"Jos olisin elänyt muinaisajalla, olisin luultavasti tuikannut olkipukkini tuleen" – Tunnetko olkipukkien historian?
Sisustus
"Jos olisin elänyt muinaisajalla, olisin luultavasti tuikannut olkipukkini tuleen" – Tunnetko olkipukkien historian?
Olkipukki on perinteikäs joulukoriste, jonka historiaa moni ei tunne. Toimittaja Kirsi Turusen vanhin joulukoriste, olkipukki Toivo, on peräisin kirpputorilta. Tässä Unelmien Talo&Koti -lehden sarjassa Turunen esittelee kiinnostavia vintage- ja kierrätysesineitä.
20.12.2022
 |
Unelmien Talo&Koti

Olkipukki alkoi näyttää kovin yksinäiseltä, joten hankin sille kaverin kirpparilta. Kaverukset saivat nimet Vili ja Toivo jo edesmenneiden sukulaissetien muistoksi: Vili oli hoikka ja jäntevä, Toivo rehevämpi. Kerran vuodessa olkipukit pääsevät kellarista päivänvaloon jouluamme juhlistamaan.

Jos olisin elänyt muinaisajalla, olisin luultavasti tuikannut olkipukkini tuleen. Pukki on ikiaikainen pohjolan perinteeseen liittyvä hedelmällisyyden symboli. Se tehtiin, kuten edelleenkin, rukiin- tai vehnänoljista ja poltettiin hedelmällisyyden ja viljasadon varmistamiseksi. Viljantähkät päässä ovat muistumia muinaisista satotoiveista.

Nykyään olkipukki on vain joulukoriste, mutta aikoinaan sillä uskottiin olevan ­taikavoimia. Olkipukeilla myös ­pyydystettiin pimeän aikaan liikkuneita, tontuiksi kutsuttuja pahoja henkiä, jotka olivat hurjimmillaan talvipäivänseisauksen aikaan. Olkipukit houkuttelivat pahat henget sisäänsä, ja talo sai olla rauhassa. Lopulta pukit poltettiin pikkupiruineen päivineen tunkiolla.

”Nykyään olkipukki on vain joulukoriste, mutta aikoinaan sillä uskottiin olevan ­taikavoimia.”

Olkitöihin ryhdyttiin, kun viljat oli korjattu. Alun perin olkikoristeita tehtiin sadonkorjuujuhlaan, kekriin, ja ­myöhemmin vasta jouluun. Kaikki ­oljet eivät päätyneet pukeiksi ja ­himmeleiksi, vaan jouluaattona talo pantiin juhla­kuntoon levittämällä olkia lattialle ­hyvän sadon toivossa. Oljilla ei sopinut peuhata ­liiaksi, sillä muuten viljaan ­tuli ohdakkeita. ­Tavassa oli riskinsä, sillä ­e­lävän tulen ­tuvissa ne sytyttivät herkästi tulipalon. Kun matot yleistyivät, olkien levittely ­lattialle jäi.

Myös itse joulupukki tai pikemminkin sen esi-isä nuuttipukki oli naamioitunut pukiksi, hedelmällisyysmenojen hahmoksi. Sillä oli sarvet päässä, lampaantalja selässä ja kasvoilla tuohinaamari. Nuuttipukki remuavine seuralaisineen kiersi talosta taloon isänniltä viinaryyppyjä kerjäämässä. Heitä kestittiin, koska se tiesi hyvää satoa ja pulskia perillisiä.

Nykyisellä joulupukilla on eläimellisen nuuttipukin kanssa yhteistä vain pukki-nimitys. Lampaantalja tai nurin käännetty turkki vaihtui 1920-luvulla punanutuksi Coca-Colan mainoksen innoittamana.

Kommentoi »