”Sadonkorjuussa tärkeintä on ehtiä ennen oravia”, sanoo pähkinöitä kasvattava Joel Rosenberg
Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirjan kirjoittanut Joel Rosenberg kasvattaa syötävässä metsäpuutarhassaan lähes kaikkia Suomessa menestyviä pähkinälaatuja. Huippuvuonna paras pähkinäpensas teki 3000 pähkinää.
Miksi juuri pähkinät?
Pähkinät ovat fiksu konsepti! Ne ovat maukasta ja energiapitoista ravintoa. Lisäksi pähkinät säilyvät tosi pitkään hyvinä ilman hilloamista tai muuta säilömistä. Eräs tuttu pähkinäharrastaja kertoi juuri maistelleensa seitsemän vuotta sitten kerättyjä hasselpähkinöitä, joiden maku oli yhä kohdallaan.
Istutin vanhimmat kolme pähkinäpensastani vuonna 2007. Hankin taimet Mustilan arboretumista. Pähkinäinnostukseni oli herännyt aiemmin samana vuonna, kun luin Risto Isomäen Puukirja – Puut osaratkaisuna maailman nälän ja ilmastonmuutoksen ongelmiin -teoksen. Ilmastonmuutoksen vuoksi kasvukautemme pitenee, ja sen myötä meillä alkaa menestyä uusia lajeja, kuten vaikka persikoita ja pähkinöitä. Vuonna 2021 julkaisin oman kirjani Pähkinöitä omasta puutarhasta. Se on tarkoitettu kannustukseksi, että yhä useampi näkisi pähkinät potentiaalisena viljelykasvina ja innostuisi niistä. Esimerkiksi Baltiassa pähkinöiden viljely otetaan jo nyt vakavasti.
Millainen on oma pähkinätarhasi?
Se sijaitsee kesäpaikassamme Laitilassa Ib-kasvuvyöhykkeellä. Paikka on pähkinöiden viljelylle suotuisa, sillä tontti on valoisa ja lämmin ja maa on ravinteikasta vanhaa lehmien laidunmaata. Täällä on paljon kauriita, joten olen pystyttänyt pähkinätarhani ympärille korkean verkkoaidan. En ole suojannut taimiani muilla tavoin, mutta nyt harkitsen kastanjan talvisuojausta.
Mitä kaikkia pähkinöitä Suomessa voi viljellä?
Euroopanpähkinäpensasta kasvaa eteläisessä Suomessa luontaisesti, mutta useat muutkin pähkinäpensaat eli Corylus-suvun lajit ja lajikkeet menestyvät etelässä. Menestyminen riippuu tosi paljon taimen alkuperästä. Satoisia kauppalajikkeita, kuten ’Cosford’ ja ’Lambert’s Filbert’, kutsutaan hasselpähkinöiksi. Niiden koko, muoto ja maku vaihtelevat. Jotkut ovat makeampia, toisissa on korkeampi proteiinipitoisuus. Lisäksi meillä menestyvät erilaiset jalopähkinät, valkohikkori ja kastanjat. Mantelia ei tietääkseni kukaan kasvata Suomessa. Koreansembran siemenet voi minusta lukea myös pähkinöiksi. Niitäkin täällä kasvaa.
Miten pähkinät poimitaan?
Tärkeintä on ehtiä ennen oravia, sillä ne voivat viedä koko sadon. Pähkinät kypsyvät syyskuun alussa, mutta oravien takia ne voi joutua keräämään talteen jo aikaisemmin ja jälkikypsyttää. Kerään pähkinät näin: Lasken korin lähelleni maahan ja otan oksan kerrallaan kainaloon. Sitten käyn oksan molemmilla käsillä tarkasti läpi ja heittelen pähkinät koriin. Pähkinöiden oksat ovat hyvin taipuisia, tehtiinhän niistä aikoinaan tynnyrinvanteita. Kypsät pähkinät tunnistaa tummuneesta kuoresta ja siitä, että ne saa helposti sujutettua suojalehdestä ulos peukalolla.
Kuinka paljon satoa kertyy?
Pähkinät ovat jaksottaissatoisia. Vuosi 2022 oli pähkinöiden huippuvuosi, edellinen hyvä sato tuli vuonna 2019. Edelliskesän sää sekä alkukesän kosteus ja lämpökin vaikuttavat satoon. Jos keskikesän kieppeillä on kylmää, hedelmöitys ei onnistu ja sato jää laihaksi. Viime vuonna paras pähkinäpensaani teki 300 pähkinää, vuotta aiemmin pähkinöitä tuli 3000.
Miten käytät pähkinöitä?
Emme ole puolisoni kanssa kummoisia kokkailijoita, joten käytämme pähkinöitä ihan sellaisenaan. Niitä on aina tarjolla korissa keittiössä. Pähkinöiden maku ei ole minusta parhaimmillaan ihan tuoreena, mutta silloin niiden rakenne on hauskan rapsakka. Muutaman kuukauden säilytys huoneenlämmössä tiivistää makua. Vastapoimituissa pähkinöissä on sen verran kosteutta, että niitä pitää kuivattaa ilmavasti.
Joel kertoo pähkinänviljelystä Instagramissa @pahkinamies.
1. Euroopanpähkinäpensas
Corylus avellana
Kotimainen pähkinäpensas on satovarmin. Se toimii myös pölyttäjänä lajikkeille, joten sitä on syytä istuttaa puutarhaan vähintään kolme taimea ennen muiden pähkinäpensaiden hankkimista. I–V-vyöhykkeille.
2. Mustajalopähkinä
Juglans nigra
Suomessa ei ole lajista vielä parasta lisäysmateriaalia käytössä, mutta sitä kannattaa silti kasvattaa ainakin hienon tumman puuaineksen vuoksi, jota voi käyttää mm. puukon kahvassa. Pähkinöiden maku poikkeaa muista ja voi vaatia totuttelua. I–II.
3. Hasselpähkinä ’Lambert’s Filbert’
Corylus Hasselpähkinä-Ryhmä
Melko satovarma vanha lajike, jota viljellään esimerkiksi Tanskassa. Pähkinät ovat pitkulaisia ja niiden kuoret mattamaisen himmeät. Joel arvioi hasselpähkinöiden menestyvän I–II-vyöhykkeillä.
4. Herttajalopähkinä
Juglans mandshurica var. cordiformis
Alkujaan Japanista lähtöisin olevan lajin pähkinöissä on hyvä maku, ja ne sopivat myös ruokien koristeluun ja askarteluun. Joel ei vielä ole saanut omaa satoa siemenistä kasvattamistaan taimista. (I–II)
5. Idänjalopähkinä
Juglans mandshurica
Kestävin jalopähkinä japaninjalopähkinän lisäksi. Molempia näkee Etelä-Suomessa eksoottisen näköisinä puistopuina, mutta niitä voi kasvattaa Keski-Suomessakin. Moni ei tiedä, että ne tekevät syötäviä pähkinöitä. I–IV.
6. Hasselpähkinä ’Cosford’
Corylus Hasselpähkinä-Ryhmä
Vanhalla lajikkeella on kansainvälisessä kirjallisuudessa hyvän pölyttäjäpensaan maine, mutta tämä ei pidä paikkaansa Suomessa. Pähkinät ovat todella hyvänmakuisia ja makeita. Ohuen kuoren saa helposti rikki vaikka hampailla. I–II.
