Jokainen suomalainen lienee joskus pidellyt kädessään Pentikin kuppia. Tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettävän Pentikin taival alkoi Anu Pentikin vuonna 1971 luomista Kaamoskivi-kynttilänjaloista. 1970-luvulla yrityksessä syntyi pohjoista alkuvoimaa uhkuva astiasarja toisensa perään: Hiisi 1973, Halla 1974, Riekko 1975, Sara ja Kanerva 1975, Pirtti 1976, Neva 1977 ja Inari 1979. Pentikin keramiikka upposi suomalaisiin kuin häkä.

Alkuaikojen maanläheinen kotimainen keramiikka näyttää nyt reilu 40 vuotta myöhemmin taas tuoreelta ja trendikkäältä. Myös Pentikillä on huomattu vanhojen keramiikkasarjojen nouseva suosio niin sosiaalisessa mediassa kuin vertaismarkkinoillakin, kuten nettikirpputoreilla ja Tori.fi:ssä. Myös muun muassa huutokauppa Helanderilla on johtavan intendentin Hanne Siekkisen mukaan pistetty merkille vintage-Pentikien suosion nousu. Asiakkaat ovat huutaneet pitkästä aikaa kokonaisia astiasarjoja.

70-luvun kotimainen keramiikka ja lasi on ollut muutenkin nosteessa viime aikoina, sillä esimerkiksi Humppilan röpelöinen lasivaasi on alkanut kiinnostaa, samoin jyhkeät Kalevala-vuosilautaset.

Pyöreän Halla-sarjan ja suorempilinjaisen Riekon muodot suunnitteli keramiikkataiteilija Peter Winquist. Astiasarjoille on tunnusomaista lasitteen pienet ruskeat pilkut.

Pieniin ruskeisiin pilkkuihin liittyy tarina, johon yllättäen kietoutuu eräs suomalaisen muotoilun suurnimi. Anu Pentik ja tehtaanjohtaja Leo Ylisirniö kertovat Pentikin tiedotuksen välityksellä, että 1970-luvulla Posiolla järjestettiin keramiikkasymposiumeja, joihin osallistui eri puolilta maailmaa tunnettuja keramiikkataiteilijoita. Tehtaalla kävi 1970-luvulla keraamikkoja muun muassa Amerikasta, Irlannista, Ruotsista ja Saksasta. Myös muotoilija Kaj Franck vieraili Pentikin keramiikkatehtaalla 1973 ja tuli vierailemaan myös keramiikkasymposiumeihin.

"Samaan aikaan Pentikin keramiikkatehtaalla haluttiin tehdä vaaleita uusia astioita, mutta käyttämissämme savimateriaaleissa oli niin paljon rautaa, että vaaleiden astioiden tekeminen ei tahtonut onnistua. Rauta aiheutti pelkistävässä poltossa esineisiin erilaisia pilkkuja. Ikävää ongelmaa yritettiin ratkaista muun muassa magneettien avulla, mutta nekään eivät poistaneet rautaa riittävästi. Ongelmasta mainittiin myös Posiolla vierailevalle Kaj Franckille, joka tokaisi, että mitä jos poistamisen sijaan omaksutaan ongelma ja korostetaan sitä entisestään", Pentik ja Ylisirniö muistelevat.

Myös Peter Winquistilla olivat pilkut mielessään. Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä keramiikkataiteilija kertoo aloittaneensa jo Arabialla työskennellessään pilkullisen massan valmistuksen pienissä sarjatuotannossa. Arabian insinöörit eivät kuitenkaan hyväksyneet pilkkuihastusta, sillä se olisi vaarantanut puhtaan vaalean massatuotannon. Kun Winquist muutti Pentikille, mahdollisuus kokeiluun avautui uudestaan.

Lasitteeseen päädyttiin lisäämään pilkkuja sekoittamalla siihen ensin ilmeniittiä eli rautatitaanioksidia. Tämän jälkeen astiat poltettiin polttoreduktiossa. Siinä uuniin lisättiin polton yhteydessä happea, joka sai raudan palamaan kiinni lasitteen pintaan ruskeiksi pilkuiksi. Näin syntyi uusi pilkullinen lasite.

Pentik itse myy 70- ja 80-luvun keramiikkaa vintagekaupassaan Posion Pentik-mäellä, jossa on myös Anu Pentikin galleria, museo ja tehtaanmyymälä.

Juttuun korjattu tieto, että rautaa oli savimateriaaleissa eikä vedessä 11.2.2021.

Lisätty Peter Winquistin kertomus ja vuosilukuja kuvatekstiin 3.3.2021.