Kotivinkki

Onko ruoka hyvää? Makuaistin lisäksi asiaan vaikuttavat kuulo- ja tuntoaisti – tutkija neuvoo, miten ruokahävikkiä voi vähentää arjessa

Onko ruoka hyvää? Makuaistin lisäksi asiaan vaikuttavat kuulo- ja tuntoaisti – tutkija neuvoo, miten ruokahävikkiä voi vähentää arjessa
Aistit vaikuttavat siihen, pidämmekö jostakin ruoasta vai emme. Tämän tiedostaminen auttaa vähentämään hävikkiä, sanoo ruokatutkija Mari Sandell. Hävikkiä vähentämällä taas säästät rahaa ja ympäristöä.
Julkaistu: 13.9.2021

Kun tuoretta, juuri kuorittua porkkanaa puraisee, kuuluu ihana ääni. Ruokatutkija Mari Sandell kuvaa sitä napsahdukseksi.

– Mutta jos kuorittu porkkana jätetään pöydälle tai rasiaan, se muuttuu muutamassa tunnissa sellaiseksi, että siitä kuuluukin haukatessa vingahdus.

Sellainen nahistunut porkkana lentää helposti bio­jäteastiaan.

– Jos ruoasta ei tulekaan pureskellessa ihanaa kuuloaistimusta, sen saattaa linkittää siihen, että ruoassa olisi jotain vikaa ja se ei olisi enää ihan tuoretta. Aistit kertovat sekunneissa, syömmekö jotain vai emme, Sandell sanoo.

Ruokahävikki rokottaa jokaisen suomalaisen kukkaroa keskimäärin 125 eurolla vuodessa.

Siten aistit vaikuttavat omalta osaltaan siihen, kuinka paljon kodeissa syntyy ruokahävikkiä eli syömäkelpoista ruokaa, joka päätyy roskiin tai biojätteeseen. Luonnon­varakeskus arvioi, että jokainen suomalainen heittää kotonaan ruokaa pois keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Se tarkoittaa yhteensä 7800 rekka-autollista ruokaa.

Ruoan tuotanto ja kuljetus aiheuttavat paljon ilmasto­päästöjä. Jos ruoka ei päädy syötäväksi, päästöt ovat olleet turhia. Ruokahävikki rokottaa myös lompakkoa. Se keventää jokaisen suomalaisen kukkaroa keskimäärin 125 eurolla vuodessa.

Tässä jutussa Mari Sandell kertoo keinoista, joilla jokainen voi vähentää ruokahävikkiä.

1. Rapsahduksella ja tuntumalla on väliä

Ruokaa maistetaan ja haistetaan, mutta sitä tutkitaan kaikilla muillakin aisteilla.

– Jos ihmisellä on viisi toimivaa aistia, ne kaikki voivat vaikuttaa ruoan kokemiseen, sanoo Sandell, joka on ruoan aistittavan laatututkimuksen professori Helsingin yliopistossa ja aistinvaraisen havaitsemisen professori Turun yliopistossa.

Kuuloaistikin on tärkeä ruokapöydässä.

– Monissa syötävissä asioissa rapsahdus on se juttu: sipseissä ja muroissa, tai tuoreissa kasviksissa kuten kukkakaalissa ja sellerinpätkässä. Niiden syömiseen liittyy puraisuefekti, josta tulee selvä ääni.

­Onko kastike kiiltävää vai sameaa? Yrtit ihanan vihreitä? Kurkku käyrä vai suora?

Ruokaa havainnoidaan myös näköaistin avulla. ­Onko kastike kiiltävää vai sameaa? Yrtit ihanan vihreitä? Kurkku käyrä vai suora?

Tuntoaistikin on pelissä, kun aistimme ruokaa. Sandellista on hauska tarkkailla ruokakaupassa, miten ihmiset käyttävät sormiaan kuin pinsettejä ja tunnustelevat, onko leivässä sopiva tuntuma tai avokado riittävän kypsä. Tuntoaisti aktivoituu myös silloin, kun ruoka on jo suussa. Onko perunamuussiin jäänyt paakkuja?

Hajuaistilla bongatut tuoksut saavat usein aikaan ­halun syödä.

– Kun jossain leijailee kahvin tuoksu, alkaa kahvia ­himoita, vaikka sitä ei edes näkisi, Sandell sanoo.

Usein kuulo-, näkö-, tunto- ja hajuaisti ovat tehneet omat havaintonsa, ennen kuin ruoka pääsee suuhun asti ja makuaisti aktivoituu. Silloin maistamme suolan, happaman, makean, karvaan ja umamin.

2. Yhden yök on toisen nam

Kaikkien näiden eri aistihavaintojen perusteella päätetään, pidetäänkö ruoasta vai ei.

– Aistimaailmojen yksilöllisyys selittää sitä, miksi sama ruoka on erilainen kokemus eri ihmisille, Sandell sanoo.

Kun työpaikkaruokalassa on kaalikeittopäivä, vahvat tunteet heräävät ennen yhtäkään lusikallista. Toisille keiton tuoksu on valtavan suuri houkutus, toisille luotaantyöntävä.

Tuntoaistikin erottelee, onko ruoka omaan mieleen vai ei. Sama banaani voi olla tunnustelijasta riippuen täydellisen kypsä tai inhottavan löllö.

Kalassa voi olla liikaa suolaa tai ei koskaan tarpeeksi suolaa, syöjästä riippuen.

Ihmiset voivat reagoida eri tavoin myös siihen, miltä ruoka näyttää.

– Punainen väri voi assosioitua toisilla vaikka mansikkaan ja toisilla puolukkaan. Jos puolukasta ei pidä, pelkkä ruoan punainen väri voi olla vahva ärsyke, ja vain ruokaa katsomalla suuhun tulee kuiva tunne, joka liittyy puolukan syömiseen.

Myös maut jakavat mielipiteitä. Kalassa voi olla liikaa suolaa tai ei koskaan tarpeeksi suolaa, syöjästä riippuen. Yksi rakastaa hapanimeläkastiketta, toiselle makean ja happaman liitto on omituinen kauhistus.

Ruokatutkija Mari ­Sandell tykkää kokeilla ruokapöydässä uutta. ”Innostun aina kesäisin, kun kasvisten värimaailma on tosi ­kirjava, mikä antaa mahdollisuuden luoda kauniita kattauksia. ­Silloin toreilla, puu­tarhoissa ja kaupoissa on paljon vaihtoehtoja näköaistille. Myös monipuolinen makumaailma tarjoaa upeita elämyksiä.”

3. Aistit panevat ruokaa roskiin

Aistihavaintojen perusteella ihminen voi päättää pienessä hetkessä, että ei syö edessään olevaa ruokaa vaan heittää sen pois, Sandell kertoo.

Usein niin käy siksi, että kotiin on hankittu liikaa ruokaa ja sitä ei vain tule syötyä, kun tarjolla on jotain muuta, josta omat aistit pitävät enemmän.

– Voi olla, että ruoka olisi vielä ihan syötävää, mutta sitä ei enää halua syödä, koska sen on torjunut aistien kautta.

Vinkuvan porkkanan kaveriksi biojäteastiaan lentää banaani, joka näyttää turhan mustalta, mutta jonka kuoren alla olisi kelpoa syötävää. Tai omena, joka tuntuu sormissa vähän pehmenneeltä, mutta kelpaisi hyvin vielä piirakkaan.

Jos sienet tuntuvat omassa suussa niljakkailta tai riisi rutikuivalta, ne päätyvät helposti vatsan sijasta kompostiin.

Sandell arvelee, että ruokahävikkiä syntyy myös siksi, että kotiin ostetaan jotain kokeilumielessä, mutta lopulta aistihavainnot eivät kannusta syömään sitä. Hyvissä aikeissa ja terveyspuuskassa ostettu hapankaali jää syömättä, kun pakkauksesta tulvahtaa omalle hajuaistille epämiellyttävä tuoksu.

Joskus käy niin, että ruoan saa kiltisti lautaselle asti, se näyttää hyvältä ja tuoksuu hyvältä – mutta suussa sen rakenne tuntuukin jotenkin väärältä. Jos sienet tuntuvat omassa suussa niljakkailta tai riisi rutikuivalta, ne päätyvät helposti vatsan sijasta kompostiin.

Ja tietysti ruoan maku voi olla itselle väärä.

– Makuaisti sanoo, meneekö ruoka alas.

4. Hävikkiä voi kutistaa

Omaa ruokahävikkiä voi saada kutistettua, jos kiinnittää enemmän huomiota siihen, minkälaisista ruoista omat aistit pitävät ja minkälaisiin ne suhtautuvat epäillen. "Älä osta sitä mistä et pidä" voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta sitä se ei kuitenkaan ole.

Sandell tietää, että ihminen harvoin pohtii ja perustelee syitä siihen, miksi torjuu yhden ruoan ja nauttii toisesta.

– On yllättävän vaikea huomata mitä maistaa, miten nenä toimii tai miten esimerkiksi yhdistää värejä ja makuja toisiinsa. Näitä asioita ei opeteta meille koulussa. Siksi kannustan kaikkia omien aistien kuunteluun.

Kannattaa miettiä, mihin asioihin ruoissa itse kiinnittää huomiota ja hyväksyä se, miten omat aistit toimivat.

Jos on herkkä haistamaan, perusjuusto tulee ehkä paremmin syödyksi kuin voimakkaan tuoksuinen. Jos inhoaa paprikan leikkaamista, on parempi ostaa tomaattia. Jos huomaa herkästi heittävänsä pois vähän nahistuneita kasviksia, ostaa niitä kerralla vähemmän.

Ajattelemme helposti, että kaikki toimivat samalla tavalla kuin itse. Mutta muiden ei tarvitse tykätä kaikesta, mistä itse tykkää.

Sinkulle, joka on yksin vastuussa siitä, että syö ostamansa ruoat, tämä on aika helppoa. Jääkaapin sisällön koordinointi menee astetta vaikeammaksi, jos asuu kumppanin kanssa.

– Voi käydä niin, että nelihenkisessä perheessä on neljä erilaista makumaailmaa. Silloin onkin työläämpää löytää sellaiset ratkaisut, että kaikki saavat syötyä.

Sandellilla ei ole tarjota ratkaisuksi mitään selvää kikkaa – tuskin on kovin monella muullakaan.

Mutta yksi askel on kuunnella sekä itseä että muita ja hyväksyä, että erilaisten aistimaailmoiden takia kaikki eivät vain tykkää syödä samanlaisia asioita.

Jos itse rakastaa oliiveja, voi olla iso houkutus ostaa niitä kotiin iso purkillinen ja tuputtaa niitä muillekin siinä toivossa, että hekin ihastuisivat niihin.

– Toisten ihmisten erilaista aistimaailmaa ei ole välttämättä helppoa ymmärtää ja hyväksyä. Ajattelemme helposti, että kaikki toimivat samalla tavalla kuin itse. Mutta muiden ei tarvitse tykätä kaikesta, mistä itse tykkää.

Kommentoi »