Lahdet, niemet ja saaret muodostavat Suomen rantavyöhykkeen, jonka pituus on 46 000 kilometriä. Valtaosin rantavyöhyke on matalaa kaislikko- tai kivikkopohjaa, jota paikka paikoin reunustavat kallio- ja hiekkapoukamat.
Mökkiasukkaan kannalta tuo kaunis luonnontilainen kaislikko tai kivikko ei aina ole kuitenkaan paras mahdollinen uimaranta tai veneenpitopaikka. Yleensä jossakin vaiheessa rannan käyttömahdollisuuksia halutaan parantaa esimerkiksi ruoppaamalla, ranta-aluetta korottamalla tai aallonmurtajan rakentamisella.
Mökkirannan muokkaamisen aiheuttamia muutoksia on hyvä ajatella pitkälle tulevaisuuteen. Voimakkaat muutokset muokkaavat rantavyöhykettä jopa lopullisesti, ja heikosti suunniteltu ratkaisu voi myöhemmin osoittautua toimimattomaksi.
Ruopattavan alueen syvyys ja pohjan laatu pitää tutkia. Ruopattavan alueen pitää syventyä ulapalle päin, jotta lietettä ei kerääntyisi ruoppauskuoppaan.
Ruoppausluvat
Rannan muokkaamista säädellään useamman viranomaisen toimesta monin eri tavoin, ja määräyksissä on myös paikkakuntakohtaisia eroja. Rantavyöhyke koostuu pääsääntöisesti kolmesta eri tavoin hallinnoidusta alueesta.
- Vesialueen rajana on keskiveden korkeuden määrittämä rantaviiva.
- Tästä maalle päin on kapea vesijättöalue, joka on määritetty maanpinnan kohoamisen vaikutuksesta muodostuneesta maa-alueesta.
- Vesialue ja siihen rajautuva kapea vesijättöalue kuuluvat usein osakaskunnan, yleensä paikallisen kalastuskunnan hallintaan. Tälle alueelle tehtävissä muutoksissa on toimittava jakokunnan ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen ja ympäristöviranomaisen määrittämillä tavoilla.
Sanansa on sanottavana myös aluehallintovirastolla ja paikallisella ELY-keskuksella. Vesijättömaan yläpuolisten alueiden täyttö-, kaivu- ja läjitystöiden lupamenettely kannattaa aina selvittää rakennusvalvontavirastosta.
Yleinen käytäntö on, että pienehköt rantavyöhykkeen puhdistamiseen verrattavat, käsityönä tehtävät kaivu- ja täyttötyöt saa tehdä ilman lupaa. Ruoppauksella tarkoitetaan pehmeiden maamassojen koneellista poistamista vesistöstä, ja tämä vaatii aina ilmoitus- tai lupamenettelyn. Lupamenettelyn tavoissa on paljon aluekohtaisia eroja, mutta toimintamalli selviää ottamalla yhteyttä kunnan viranomaisiin ja osakaskunnan puheenjohtajaan.
Lupia tarvitaan aina, kun rannassa tehdään konetöitä. Pelkän lapion kanssa voit muokata rantaa ilman lupaakin.
Lupa- ja ilmoitusmenettely
- Vesilain mukaan yli 500 kuutiometrin ruoppauksia saa tehdä vain aluehallintoviraston myöntämällä luvalla.
- Alle 500 kuution ruoppauksesta on tehtävä ilmoitus vesialueen omistajalle ja ELY-keskukselle.
- Ruoppaus voidaan toteuttaa ilmoitusmenettelyllä vain, jos mahdolliset haitankärsijät eli käytännössä naapurit antavat tähän kirjallisen suostumuksensa. Jos suostumusta ei saada, tarvitaan alle 500 kuution ruoppauksellekin aluehallintoviraston lupa.
- Vesi- ja ranta-alueelle läjittäminen vaatii aina raskaimman lupamenettelyn eli luvat vesialueen omistajalta, rakennusvalvontaviranomaiselta ja aluehallintovirastolta. Esimerkiksi rannan korottaminen ja aallonmurtajat muuttavat pysyvästi ranta-alueen muotoa, mutta eivät alkuperäisiä rajalinjoja. Ranta-alueen ruoppaaminen edellyttää myös rakennusvalvontaviraston myöntämää maisematyölupaa.
- Ruoppauksesta on tehtävä ilmoitus vesialueen omistajalle ja valvontaviranomaiselle vähintään 30 vuorokautta ennen töihin ryhtymistä. Ilmoitus toimitetaan suoraan ELY-keskukselle. Ilmoituksen perusteella luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti.
Ruoppaustyön välineet
Ruoppaustyö suoritetaan useimmin telaketjuvetoisella kaivinkoneella. Pitkäpuomisella koneella työ voidaan tehdä usein rannalta käsin. Jos koneen ulottuvuus ei riitä, on varsinaisilla ruoppausyrittäjillä usein käytössään ponttoonilautta, jolloin työ voidaan tehdä myös tukipilareiden avulla pohjaan tuetun lautan päältä.
Kaivurin paikkaa voi yleensä helposti muuttaa lautalta rannalle ja päinvastoin. Kun ruoppaus tehdään lautalta, maamassat kuljetetaan kuuppalavalla rannalle ja siitä edelleen traktorilla läjityspaikalle.
Talviruoppaus
Talviruoppauksen ongelmana ovat usein liian heikot jäät. Silloin jäätä joudutaan vahvistamaan pumppaamalla vettä jäälle kovilla pakkasilla. Kaivutyö ja massojen siirto onnistuvatkin sitten jään päältä parhaiten, kunhan ruoppauspaikka ja muotoilu on harkittu ja merkitty kunnolla sulan veden aikana.
Pohjaliejun poisto
Pohjaliejun poistoon voi joskus käyttää myös imuruoppauskalustoa, mutta käytännössä se on melko vaikeaa. Vesipitoista massaa tulee 10–20-kertainen määrä poistettuun tilavuuteen nähden. Lietettä ei saa päästä valumaan takaisin veteen eikä pohjaveteen. Siirtomatkakin on usein vain noin 150 metriä johtuen pumppauskaluston tehosta ja letkupituuksista. Imuruoppausta ei voi myöskään tehdä talvella, koska laitteet jäätyvät helposti.
Käsikäyttöisiä, kevyen lautan päältä toimiva imuruoppauspumppuja voi myös vuokrata, mutta rajoitukset ovat samat kuin raskaammallakin kalustolla. Lisäksi pumpun käsiohjaus on raskasta ja teho rajoittuu pienen humuspitoisen pohja-alueen puhdistukseen.
Ruoppauksesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi työ pitäisi ajoittaa syksyyn ja talveen. Ruopata voi pääsääntöisesti 1.9.–30.4. välisenä aikana.
Ruoppauksen hinta
- Ruoppaustyön hinta muodostuu koneiden siirrosta sekä konetöiden tuntihinnoista.
- Vene- ja uimapaikkaa voi saada syvennettyä noin tuhannella eurolla.
- Laajempi ranta-alueen ruoppaus täyttöineen ja läjityksineen tulee helposti maksamaan kymmenenkin tuhatta euroa.
- Muista sopia myös läjitysmassojen käsittelystä ja maisemoinnista.
Lisätietoja: Ympäristö.fi: Rannan ruoppaus
