isompi kuin suorakaiteen muotoisilla kivillä. Pohjatöissä ja asennuksessa käytettävä sepeli, murske tai kivituhka maksavat alle sata euroa suursäkiltä (1 000 kg). Pohjatöistä ja asennuksesta mainittakoon pari urakkatarjousesimerkkiä: ”Pihakivetyksen asennus routimattomalle pohjalle noin 140 m²: 10 000 euroa.” ”Etupihan laatoitus 27 m²: 3 200 euroa.”

Asiantuntija: markkinointipäällikkö Iia Suikki, Rudus