”Kuulin no dig -menetelmästä ensimmäisen kerran noin kolmisenkymmentä vuotta sitten puutarhurikoulussa Englannissa. Yksi opettajistamme, Roger Brook, oli hyvin kiinnostunut maasta. Opetustyön ohella hän hoiti erästä hautausmaata siten, että hän ei kaivanut maata lainkaan, levitti vain säännöllisesti pintaan kompostia. Muistan yhä, kuinka innostuneena hän kuvaili, miten se kohensi maata ja helpotti hänen työtaakkaansa. Myöhemmin pääsin tutustumaan myös no dig -guru Charles Dowdingiin ja olin lopullisesti myyty.

No dig käy kaikin tavoin järkeen. Mitä vähemmän häiritsemme maaperän ravintoverkoston toimintaa, sitä paremmin maa voi. Nykyään käytän lapiota vain istuttamiseen. Minua hämmästyttää, kuinka paljon Suomessa käytetään turvepohjaista pussimultaa, koska olen oppinut siihen, että puutarhuri käyttää sitä maata, mitä hänellä sattuu olemaan. No dig -menetelmän myötä ei enää tarvitse hankkia joka kevät uutta multaa. Maa muuttuu jatkuvasti ravinteikkaammaksi ja kuohkeammaksi, kun siihen lisätään 10 sentin kerros maatunutta kompostia vuosittain.

Väitän, että no dig -puutarhassa on ainakin 70 prosenttia vähemmän rikkakasveja kuin muualla. Kitken vain kolmesti kesässä, ja silti puutarhani näyttää siistiltä. Kompostikerros pidättää niin hyvin kosteutta, että kastelua voi vähentää – ja juomavettä ei muutenkaan pitäisi käyttää kasteluun. Perinteisellä kasvimaalla viljelykierto on tärkeää tautien ja tuholaisten ehkäisemiseksi, mutta no dig -menetelmän ansiosta sille ei ole enää tarvetta. Kun maa voi hyvin, kasvitkin pysyvät terveinä.”