Mökin kosteudelle alttiit rakenteet löytyvät, kun rakennusvuosi on tiedossa.
Jos mökissä on syytä epäillä homeongelmia, rakenteet kannattaa tutkia kunnolla. Monet mökit kantavat mukanaan aikansa tyypillisiä rakennusvirheitä. Tarkistukseen ei välttämättä tarvita ammattilaista, vaan mökinomistaja voi itse käydä rakenteet läpi.
1900-luvun alku: kolua yläpohja
Vanhoissa hirsitaloissa kannattaa tutkia yläpohjan hirsien ja purun rajapinnat. Hirsi voi olla purun vierestä laho, varsinkin mökin pohjois- ja itäsivulla. Myös yläpohjan eristeet voivat homehtua. Syynä voi olla vuotava höyrynsulku seinän yläpohjan liitoksessa, jolloin sisäilman kosteus tiivistyy hirren sisäpintaan. Myös homehtuneisiin multapenkkialapohjiin törmää välillä.
1930–50-luvut: Tarkista rossipohja ja kellari
Mummonmökeissä ja muissa 1930–50-lukujen taloissa riskipaikat ovat rossipohja ja kellari.
– Haalari siis päälle, taskulamppu ja piikki mukaan ja alapohjaan ryömimään. Piikillä tökitään erityisesti nurkkia, jotka ovat tuuletuksen katvealueita, Kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen kehottaa.
Kellarin märkyydestä kielivät tummentumat seinissä. Asiaa voi testata myös asettamalla lattialle sanomalehden. Sitten odotellaan seuraavaan päivään ja katsotaan, onko paperi kostunut. Toinen tapa on teipata kellarin lattiaan tai seinään muovikalvo. Siihen tulee vesipisaroita, jos rakenne on kostea.
Jos kellarissa on homevaurio, sieltä ei pidä päästää ilmaa asuinkerroksiin. Jos kulku on ulkokautta, kellarin voi korjata myöhemmin. Märän rossipohjan korjauksessa ei sen sijaan pidä viivytellä.
1960–70-luvut: Tutki taso- ja pulpettikatto sekä betonilaatan päälle tehty lattia
Siinä missä iäkkäämmissä taloissa kosteus haisee maakellarilta, 1960–70-lukujen homemökeissä on tunkkainen, mätämäinenkinhaju. Retromökkien riskipaikkoja ovat katto ja lattia. Tuolloin alapohjaksi valettiin betonilaatta, jonka päällä on puukoolaus ja mineraalivillaa. Maakosteus on voinut ajan saatossa kastella villat. Alapohja voi pahimmillaan olla kauttaaltaan homeessa.
Tarkistus on suuritöinen. Jos kyseessä on vanhan mökin kauppa eikä myyjä anna tarkistukselle lupaa, kauppaa ei kannata tehdä ainakaan ilman tuntuvaa tinkimistä hinnasta.
Tasa- ja pulpettikatosta kannattaa syynätä ainakin räystään reunat. Vaurio on yleensä räystäsalueella yläpohjassa, jonne on vaikea päästä. Jos räystään reunalta ei löydy kunnollista yläpohjan tuuletustilaa, kannattaa varautua remonttikustannuksiin.
1980-luku ja uudemmat: pesutilat tarkkailuun
Uudehkot mökit ovat usein hirsirakenteisia. Ne ovat useimmiten terveitä ja ostamisen kannalta kohtuullisen turvallinen vaihtoehto. Ongelmia voi olla pesutiloissa hirsirakenteen elämisen vuoksi. Jos betoni on valettu hirren päälle, materiaalien välinen vesieristys on saattanut ajan saatossa revetä. Silloin hirsi voi olla kosteuden takia tuusannuuskana. Tässä on kuntotutkijan koeporauksen paikka.
Kannattaa pitää mielessä, että uudemmissakin mökeissä saattaa olla jokin tai joitain aikaisempien vuosikymmenten riskirakenteista.
Mökin huonoa kuntoa ei kuitenkaan pidä pelätä liikaa, kunhan tietää mitä ostaa. Kesämökin pientä paikallista homevauriota ei välttämättä tarvitse heti korjata. Kun sitten ryhtyy kunnostamaan mitä hyvänsä kohtaa, kannattaa aina tarkistaa, että korjattavan paikan alla on tervettä rakennetta.
Jos siis tehdään vaikka ulkoseinäremonttia purueristeiseen mökkiin, tutkitaan erityisesti pohjois- ja itäseinien purut. Niissä piilee usein hometta. Jos mökkiä maalatessa löydetään lahoja seinälautoja, ne poistetaan ja tarkistetaan alla olevan rakenteen tilanne.
Asiantuntija: ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen, Kosteus- ja hometalkoot
