Kotivinkki

Paloiko taas käämi tiskipöydälle jätetystä voiveitsestä? ”Pienistä asioista ärsyyntyminen puhdistaa mieltä", sanoo psykologi



Paloiko taas käämi tiskipöydälle jätetystä voiveitsestä? ”Pienistä asioista ärsyyntyminen puhdistaa mieltä", sanoo psykologi

Kaikilla menee hermo joskus ihan turhasta. Kiukkuaminen tuntuu typerältä, mutta psykologin mukaan se voi jopa lähentää ihmisiä. Kiukustuminen on siis myös välttämätön ominaisuus. Jos ei ärsyynny mistään, vaarana on tallatuksi tuleminen.
Teksti Sanna Ala-Seppälä
Kuvat 123RF

Naapuri ei moikannut sadan metrin päässä kotirapusta, vaikka selvästi tunnisti. Jogurttitölkki lipesi käsistä, paiskautui keittiön lattialle ja aiheutti sotkun. Ruokakaupan kassa ei koskaan tyrkkää ostosten väliin laitettavia kapuloita kohti asiakkaita. Niin ärsyttävää!

Arki on täynnä hetkiä, jolloin kiehahtaa yli. Ketutuksen aihe saattaa olla mitätön, mutta siitä aiheutuva kiukku ei.

Tämän tietää myös Kaisu, joka ärsyyntyy kerta toisensa jälkeen siitä, että hänen puolisollaan on tapana jättää käytetty voiveitsi tiskialtaan reunalle. Kaisu voisi suhtautua asiaan huumorilla tai ihan vain neutraalisti, mutta ei, se ärsyttää häntä joka kerta.

Miksi suutumme pienistä, jopa merkityksettömistä asioista?

Voimattomuus purkautuu nippelijuttuihin

Ärsyyntyminen antaa tunteen siitä, että asioihin voi vaikuttaa ja kaikki on hallinnassa, sanoo psykologi Vesa Nevalainen.

”Pienistä asioista ärsyyntyminen puhdistaa mieltä. Se on puolustautumiskeino maailmassa olevia uhkaavia asioita vastaan ja auttaa unohtamaan elämän isot murheet”, Nevalainen perustelee.

Ja niitä isoja murheitahan riittää. Jokaisella on omat yksityiset ja erityiset kipupisteensä ja lisäksi paljon suuria yhteisiä huolia, kuten ilmastonmuutos.

Koska valtaviin muutoksiin on liki mahdotonta vaikuttaa, yksinkertaisempaa on suunnata yleinen ärtymys, väsymys ja voimattomuus nippelijuttuihin.

”Uskon, että ihmiset haluaisivat tehdä hyvää ja vaikuttaa, mutta isoihin asioihin reagoiminen on liki mahdotonta. Pienet asiat taas ovat usein lähellä ja kosketeltavissa.”

Nevalaisen mukaan ärsyynnymme asioista, jotka uhkaavat meitä ja joihin on helppo puuttua.

Esimerkiksi ahkerasti hyötyliikuntaa harrastava Minna ärsyyntyy joka kerta, kun näkee jonkun pyöräilevän jalkakäytävällä. Hän haluaisi kaikkien noudattavan sääntöjä, jottei fillaroijien maine mene.

Ihmisen ärsyyntymisherkkyys johtuu osittain synnynnäisestä temperamentista. Iso merkitys on myös ympäristöllä. Siksi ei ole lainkaan yllättävää, että äiti ja tytär hiiltyvät samoista asioista samalla tyylillä.

”Lapset katsovat hyvin huolellisesti, miten vanhemmat toimivat, ja se jää heille hyvin mieleen.”

Kun hiiltyy lapsen nähden, tärkeintä on viestittää tajuavansa, mitä tuli tehtyä. Vaikka tilanne oli hassu, siitä pääsee eteenpäin.

Mitä tapahtuu ennen kiehahtamista?

Väsyneenä kukaan ei jaksa miettiä toisten motiiveja käytökselleen eikä hillitä itseään.

Se näkyy iltapäivän liikenneruuhkassa. Jos raskaan työpäivän jälkeen ei kohtaisi kotimatkalla yhtään ihmistä, väsymyksestä saisi toipua rauhassa. Kun joutuu ajamaan töistä kotiin ruuhkassa, ratissa on oiva tilaisuus räjähtää ja purkaa paineet.

”Kun olemme väsyneitä, alamme oikoa mutkia. Sitten tulee sanottua ja tehtyä sellaista, mikä kaduttaa jälkikäteen.”

Maiju tekee vaativaa työtä organisaatiossa, joka on muutosten kourissa. Hän on työpäivien jälkeen niin poikki, että kotiin päästyään hermostuu mitä pienimmistä asioista. Milloin koti on sekaisin, jääkaappi tyhjä tai illaksi ei mitään suunnitelmia. Hän syyttää kaikesta aviomiestään.

Kun Maiju ärsyyntyy, heti perään häntä kiukuttaa oma reaktionsa. Kierre on valmis, ja syyllisyydentunne kalvaa häntä lähes päivittäin.

Jotta häiritsevästä ärsyyntymisestä voi päästä eroon, täytyy aloittaa havainnoimalla omia käyttäytymismalleja.

”Kannattaa selvittää, mitä yleensä tapahtuu ennen kiehahtamista. Kun oppii tuntemaan kuvion, voi jo alkuvaiheessa tehdä jotain toisin.”

Jotkut menettävät hermonsa helpommin, kun eivät ole syöneet tai nukkuneet. Silloin täytyy ryhtyä huolehtimaan tasaisesta verensokerista ja riittävästä unesta.

Mikäli kerta toisensa jälkeen ärsyyntyy esimerkiksi puolison eteiseen jättämästä treenikassista, voi miettiä, miten asian voisi ratkaista. Puolisolle voisi ehdottaa uutta toimintatapaa esimerkiksi seesteisenä sunnuntaiaamuna, jolloin oma fiilis on rauhallinen ja toinenkin vastaanottavaisempi. Keskustelemalla voi löytyä ratkaisu, joka sopii molemmille ja josta kumpikaan ei ärsyynny.

Läheiselle kannattaa myös kertoa, että haluaa tukea pinnan pidentämiseen. Nevalaisen mukaan toinen ihminen nimittäin vaikuttaa hurjasti siihen, miten ärsyyntyminen etenee.

Kuvitellaan tilanne, jossa kaverin sosiaalisen median päivitys saa sinut ärsyyntymään. Jos puoliso suhtautuu reaktioosi lämmöllä ja empaattisesti, tunne laantuu yleensä nopeasti. Jos hän taas ihmettelee isoon ääneen, kuinka typerää sosiaalisessa mediassa pyöriminen ja siitä ärsyyntyminen on, kommentti voi räjäyttää tilanteen entistä pahemmin.

”Monesti kiukku laantuu, kun toinen halaa ja ymmärtää. Ärsyyntyminen ei siis ole vain yhdestä ihmisestä kiinni.”

Hidasta tietoisesti, jos olo on koko ajan kiukkuinen

Ärsyyntyminen nostaa verenpainetta ja sydämen sykettä. Reaktiot ovat alkukantaisia ja taanneet paremman valmiuden vastaanottaa vihollinen.

Kimpaantuminen ei haittaa, kun se tapahtuu silloin tällöin. Jos ärsytystila on päällä jatkuvasti, olosta tulee uupunut. Silloin asialle kannattaa tehdä jotakin.

On tutkittu, että raivo sulaa noin 90 sekunnissa. Nevalainen uskoo, että kun huipputunteen lyhyyden tietää, kiukun hillitsemisessä pystyy kehittymään hurjasti.

Fyysistä väkivaltaa ei saisi tapahtua milloinkaan. Myös toista loukkaavat sanat ovat hälytysmerkki.

”Jos kiukustuessa tulee tehtyä asioita, joita ei saa enää tekemättömäksi, siihen pitää puuttua. Siinä kulkee raja.”

Ärsyyntyminen on kuitenkin myös hyvä asia. Jos joku ei ärsyynny mistään, on melko vaikea selvitä muiden joukossa, Nevalainen selittää. Silloin vaarana on, että muut ihmiset alkavat päättää hänen elämästään.

Kiukustuminen on siis myös välttämätön ominaisuus. Tätä tietoa kiittelee kahdeksan hengen uusperhettä pyörittävä Heli, joka ärsyyntyy päivä toisensa jälkeen siitä, ettei kukaan perheenjäsenistä vie roskia ulko-oven edustalta roskikseen, vaikka kompastuisi niihin. Ilman nipottamista hän todennäköisesti huolehtisi yksin perheen jätehuollosta.

Ärsyyntyminen auttaa siis nostamaan asioita esiin. Juuri niin teki Teemu, joka ärsyyntyi naapurinsa kotibileistä keskellä yötä ja marssi ovelle laittamaan stopin juhlinnalle.

”Parhaiten asioihin voi vaikuttaa, kun ne nostaa esiin asiallisesti keskustellen. Silloin ne on helpompi saada toteutumaan oman tahdon mukaisesti”, Nevalainen sanoo.

Pikkuasioista ärsyyntyminen on myös ihmisten keino lähentyä toisiaan. Kun bussi on myöhässä, pysäkillä voi huokailla yhdessä muiden kanssa.

”Se lisää yhteenkuuluvuudentunnetta. Voidaan ajatella, että ai, tuotakin ottaa sama asia päähän. Yhdessä puhiseminen tuntuu hyvältä, ja samalla kiukku unohtuu.”

Nevalainen epäilee, ettei sellaista ihmistä olekaan, joka ei koskaan ärsyyntyisi pienistä asioista.

”Onneksi niin. On hyvä, ettemme ole täydellisiä. Ärsyyntyminen on merkki inhimillisyydestä.”

Julkaistu: 7.11.2018