Vastarakastunut mies pyysi Ronja Hakalehtoa neulomaan pipon – siitä alkoi ura kansainvälisenä neuletähtenä
Ulkomaillakin suosittu neulesuunnittelija Ronja Hakalehto, 33, neuloo vaikka veneessä keskellä järveä. Ronja ajattelee, että hänellä on maailman siistein työ: ”Jos en neulo, päätä alkaa kiristää”.
Koillismaan vaaramaisemissa, järven rannalla, syntyy suosittuja neuleohjeita ja kauniita kuvia isolle someyleisölle eri puolilla maailmaa. Ronja Hakalehto suunnittelee neuleita vanhassa navetassa ja pyörittää samalla kolmen lapsen, neljän koiran ja kuuden lampaan pesuetta.
Ronja, miten sinusta tuli neulesuunnittelija?
Vielä lapsena kipinä neulomiseen ei lähtenyt täysillä. 15 vuotta sitten tapasin mieheni, ja hän pyysi minua neulomaan itselleen pipon. Selasin neuleblogeja ja tajusin, että niissä on tosi hienoja töitä. Neuloin mustan peruspipon, ja siitä päivästä lähtien olen neulonut.
Kävin käsityöilmaisun koulutuksen ja perustin oman käsityöblogin ja Instagram-tilin. Kahdeksan vuotta sitten törmäsin neulesuunnittelijan ammattiin ja ajattelin, että siinä on maailman siistein työ. Ajattelen niin yhä. Silloin tapahtui paljon: muutimme Taivalkoskelle, odotin ensimmäistä lasta ja suunnittelin ensimmäisen mallin, jonka laitoin neuleyhteisö Ravelryyn.
Aloin tehdä omia malleja, sain toisen lapsen, ja kun lapset lähtivät päivähoitoon, perustin oman yrityksen. Perheen ja työn yhdistämisessä saa tasapainoilla, mutta helpottaa, että pystyn tekemään tätä kotona. Myös puolisoni on yrittäjä, joten joustamme puolin ja toisin.
”Iskä ostaa kaikki lehdet, joissa on suunnittelemiani malleja.”
Mieheni on oppinut neulesanastot ja on usein apuna kirjoittamisessa, hän on taitava siinä. ”Mitä ajattelit tätä neuletta tehdessä?” hän kyselee ja kirjoittaa ylös, kun puran ajatuksiani. Iskä ostaa kaikki lehdet, joissa on suunnittelemiani malleja. Mummoni oli aikanaan kova neuloja. Enää hän ei juuri neulo, mutta kuviomaailmassani on jotain samaa kuin hänellä. Anna-Liisa-nimikkopipoon tallensin kirjoneulekuvion, jota mummo käytti paljon.
Miten neuleesi syntyvät?
Kun saan langan käsiini, usein lanka kertoo, mitä siitä tulee. Se on aina yhtä kiehtova arvoitus. Näen neuleen päässäni, ja usein siihen liittyy pieni tarina. Piirrän neuleesta kaavion ja neulon mallitilkun. Kun ensimmäinen silmukka on vasta puikoilla, näen jo, millaisen valokuvan neuleesta otan ja millainen tunnelma kuvassa on. Uuden neuletyön aloittaminen on joka kerta niin jännittävä hetki, etten malttaisi odottaa sitä.
Neulesuunnittelijan työ on jatkuvaa oppimista. Ohjeen kirjoittamisessa voi kehittyä koko ajan. Suunnitellessa täytyy ratkoa esimerkiksi se, miten neuleen saa sarjottua monelle koolle.
Uskalsitko haaveilla neulesuunnittelijan urasta?
Haaveilin neulesuunnittelijan työstä, mutta en osannut ajatella, että minä voisin sellaista tehdä. Minulla oli kuitenkin kova halu tehdä luovaa työtä. Olen myös sinnikäs ja vähän perfektionisti, vaadin itseltäni paljon.
Olen koulutukseltani kuva-artesaani ja luulin, että minusta tulisi taiteilija. En kokenut olevani siinä omimmillani, mutta neulominen tulee luonnostaan, olen siinä kotona. Olen käytännönläheinen ihminen ja tykkään siitäkin, että lopputuloksena syntyy käyttövaate, jonka saa pukea päälle.
”En välttämättä tekisi neulesuunnittelijan töitä, jos en asuisi luonnon äärellä. Heti kun lähden kuljeksimaan luontoon, pää täyttyy ideoista.”
Miten ympäröivä luonto vaikuttaa työhösi?
En välttämättä tekisi neulesuunnittelijan töitä, jos en asuisi luonnon äärellä. Heti kun lähden kuljeksimaan luontoon, pää täyttyy ideoista. Saan otettua kuvat neuleista jo kotipihassa. Kuvaan luonnossa muutenkin. Kerran sain seuraa piisamista ja toiste tuijottelin ketunpoikasten temmellystä.
Vesi on minun elementtini, sen äärelle kaipaan aina. Halusin ehdottomasti talon järven rannalta. Mieheni on kalastaja, ja jos olen mukana järvellä, veneessä minulla on aina neule mukana.
Ensimmäisen neulekirjani kansikuvan otin järven rannalla kylmänä syysiltana. Meidän rannassamme järvi oli jo jäässä, mutta yksi pääty oli sula. Pakkasin lapset autoon ja juoksin rantaan hetkeä ennen auringonlaskua. Järvi oli tyyni, taivaan ja kuolleiden kasvien värit uskomattomat. Järvi jäätyi sinä yönä.
Kun vauvan kanssa valvoo yöt, täytyy muistaa pitää jaksamisestaan huolta. Neulomisen lisäksi itselleni henkireikiä ovat retkeily ja koiravaljakkoharrastus. Rauhoittumispaikkani on myös sähkötön mökki, jonne ei ole edes tietä perille. Loppumatkan metsän läpi pääsee kävelemällä, valjakolla, moottorikelkalla tai hiihtämällä.
”Välillä sanon perheelleni, että nyt minun pitää saada neuloa, sitten on kaikki hyvin.”
Mitä neulominen sinulle antaa?
Joskus neulominen on niin ihanaa, että toivon, ettei neule lopu koskaan, oikein himmailen sen kanssa. Neulominen pistää taajuudet kuntoon ja rauhoittaa pään. Huomaan, että jos en ole neulonut, päätä alkaa kiristää. Silloin sanon perheelleni, että nyt minun pitää saada neuloa, sitten on kaikki hyvin.
Ronja Hakalehdon vinkit neulojalle
- Aloittelijalle helppo työ on pyöröpuikoilla neulottu paksulankainen pipo. Netistä löytää paljon ohjevideoita. Pulmiin kannattaa kysyä vinkkejä muilta neulojilta, olemme avuliasta porukkaa.
- Kokeneet neulojat voivat haastaa itseään ohuella langalla ja isolla kirjoneuletyöllä. Myös palmikoissa riittää opeteltavaa.
- Kirjoneuleen värejä valitessa kätevä kikka on ottaa lankakeristä kuva ja muuttaa se mustavalkoiseksi. Siitä näkee, onko väreissä tarpeeksi kontrastia, jotta ne eivät sekoitu keskenään.
