Mökin huollettavaan tulisijavarustukseen kuuluvat yleensä takka ja kiuas, usein myös vesipata ja näihin liittyvät savuhormit. Mökin tulisijoja kannattaa tarkkailla, jotta mökillä on miellyttävää ja turvallista oleskella. Mökkirakennusten paloturvallisuus on perinteisesti varmistettu nuohousten ja palotarkastusten yhteydessä tehtävän valvonnan avulla. Ongelmaksi ovat kuitenkin muodostuneet palolaitosten pienet resurssit tehdä määräaikaistarkastuksia.
Vuonna 2011 voimaan tulleen pelastuslain mukaan palolaitokset voivatkin siirtää mökkirakennusten palotarkastukset asukkaiden itsensä tehtäväksi. Jos palolaitos valitsee tämän vaihtoehdon, se ilmoittaa asukkaille muuttuneesta käytännöstä. Paloviranomainen voi kuitenkin edelleen aina halutessaan tehdä palotarkastuksen. Myös asukas voi tarvittaessa teettää palotarkastuksen paloviranomaisilla, joka on etenkin epävarmassa tilanteessa oikea ratkaisu.
Savuhormien nuohous
Savuhormien nuohous ja samalla tehdyt huomiot paloturvallisuudesta ovat tärkeitä turvallisuusasioita. Lakisääteinen, kolmen vuoden välein tehtävä mökin nuohous voi kuitenkin jäädä tekemättä, jos alueen nuohousajankohta ei satu siihen ajankohtaan, kun mökillä ollaan. Tällöin nuohooja yleensä jättää asukkaille ilmoituslapun, jonka pohjalta kannattaa sopia uusi ajankohta. Vastuu määräaikaisnuohouksen suorittamisesta on aina mökin omistajalla.
On myös mahdollista, että palolaitos sallii rakennuksen omistajan tai haltijan sopia nuohouksesta suoraan palolaitoksen hyväksymän nuohousliikkeen kanssa. Jos nuohooja havaitsee tulisijassa tai savuhormissa palovaaraa aiheuttavia vikoja, hän ilmoittaa niistä kirjallisesti rakennuksen edustajalle ja pelastuslaitokselle. Päävastuu paloturvallisuuteen liittyvissä asioissa on kuitenkin aina asukkaalla ja rakennuksen omistajalla. Tulisijarakenteisiin voi nopeasti ilmaantua vikoja, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä.
Vastuu rakennuksen paloturvallisuudesta on aina talon omistajalla. Kesäasunnon tulisijat on nuohottava kolmen vuoden välein.
Piippujen halkeamat, vuodot ja muut vauriot
Tiilipiippu
- Halkeamia voi ilmaantua liian nopean ja kuuman lämmityksen tai rakenteiden liikkumisen seurauksena.
- Savuhormin rakenteiden tulisi olla sellaisia, että ne voi tarkastaa helposti kaikilta pinnoilta.
- Vauriot ovat yleensä korjattavissa, ja oikeasta työtavasta ja tekijöistä kannattaa kysyä neuvoa oman kunnan palolaitokselta.
- Myös vanha käyttämättömänä ollut savuhormi tulee tarkastuttaa aina ennen uudelleen käyttöönottoa.
- Vuotava tiilipiippu voidaan yleensä korjata ja pinnoittaa käyttökelpoiseksi. Neuvoja saa palotarkastajalta.
Teräspiippu
- Teräspiippu syöpyy ajan myötä, ja lämmöneristekerros läpivientien kohdalla saattaa menettää tehonsa.
- Vaurioitunut teräspiippu on yleinen tulipalon aiheuttaja.
- Korjaamisen tai uusimisen yhteydessä on syytä ottaa yhteyttä kunnan palotarkastajaan tai rakennustarkastajaan, jotta työ tulee oikein tehtyä ja lupamenettelykin saadaan hoidettua oikealla tavalla.
Harkkopiippu
- Elementtirakenteisessa harkkopiipussa on keraaminen sisäpiippu, joka on erotettu palonsuojavillalla ulkokuorirakenteesta.
- Oikein rakennetussa, kolmikerroksisessa harkkopiipussa ilmenee harvemmin vaurioita.
Saunan vesipata
Saunan vesipadan savusoliin kerääntyy melko nopeasti vetoa haittaavaa nokea. Padan vesisäiliön voi helposti kantaa pihalle, jolloin nokeentuneen pinnan voi puhdistaa teräsharjalla tai raapalla. Myös padan ulkokuoren sisäpinnat kannattaa puhdistaa vetoa haittaavasta nokikerroksesta ennen kuin pata nostetaan takaisin paikoilleen.
Savupiipun ja katon kunto
Kesämökin savupiippu on hyvä varustaa sadehatulla, koska pitkä lämmittämätön kausi kerää vettä ja lunta piipun rakenteisiin. Kiinteistön omistajan vastuulla on myös se, että savupiipulle on turvallista kulkea tikkaiden ja kattosiltojen kautta. Siksi myös niiden kunto on syytä tarkastaa vuosittain. Myös katon kunto voi yllättäen pettää savupiipun reuna-alueilla. Sade- ja sulamisvedet löytävät usein reittinsä kattorakenteisiin juuri savupiipun reunoilta.
Vältä mökin palovaarat
- Älä jätä huonekalua, tekstiiliä tai esimerkiksi halkokoria liian lähelle tulisijan suuluukkua, edes vaikka se olisi vain osittain auki.
- Ole tarkkana seinien pintarakenteita uusittaessa, jotta palavaa materiaalia ei asenneta liian lähelle kuumia pintoja.
- Varmista, että hormin kuumuudenkestävyys vastaa tulisijan vaatimustasoa. Esimerkiksi saunan kiuas asettaa kuumuuden kestävyydelle erityisvaatimuksia. Myös yläpohjan paksu eristekerros hormin läpiviennin kohdalla voi estää hormin pinnan riittävän jäähtymisen ja aiheuttaa palovaaran.
- Varusta mökki palovaroittimella ja häkävaroittimella. Illalla lämmitetyn uunin jäljiltä häkäpitoisuus voi yön kuluessa nousta salakavalasti hengenvaaralliseksi.
- Kohenna hiillosta toistuvasti ennen savupellin sulkemista. Palamisvaiheen lopussa tuhkakerroksen alle jää helposti palamatonta puuta, joka muodostaa häkää.
- Poista tuhkaa säännöllisesti, se tehostaa puhdasta palamista. Tuhka-astiaksi sopii parhaiten kannellinen peltisanko.
- Huomioi, että uudisrakennuksessa häkäkaasun on päästävä poistumaan tulisijasta myös savupellin ollessa suljettuna. Savupellissä tulee olla aukko, jonka koko on 3 prosenttia hormin poikkileikkauksen pinta-alasta. Vastaava kulmapalan poisto tai reikä kannattaa porata myös vanhan savupiipun sulkupeltiin.
Palovaroittimia on oltava vähintään yksi kappale jokaista alkavaa 60 neliötä ja jokaista kerrosta kohden. Häkävaroitin on aivan yhtä tärkeä turvallisuuslaite.
