Käppyräisen visakoivun alla rinteessä kukkivat heleän vaaleanpunaiset, sitruunankeltaiset ja valkoiset tulppaanit. Niille kontrastia tuovat fuksianväriset ja violetit lajikkeet.

Pihatien toisella puolella kasvaa isoissa ryhmissä satoja kirkkaanpunaisia ja keltaisia tulppaaneja.

– Pidän pastelliväreistä ja voimakkaan fuksianpunaisesta. Punaiset ja keltaiset taas ovat mieheni suosikkeja. Poikani pitää sinisestä ja tytär kaikista väreistä. Täällä on jokaiselle jotakin, hyvinkääläinen Outi Ojansuu kuvailee suurta puutarhaansa, jota värittävät keväisin tuhannet sipulikukat.

Puutarha on ollut Outin ja hänen miehensä Heikki Ojansuun yhteinen harrastus siitä asti, kun he vuonna 2003 muuttivat tähän kotiin. Mies hoitaa raskaammat työt, kuten uusien kukkapenkkien perustamiset ja mullan tuonnit, Outi kitkee ja istuttaa.

Alun perin nurmikkoa, vuorimäntyjä ja tuoksuvatukkaa kasvaneesta pihasta on vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa rakentunut kukkiva keidas.

Nykyään myös lapset Ines, 14, ja Roope, 13, auttelevat puutarhatöissä, kuten ruohonleikkuussa tai mullan ja kuorikatteen levittämisessä.

– Pihahommat ovat meillä kotitöitä siinä missä siivoaminen tai ruoanlaittokin. Kitkemään en lapsia pakota ja joistain töistä, kuten trimmeröinnistä, saatan antaa vähän palkkaa, Outi kertoo.

Outi rakastaa kaikkia kukkia. Myöhemmin kesällä puutarhassa loistavat pionit, laukat, syysleimut, hortensiat ja kärhöt. Mutta kevätkukkijoilla on Outin sydämessä aivan erityinen sija.

– Pimeän talven jälkeen tuleva värikkyys on ihanaa. Ensimmäisiä kukkijoita on aikaa katsella rauhassa. Myöhemmin kesällä on niin paljon kaikkea joka paikassa, ettei niitä tule samalla lailla tarkkailtua, hän toteaa.

Pelkkää ihailua ei kevät suuressa puutarhassa kuitenkaan ole. Joka kevät Outi kitkee pihan kaikki kukkapenkit ja kanttaa niiden reunat.

– Oikeastaan nautiskelen kukista eniten puuhailun lomassa. En muista, milloin olisin vain istunut alas katselemaan. En oikein osaa olla jouten puutarhassa.

Keväisen kitkentäurakan aikaan Outi saattaa viettää puutarhassa kymmenen, jopa 12 tuntia päivässä. Silti projekti vie pari kolme viikkoa.

Hän herää usein aamulla neljän viiden aikaan ja ryhtyy hommiin, kun ei vielä ole niin kuuma. Kun lapset iltapäivällä tulevat koulusta, on Outi tehnyt jo pitkän päivän pihalla. Mies auttaa levittämällä tuoretta multaa ja kompostia kitkettyihin penkkeihin.

– Keväällä välillä tuntuu, että on tämä aika työleiri, mutta kun kerran laitan kaiken kuntoon, ei myöhemmin tarvitse kuin sieltä täältä nyppiä rikkaruohoja. Kesällä ne jäävät hyvin perennojen jalkoihin.

Seuraava rutistus odottaa syksyllä, kun on aika istuttaa uudet sipulit maahan. Sen Outi tekee mahdollisimman myöhään loka-, marras- tai jopa joulukuussa. Hän ei lannoita sipuleita istutusvaiheessa, mutta lisää keväällä kukkapenkkeihin kalkkia ja kompostia.

Sipuleita Outi tilaa muun muassa hollantilaisista Bulbi- ja Eurobulb-verkkokaupoista ja kotimaiselta Korpikangas Siemen-Fröltä. Vuosittain hän laittaa maahan tuhatkunta tulppaania ja useita tuhansia muiden kevätkukkijoiden sipuleita.

Suuren määrän vuoksi on ajateltava myös hintaa. Siksi Outi ostaa sipuleita myös alennusmyynneistä.

– Täyteen rahaan ostan uutuuksia, joita ei vielä myydä ihan joka paikassa ja erikoisempia lajikkeita, joista erityisesti pidän: esimerkiksi jännänmallisia papukaijatulppaaneita tai sellaisia, missä on raitaa kukassa tai lehdessä.

Myös suosikkivärejään Outi tilaa ajoissa.

– Alennusmyynneistä ostan sitten mitä on tarjolla, hän sanoo.

Erikoisempia lajikkeita hän hankkii yhden tai kaksi pussia ja sijoittelee niitä kukkapenkkeihin perennojen väleihin.

– Laajoihin tulppaani-istutuksiin laitan vähintään 50–100 sipulia samaa lajiketta. On kivan näköistä, että isoissa ryhmissä on yhtä ja samaa, Outi sanoo.

Sipuleita istuttaessaan hän miettii, mihin ne värinsä puolesta sopivat.

– Usein käy kuitenkin niin, että penkissä on myös vanhoja sipuleita ja tulee villejäkin väriyhdistelmiä. Mutta se ei haittaa. Talven jälkeen kaikki värit saavat olla esillä.

Sorsapoikue uiskentelee tontin läpi virtaavalla joella. Joen varressa kukkivat esikot ja erilaiset vuokot: on kerrottua valko- ja keltavuokkoa, hämy-, terni- ja sinivuokkoja.

Joen ranta on yksi Outin suosikkipaikoista keväisessä puutarhassa.

– Olen ostanut ämpärikaupalla Scilloja ja istuttanut niitä rantaan. Joenmutka on ensimmäinen paikka, josta keväällä sulaa lumi. Haluan, että siitä tulee sininen ”skillameri”.

Yhtenä vuonna Outi istutti rantaan satoja monivuotisia tulppaaneja. Ne kukkivat kauniisti kerran. Sen jälkeen ne katosivat.

– Pihalla taitaa nyt asua hyvin syönyt vesi- tai metsämyyrä, Outi arvelee.

Myyräongelma vaivaa koko puutarhassa.

– Ensin luulin, että ne viihtyvät vain rannan tuntumassa, mutta hävikkiä on ollut muuallakin. Rantaan en ole enää istuttanut tulppaaneja, vaan kukkia, jotka eivät myyrille maistu.

Myös muualla hän on siirtänyt kevätkukkijoiden painopistettä narsissien, helmililjojen ja laukkojen suuntaan. Niitä myyrät eivät syö.

– Narsissit ja helmililjat ovat myös siitä mukavia, että ne leviävät hyvin. Mutta tulppaanit ovat niin ihania, että niitäkin on saatava. Hävikki pitää vain hyväksyä.