Kun mieheni Jari hiljattain haki minut lentokentältä, minä tankkasin auton, koska minä sen kyydinkin tarvitsin. Mielestäni Jarin ei tarvitse käyttää rahojaan tällaiseen.

Aloimme seurustella kolme vuotta sitten, ja meillä molemmilla oli jo omaa elämää takana. Kummallakin on velkaa ja omaisuutta, ja minulla on myös 7-vuotias lapsi, joka asuu kanssamme joka toinen viikko.

Kyse ei niinkään ollut siitä, että raha-asioiden yhdistäminen olisi ollut hankalaa. Pikemminkin halusimme pitää ne erillään siksi, että meidät on kasvatettu tulemaan toimeen omillamme.

Lisäksi olimme jo oppineet, etteivät parisuhteet aina jatku läpi elämän. Siksi on hyvä, että rahat ovat omat, ja veloistaan on vastuussa itse. Tämän vuoksi meillä on myös avioehto. Ei meillä ole aikomuksena erota, mutta niin voi silti käydä. Tällöin toisella ei tule olla oikeutta toisen omaisuuteen.

Muutimme kaksi vuotta sitten yhteiseen kotiin, ja Jari osti talon itselleen. Minulla oli ollut yhteinen asuntolaina aikaisemmassa suhteessani, enkä halunnut lähteä siihen enää.

Olemme sopineet, että Jari on vastuussa kaikista taloon liittyvistä kiinteistä kuluista sekä remonteista ja kunnostustöistä, jotka nostavat talon arvoa. Minä osallistun juokseviin kuluihin eli maksan esimerkiksi vesi- ja jätemaksut sekä polttopuut. Voin myös maksaa nuohouksen ja ostaa uuden kaasupullon grilliin. Lisäksi omistan melkein kaiken irtaimiston. Kun reilu vuosi sitten teimme saunaremontin, Jari maksoi sen muilta osin, minä maksoin uuden kiuaskivet.

Välillä minua hävettää se, miten vähän osallistun talon kustannuksiin. Kuitenkin Jarikin haluaa, että asiat hoidetaan näin. Toisaalta minulle tulee myös lapsestani kuluja, joita Jarille ei kerry. Niistä vastaan yhdessä lapseni isän kanssa.

Kaupassa meidän on tarkoitus käydä vuorotellen. Tämä on minulle vähän hankalampaa, sillä olen taksiyrittäjä ja teen paljon töitä, myös öisin. Jari on palkkatöissä, ja hänellä on enemmän vapaa-aikaa, joten hän saattaa käydä kaupassa useita kertoja putkeen.

Kun Jari viimeksi kävi kaupassa minun vuorollani, kaivoin hänelle viisikymppisen kulujen tasaamiseksi. Pari vuotta sitten mietimme sitä, että voisimme perustaa ruokaostoksia varten yhteisen tilin, jolle kummatkin siirtäisivät saman verran rahaa joka kuukausi. Kuitenkin se jäi.

Muita pakollisia kuluja maksamme puoliksi. Jos esimerkiksi lähdemme ulkomaille, voi toinen maksaa lennot ja toinen hotellit. Emme tee mitään, mihin toisella ei ole varaa, vaan kuluista sovitaan ja ne maksetaan puoliksi. Näin kumpikaan ei myöhemmin pääsisi niskan päälle vaatimaan tai valittamaan mistään.

Tällainen systeemi toimii meille siksikin, että olemme aika erilaisia ihmisiä. Jari on säästeliäs ja käyttää rahaa harkitusti. Hän on ylpeä siitä, että on tehnyt jo nuorena töitä ja kerryttänyt omaisuutta.

Minä vuorostani olen ylpeä siitä, että olen harrastanut ja elänyt. Näin voimme molemmat elää omaa elämäämme, eikä kumpikaan ole vastuussa toisen päätöksistä.