Pääosassa sitkeät sissit! Mirjan ja Markun puutarhassa kasvit pärjäävät ilman kastelua

Mirja ja Markku Salmisen puutarhassa kasvaa laaja joukko kuivassa paikassa viihtyviä ja hyönteisten suosimia kuivakkoperennoja, kuten alppipiikkiputkea. Suurin osa tontista on aitosavea, jonka päälle on ajettu paksulti erityyppisiä maa-aineksia, kuten moreeneja ja kuivaa metsänpohjaa, joita on hankittu erilaisilta työmailta.

Mirja ja Markku ovat rakentaneet Mynämäellä sijaitsevaa 5 000 neliön puutarhaansa 25 vuoden ajan ja istuttaneet kasviryhmiin yli 3 000 erilaista kasvia. Perennat, puiden erikoismuodot ja pienikokoiset havukasvit ovat heille eniten mieleen.

Pikkuolkikukka loistaa kullankeltaisena heinä-elokuussa. Noin 30 sentin korkuinen, kuivakukaksi sopiva laji talvehtii parhaiten läpäisevässä ja hiekkaisessa maassa. Paahde, kuivuus ja maata peittävä sorakerros hillitsevät rikkakasvien rehotusta.

Korkean keltaisen kukinnon kasvattava tummatulikukka, sähäkän pinkki harmaakäenkukka ja sininen neidonkieli valitsevat kasvupaikkansa itse. Muita puutarhan kuivassa paikassa viihtyviä ja kylväytyviä lajeja ovat päivänkakkara, piikkiputket, pallo-ohdakkeet, sinipellava, partaohra ja ruusuruohot.

Salmiset ovat huomanneet kaikkien kasviensa viihtyvän kivien kupeessa. Niiden juuret hakeutuvat tiiviisti kiven kylkeen, jonne tiivistyy öisin kosteutta. Kohopenkin valtias on riippakasvuinen euroopanlehtikuusi. Sen edessä kasvaa lamoava lehtikuusen erikoismuoto.

Sinipellava, ajuruohot ja päivänkakkara nauttivat kuivasta ja aurinkoisesta kasvupaikasta parin metrin korkuisen penkereen päällä. Vaikutelma on villi ja luonnonmukainen, sillä kylväytyvät ja rönsyävät lajit saavat vallata vapaasti tilaa kulkureiteiltä.

Noin 40 metrin pituinen, parin metrin korkuinen ja 3–7 metrin levyinen istutusalue reunusmuureineen antaa pihapiirille tuulensuojaa. Reunusmuuri koostuu 60–100 millin seulotusta murskeesta ja 50 x 100 millin sinkitystä verkosta. Kivet ja maa-aines on kerätty useista paikoista, kun joku on halunnut niistä eroon.

Pienikokoiset ja maltillisesti leviävät kasvit tuovat väriä pihan kivikkoryhmiin. Mehitähti ’Ohu-om-Ohu’ viihtyy muutaman sentin paksuisessa multakerroksessa. Vasta istutettu taimi saa tyvelleen 1,5-litraisen alaspäin maahan työnnetyn vesipullon, joka valuttaa vettä vähitellen pullon korkkiin tehdyn reiän kautta.

Reilun metrin korkuinen Highlander-sarjan ritarinkannus ’Flamenco’ kukkii runsaasti ja pitkään. Kasvusto kavahtaa rutikuivaa paikkaa, mutta talvehtii huonosti märässä maassa. Jos kuivuus jatkuu viikkotolkulla, Mirja ja Markku antavat ritarinkannukselle ensiavuksi lorauksen vettä.

Mirja ja Markku istuttavat vuosittain kymmenittäin erilaisia kasveja valtaviin kohopenkkeihin. Kutakin lajia tai lajiketta riittää yksi taimi, sillä pariskunta haluaa kokeilla mahdollisimman monia kasveja. Yksi monista on kultajänönputki, joka kukkii keskikesästä syyskuulle. Uusia siementaimia putkahtelee kasvin tyveltä

Hehkuvanpunainen, heinä-elokuussa kukkiva etelänruusuruoho lukeutuu hyönteisten suosikkeihin. Salmiset valitsevat kuiviin paikkoihin kasveja, joilla on pienet, harmaat tai nahkeat lehdet. Ruusuruohon lisäksi tällaisia lajeja ovat esimerkiksi tähkälaventeli, tuoksuruuta ja iisoppi sekä mehikasvit.

Sinikukkaiset perennat ovat Mirjalle erityisen mieluisia kasvatteja. Helppohoitoinen ja kauniin sininen ’Blauhügel’-loistosalvia kukkii viikkokaupalla, kantaa kukintonsa pystypäin ja talvehtii ongelmitta läpäisevässä maassa.

Kivien rajaamat, kohollaan olevat istutukset tuovat pienetkin kasvit kauniisti esiin ja helpottavat niiden hoitoa. Isot kivet auttavat myös kasvien talvehtimista. Kylätien laidassa olevassa ryhmässä kasvaa muun muassa metsäkuusten erikoismuotoja. Penkin laidassa on tilaa uusille istutuksille.