Terhi Nyykooli, 37, Ruovesi: ”Illat kodin keskellä ovat tärkeää omaa aikaa”
”Olohuone on kaikkein käytetyin huoneemme. Se sijaitsee kaiken keskellä 200-neliöisessä talossamme.
Katsomme olohuoneessa telkkaria ja pelaamme lautapelejä. Lapset temppuilevat tasapainolaudoilla, ja välillä he raahaavat viereisestä lastenhuoneesta pallomeren keskelle olohuoneen lattiaa.
Asun mieheni ja seitsemän lapsemme kanssa satavuotiaan kyläkoulun keittolassa. Kotimme on mieheni lapsuudenkoti, johon muutimme vuonna 2008, kun odotin toista lastamme.
Nyt lapsia on seitsemän. Miehen vanhemmat asuvat samassa pihapiirissä varsinaisen koulurakennuksen puolella.
Monessa perheessä päivän kuulumiset vaihdetaan keittiönpöydän ääressä. Meillä kaikki tämä tapahtuu useimmiten olohuoneessa sen sijainnin vuoksi.
Olohuoneesta on suoraan käynti miehen työvälikköön, aikuisten makuuhuoneeseen ja pesuhuoneisiin. Olkkarin vieressä sijaitsee kolmen nuorimman lapsen jakama lastenhuone.
Vieraatkin usein kehuvat, kuinka ihanan iso olkkari meillä on. Siellä on iso ikkuna ja punainen takka. Viihdymme itsekin siellä erinomaisesti.
Olen tällä hetkellä kotiäitinä. Kun pienimmät koululaiset tulevat iltapäivällä kotiin, puolitoistavuotias kuopus nukkuu vielä päiväunia. Minä ripustan monesti olohuoneessa pyykkiä tai puuhailen jotakin kolmevuotiaamme kanssa. Koululaiset tulevat luokseni olkkariin, ja käymme läpi päivän tapahtumat.
Myöhemmin, kun yrittäjänä työskentelevä mies tulee töistä, hän lysähtää ensimmäisenä sohvalle ja kyselee lasten kuulumiset.
Isompien lasten kanssa taas juttelemme olkkarissa iltaisin siinä välissä, kun pienimmät ovat jo menneet kahdeksan ja puoli yhdeksän aikoihin nukkumaan, mutta isommat eivät ole vielä vetäytyneet yläkerrassa sijaitseviin huoneisiinsa.
Mahdumme kaikki kerralla istumaan isolle sohvallemme, jos oikein sulloudumme. Hankimme sattumalta juuri tämän sohvan, kun lapsia oli vasta yksi. Silloin tärkeintä oli, että toinen aikuinen mahtui nukkumaan olohuoneen puolella tarvittaessa, jos vauva valvotti makuuhuoneessa.
Ei meillä ollut silloin tai myöhemminkään suunnitelmia isosta perheestä. Näin vain kävi.
Illat ovat minulle hyvin tärkeää omaa aikaa, jonka myös vietän olohuoneessa. Aina sanotaan, että vanhempien kannattaisi mennä nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan, jotta he jaksaisivat.
Minä en tee niin. Minulle on tärkeää tehdä iltaisin ihan omia juttujani ilman, että olen kenenkään tavoitettavissa. Oma aika yhdeksästä puoleen yöhön on minulle päivien henkireikä.
Jos menisin nukkumaan heti, kun lapsetkin menevät, elämästä jäisi puuttumaan kaikki se, millä lataan itseäni.
Istun joka ilta monta tuntia olkkarissa esimerkiksi päivittämässä Instagram-tiliäni tai kirjoittamassa Äiti ja melukylän lapset -blogiani.
Joskus jumppaan tai täytän lasten vauvakirjoja olkkarin lattialla. Mies saattaa katsoa vieressä telkkaria samaan aikaan. Olemme yhdessä mutta erikseen. Molemmille oma aika on tärkeä juttu. Vietämme sitä usein noin tunnin tai puolitoista, minkä jälkeen haemme keittiöstä olkkariin iltapalaa. Syömme sitä samalla kun katsomme yhdessä jotakin sarjaa tai juttelemme.”
Olohuoneen mullistukset
Koronapandemia teki olohuoneista etätyöläisten kotitoimistoja, mutta juuri olkkarit ovat olleet kodin tiloista kenties kaikkein eniten muutoksessa jo pitkään.
Suomalaisten olohuoneissa on tapahtunut isoja mullistuksia vuosikymmenten ja -satojen aikana, mutta niitä on koettu myös tällä vuosituhannella.
1800-luvulta noin 1990-luvulle uusiin asuntoihin piirrettiin erilliset keittiöt. 2000-luvulla kaikki muuttui, kun läpi löi avokeittiöiden muoti.
Yksi vakiintunut selitys avokeittiöiden trendille on se, että sellaisten rakentaminen säästää neliöitä. Ne ovat rakennusyhtiöille edullinen tapa rakentaa uusia asuntoja. Kaikki asukkaat eivät avokeittiötä kuitenkaan halua, vaan osa toivoo, että sotkut ja tuoksut voisi sulkea oven taa.
Menneinä vuosisatoina ja -kymmeninä ei olisi tullut kuuloonkaan, että vieraat olisi ohjattu viihtymään keittiöön, kuten nyt. Olohuone oli silloin kodin edustustila, jossa vieraita kestittiin. Nyt sohvalla istutaan seurustelemassa lähinnä ennen ja jälkeen ruokailun. Avokeittiöissä vieraatkin otetaan mukaan kokkailemaan keittiösaarekkeiden ääreen.
Olohuoneen sohva ja televisio kokosivat kodin asukkaat säännöllisesti yhteen 1950-luvulta pitkälle 90-luvun puolelle. Nykyisin kodeista löytyy koko ajan entistä enemmän laitteita, joilla kukin asukas voi katsoa itsekseen mitä ja milloin haluaa.
Kymmenen viime vuoden aikana joistain olohuoneista ovat kadonneet myös kirjat, e-kirjojen ja tavaran raivaamiseen kannustavien karsimistrendien myötä. Kirjoja voi lukea laitteiltakin, mutta hyllyjen katoaminen vaikuttaa väistämättä huoneen akustiikkaan eli esimerkiksi siihen, kaikuuko siellä vai ei.
Toisaalta kirjahyllyjen tilalle saattavat pian tulla työpöydät. Jos etätöistä tulee pysyvä ratkaisu aiempaa useammille, olohuoneen sisustus menee monessa kodissa uusiksi.
Juttuun on haastateltu Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikköä Minna Sarantola-Weissia.
Suvi Penttilä, 43, Tampere: ”Olohuoneessa ei ole sohvaa, mutta työpöytä löytyy”
”Olohuoneessamme ei ole sohvaa. Sen sijaan sieltä löytyy kaksi nojatuoliparia oleskelua varten, avokeittiö yhdeltä seinältä ja nurkasta työpisteeni.
Suunnittelen työkseni julisteita ja korvakoruja perustamalleni Supea-merkille. Teen työni olohuoneessamme tietokoneen ääressä, ja myös näkyy koko tilassa. Tälläkin hetkellä työpöydälläni lojuu noin 60 erikokoisen julisteen röykkiö odottamassa varastointia ja postitusta.
Päivän aikana olohuoneessamme tapahtuu monenlaista. Aamut alkavat niin, että perheemme 11- ja 17-vuotiaat lapset valmistavat avokeittiössä itselleen omatoimisesti aamupalan. He myös lähtevät kouluun usein jo ennen kuin minä ja mieheni heräämme.
Sitten me keitämme vuorostamme aamukahvit. Olohuoneen televisio on silloin päällä, ja katselemme siitä aamutelevisiota. Aamupalan jälkeen minä jään töihin olohuoneen työpisteelleni. Ensiksi päivitän Instagram-tilini. Saan tehdä sen kahvikupin äärellä omassa rauhassa, sillä mies menee omiin hommiinsa yläkertaan.
Ryhdyin yrittäjäksi vuonna 2019. Päätyöni on pop up -myymälöiden pystyttäminen asiakkailleni. Koruja ja julisteita suunnittelen sivutoimisesti.
Minusta ei ole ollenkaan vaikeaa saada luovuutta liikkeelle omassa olkkarissa. Siellä on esillä kaikkea kaunista, mitä olemme sinne halunneet laittaa. Sisustamme yhdessä mieheni kanssa. Sikäli ympäristö on minusta inspiroiva, ja saan olla siellä omassa rauhassani, mistä erityisesti nautin.
Nautin myös siitä, että aamuisin ei ole pakko lähteä minnekään, jos en ole menossa pystyttämään myymälää. Ehdin olla valtaosan urastani muilla töissä, ja aamulähdöt olivat pakollisia.
Toisaalta omassa olkkarissa näkee heti, jos vaikka tiskikone odottaa täyttämistä. Joskus se vähän häiritsee työskentelyn flow’ta.
Tässä kodissa olemme asuneet neljä vuotta. Rivitalon päätyasunnossa parasta on se, kuinka ikkunoista avautuu kaunis näkymä vehreälle takapihalle.
Vaikka olohuoneessa on myös telkkari, iltaisin katselemme perheen kesken usein telkkaria yläkerran aulassa, jossa on talon toinen hengailutila.
Perhe antaa joskus palautetta työpisteeni julisteröykkiöistä. Äidille pitäisi kuulemma saada pikaisesti varastotila jostakin – muualta kuin yhteisestä olohuoneesta. Onneksi julisteet ovat sentään kauniita esineitä!”
Nonnis Valtari, 35, ja Jori Hellstedt, 36, Helsinki: ”Ainoassa huoneessamme toinen voi nukkua ja toinen pelata”
”Olohuone on yksiömme ainut asuinhuone. Muutimme tähän 29,5 neliön kotiin vuonna 2018. Päätökseen vaikutti eniten se, että vaikka olohuone on yhtä tilaa, tänne saa kätevästi eri toimintoja.
Huoneessa on alkovi, johon panimme sängyn. Ikkunan edessä oli selkeä paikka ruokapöydälle. Televisio ja muut viihdelaitteet jäivät ehjälle seinälle, ja sohva löysi paikkansa niitä vastapäätä.
Joskus meiltä kysytään, eikö puolison naama ala koskaan ärsyttää, kun tämän kanssa viettää paljon aikaa kompaktissa tilassa, siis juuri tässä olohuoneessa. Siihen Nonniksella on tapana vastata, että kannattaa asua vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden naamat eivät lähtökohtaisesti ärsytä.
Emme ole erityisen kipakoita luonteita. Molemmat osaavat ottaa aikaa ja tilaa itselleen, vaikka toinen olisikin kotona. Aika yleinen tilanne on, että Nonnis lukee kirjaa sohvalla ja Jori pelaa vieressä Playstationia kuulokkeet päässä.
Mieleen ei tule yhtäkään kertaa, jolloin toisen olisi pitänyt lähteä kotoa pois, jotta toinen tai kumpikin saisi olla itsekseen. Lähinnä meidän on pitänyt keskustella siitä, miten homma hoidetaan, jos Jori haluaa iltaisin vielä pelata, kun Nonnis menee nukkumaan. Silloin hän laittaa telkkarista ylimääräiset ledivalot pois, jotta huoneeseen ei tule liikaa valoa.
Olemme panostaneet olohuoneeseemme niin, että ostimme edellisen sohvamme tilalle nykyisen, pienemmän, kun muutimme tähän asuntoon. Uusi sohva mahtui sille varatulle paikalle paremmin, joten huoneesta ei tullut ahdasta. Sohvamme on mukava, mikä on tärkeää, sillä me ja vieraamme vietämme sillä paljon aikaa.
Välillä saamme sohvalle myös yövieraan, kun Nonniksen Tampereella asuva sisko tulee yökylään.
Normaalioloissa meillä käy ylipäätään paljon vieraita. Järjestämme ystäviemme kanssa kiertävällä vuorolla teemabrunsseja. Eräs tärkeä perinne on joulua edeltävä joulutusbrunssi. Lisäksi ystävät kokoontuvat kotiimme lautapeli-iltoihin. Silloin laitamme neljän hengen ruokapöytäämme lisää alaa antavan jatkopalan.
Pandemian aikainen pakko tehdä työtkin yksiön olohuoneessa ei ole pilannut meiltä tätä paikkaa. Yhä edelleen rentoudumme ja palaudumme parhaiten olohuoneessamme.
Totta kuitenkin on, että pandemian aikaan olemme tehneet olohuoneessa ylivoimaisesti eniten töitä. Istumme aamusta pitkälle iltapäivään ruokapöydän ääressä läppäreidemme kanssa. Molemmat joutuvat hoitamaan paljon työpuheluja. Jos niitä on samaan aikaan, toinen joutuu pakenemaan vessaan tai parvekkeelle puhumaan omaa puheluaan.
Päivän päätteeksi laitamme läppärit ja muut työvälineet piiloon kaappiin. Emme halua, että ne ovat esillä muistuttamassa työstä vapaa-ajalla. Molemmilla on harrastuksia kodin ulkopuolella. Jori käy juoksemassa, Nonnis pelaa futista.
Hiljattain päätimme silti, että myymme kotimme ja muutamme välissä vuokralle. Uudeksi kodiksi etsimme asuntoa, josta löytyisi kylpyhuoneen oven lisäksi toinenkin suljettava ovi.”
