"Pitkäaikainen haave toteutui: löysin perheen kanssa pienen mökin erämaajärven rannalta, sopivan ajomatkan päästä kotoa. Mökki on rakennettu vuonna 1971, ja sen lämmönlähteinä ovat olleet olohuoneen punatiilinen avotakka ja keittiön metallinen kamiina.
Ensimmäisen kesän lämmitimme mökkiä kamiinalla, mutta syksyn tullen huomasimme, että kamiinassa täytyi pitää tulta pitkin päivää ja aamulla oli usein kylmä. Avotakkaan emme tulta edes yrittäneet sytyttää, koska edellinen omistaja kertoi, että takka savuttaa.
Koska mökki on 30-neliöinen, tyhjänpanttina seisova rohjakemainen avotakka vei suotta tilaa. Se ei myöskään varannut lämpöä, joten päätimme luopua siitä. Pölyisen purku-urakan jälkeen remonttimiehemme vahvisti tulisijan perustusta, jotta se kantaisi uuden, yli tuhatkiloisen lämmönlähteen.
Talvi kului tulisijavalmistajien nettisivuja selatessa ja loimuavan tulen tunnelmasta haaveillessa. Kyselimme toisiltamme: Miten olisi moderni, valkoiseksi rapattu, suorakaiteen mallinen takka tai nostalginen, metallikuorinen, pyöreä pönttöuuni? Vuolukivitakka, kiertoilmatakka vai Porin Matti? Tarvitaanko keittiöön enää kamiinaa ja keittolevyä lainkaan, kun ruoka tehdään kaasuhellalla – pitäisikö kamiinasta luopua?
Lopulta sydän ratkaisi: valitsimme pönttöuunin, koska se varaa tehokkaasti lämpöä ja tuo mieleen lapsuuden vierailut mummolassa. Pönttistä on myös kiva halata, kun viluttaa. Päätöksen jälkeen nettisivujen selaaminen rajautui pönttöuuneja myyviin yrityksiin, mutta ei lopettanut vaikerrusta valintojen äärellä. Mikä pönttöuuni on sopivin juuri meidän mökille? Miten verrata eri valmistajien teknisiä tietoja: pönttöuunin kuoren alla olevia tiililaatuja, tulipesää ja arinaa, lämmönvarauskykyä ja -luovutusaikaa sekä palamisen puhtautta ja päästöjä?
Päädyimme Pohjanmaan tiilirakenteen uuniin. Valinnassa painoivat pitkä kokemus pönttöuuneista, laadukkaat materiaalit ja asennuspalvelu. Värin saimme valita RAL Classic -värikartan vaihtoehdoista. Rypsin keltainen houkutti kovasti, mutta lopulta valkoinen voitti perheäänestyksessä. Perinteisen metalliluukun sijaan valitsimme lasiluukun, sillä sen läpi tulta olisi rauhoittavaa tuijotella sohvan nurkasta vilttiin kääriytyneenä.
Keittiön kamiinan valinta oli helpompaa. Kaasuhellan rinnalle halusimme tulisijan, jossa voi tehdä ruokaa, jos kaasupullo sattuisi tyhjenemään yllättäen. Kamiina toimisi myös pikalämmittäjänä, kun tulisimme kylmään mökkiin keväisin ja syksyisin – pönttöuuni vapauttaa lämpöä vasta viipeellä. Lisäksi päätimme tarvittaessa ostaa kamiinan päälle takkapuhaltimen, joka nopeuttaa lämmön leviämistä.
Norjalainen Jøtul on lämmittänyt vuonomökkejä 1850-luvulta lähtien. Valitsimme sen valurautaisen klassikkomallin F 602 Eco. Vaikka nykyinenkin kamiina oli toimiva, halusimme vaihtaa sen puhtaammin polttavaan. Tiedossamme oli, että vuoden 2022 alussa tulee voimaan tulisijoja koskeva ekosuunnitteludirektiivi, joka edellyttää siitä alkaen myytäviltä tulisijoilta testatusti parempia energiatehokkuus- ja pienhiukkasarvoja.
Valitsemaamme kamiinaa oli saatavana myös pinnaltaan emaloituna, ja sellaisen hankkimalla varmistimme, ettei valurautaista tulisijaa tarvitsisi huoltaa ruostumisen vuoksi. Mallia puolsi lisäksi se, että siihen voidaan johtaa tulen tarvitsema ilma myös suoraan ulkoa lattian tai seinän läpi, jolloin niin sanottu suljettu poltto ei kuluta huoneilmaa lainkaan.
Kun tulisijat oli päätetty, tilasimme lattialle tulevat kipinäpellit mittojen mukaan peltisepältä, kamiinan alle rosterisena ja pönttöuunin ympärille sinkittynä. Sopivan pellin löytäminen ja peltitöiden teettäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Koronatilanne ja yleinen rakennusinnostus näkyivät myös muiden rakennustarvikkeiden pidentyneinä toimitusaikoina.
Nuohooja oli hyväksynyt remontin alussa hormien ja savupiipun kunnon. Silti yllätyksenä tuli, että pönttöuunin ja kamiinan välissä olevaa muuriseinää jouduttiin purkamaan ja muuraamaan uudelleen. Tällöin saatiin pönttöuunin hormiliitäntä sijoitettua uunin alaosaan ja tehtyä molemmille tulisijoille erilliset hormit ja kamiinalle oma tuhkaluukku. Lisätyötä aiheutui myös siitä, että kamiinan hormiliitännälle piti piikata uusi kohta.
Tämä vaihe oli tulisijaremontin stressaavin, sillä rakennusammattilaisilla oli erilaisia näkemyksiä oikeista toimintatavoista, ja meidän remontin teettäjinä piti tehdä lopulliset päätökset. Pahimpana pelkona oli, että tulisijat pölläyttäisivät savut sisälle väärien valintojen vuoksi.
Kun hormirakenteet olivat valmiit, tiilipintainen muuriseinä tasoitettiin laastilla ja maalattiin pönttöuunin puolelta harmaalla ja kamiinan puolelta valkoisella maalilla.
Usean kuukauden valmistelun, valintojen ja jännittämisenkin jälkeen ilo oli suuri, kun muurari saapui ja asensi sekä pönttöuunin että kamiinan pitkän työpäivän kuluessa. Huokasimme helpotuksesta, kun ensimmäiset tulet sytytettiin ja tulisijat vetivät savut juuri oikeaan suuntaan eli ulos piipusta.
Heinäkuu oli onneksi niin helteinen, että tulisijoja voitiin lämmittää rauhassa päivittäin pienillä puutikuilla vailla varsinaista lämmitystarvetta. Puumäärää lisättiin pikkuhiljaa, ja kuukauden kuluttua muurauksesta pönttöuunissa voitiin jo polttaa kunnon valkeaa. Syksyn viimassa tulisijat ovat tuoneet kaivattua lämpöä ja tunnelmaa."
