Meidän Mökki

Näin energiasyöppö huvila hyötyy aurinkosähköjärjestelmästä – ostosähkön osuus laski yli 60 prosenttia!

Näin energiasyöppö huvila hyötyy aurinkosähköjärjestelmästä – ostosähkön osuus laski yli 60 prosenttia!
Christel ja Juha Kälviäisen huvila Kirkkonummella oli melkoinen energiasyöppö ennen kuin perhe investoi aurinkosähköön. Nyt sähkölaskun maksaminen on melkeinpä iloinen asia, ja siinä sivussa voi tehdä jopa pientä aurinkosähköbisnestä.
Julkaistu: 23.7.2020

Kirkkonummelaisella pihamaalla nautitaan auringonpaisteesta koko taivaan täydeltä. Isäntä, Juha Kälviäinen, näprää hetken kännykkää ja käynnistää sitten keskustelun:

– Miinus 60,93 prosenttia!

Näin päästään suoraan asiaan. Prosenttiluku kertoo, miten paljon ostosähköä on säästynyt maalis–huhtikuussa viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Onhan tässä ollut leuto kevät, mutta silti: 60,93!

Christel ja Juha Kälviäisen puolitoistakerroksisen huvilan katolla on muutaman kuukauden ajan ollut 22 aurinkopaneelia. Ne puskevat noin 800-volttista kolmevaiheista tasavirtaa ulkoseinälle ripustettuun invertteriin, joka muuntaa tuotoksen 230-volttiseksi vaihtovirraksi eli siksi samaksi, jota saadaan joka kodin pistorasioista.

Aurinkosähkö on ihanaa. Voin pestä pyykkiä päivällä. Aikaisemmin pesin usein yötä myöten, kun en raaskinyt käyttää kallista päiväsähköä.

Kälviäisten aurinkosähköpatteriston nimellisteho on 22 x 285 W eli 6,27 kW. Lähes tuohon tehoon on päästy käytännössäkin, kun ilma on ollut oikein suotuisa: 5,9 kW huhtikuussa! Valmistaja takaa, että vielä 25 vuoden kuluttua paneelien tehosta on tallella vähintään 80 prosenttia.

Kun tätä juttua tehtiin huhtikuun 2020 lopulla, paneelien paras päivätuotto oli ollut 32 kWh. Nämä ovat kovia lukuja, jos ottaa vertailukohdaksi muutaman kodin sähkölaitteen keskimääräisen kulutuksen:

  • Jääkaappi-pakastin 1 kWh/vrk.
  • Liesi ja uuni (1 h/vrk) 2 kWh/vrk.
  • Pesukone (1 krt/vrk) 2 kWh/vrk.
  • Kiuas (1,5 h/vrk) 8 kWh/vrk.

Nämä kaikki hoituisivat pelkällä aurinkosähköllä. Mutta eihän asia tietenkään näin yksinkertainen ole. Mitä tehdään sydäntalvella, kun aurinko käy vain pikkuisen kurkistamassa horisontin takaa? Tai synkällä sadesäällä, kun mustat pilvet pitävät valon loitolla? Tai öisin?

Jos oltaisiin pelkästään aurinkosähkön varassa, valottomat ajat pitäisi hoitaa joko polttomoottorikäyttöisellä aggregaatilla tai isoilla akuilla, joihin valoisaan aikaan talletetaan sähköä myöhempää käyttöä varten.

Liiterin nurkassa tai maakaivannossa säksättävä aggregaatti syö nopeasti aurinkosähkön tarjoaman säästön ja ympäristöystävällisyyden. Pimeiden kausien varoiksi riittävät akut taas ovat kalliita hankkia.

Saksalaisen Sonnenin energianvarastointijärjestelmän Sonnenbatterien (myydään Suomessa nimellä Naps-kotiakku) 16 kWh:n akkupaketti maksaa yli 20000 euroa + asennus. Yhdysvaltalaisen Teslan 14 kWh:n Powerwall-paketista – jos sellaisen jostain onnistuu ostamaan – joutuu asennuksineen pulittamaan noin kymppitonnin.

Kälviäisten ei tuosta tarvitse huolehtia, koska heillä tulee seinästä myös ihan tavallista sähköä. Kun katolta tuleva sähkö hiipuu, sähkölaitteet rupeavat imemään verkkosähköä automaattisesti.

Parasta on se, että kun kahdestaan asuvan eläkeläispariskunnan sähkönkulutus on lämpimänä ja aurinkoisena päivänä selvästi pienempi kuin aurinkopaneelien tuotto, ylimääräinen sähkö syötetään valtakunnanverkkoon ja sähköyhtiö maksaa korvauksen. Kerrotaan siitä myöhemmin, koska tähän väliin täytyy kysyä, miten Kälviäiset päätyivät aurinkosähköön?

Kälviäisten talo on suojaisessa mutta valoisassa paikassa metsän keskellä. Christelistä on mukava seurata metsän eläinten touhuja, mutta on niistä haittaakin: ”Peuraperheet tulevat heti, kun omenat ovat suurin piirtein kypsyneet. Napsivat kaiken niin korkealta kuin ylettyvät."

Pariskunta teki elämäntyönsä Kisseksi kutsutun Christelin vanhempien perustamassa yrityksessä, joka valmisti painopintoja ja niihin liittyviä valmistelutöitä pakkausteollisuudelle. Muutama vuosi sitten, 40 vuoden työrupeaman jälkeen, he myivät yrityksen ja jäivät eläkkeelle. Vapaa-ajankodista tuli käytännössä pysyvä koti, ja aika kuluu kahden tyttären ja seitsemän lastenlapsen kanssa touhuillessa, remonttipuuhissa, ulkoillessa ja uuskarismaattisen seurakunnan asioita hoidellessa.

– Löysimme elämänvoimaa uskosta, kun seitsemänvuotias tyttäremme kuoli äkilliseen aivoverenvuotoon 80-luvun lopulla, he kertovat.

Pitkäaikaisina yrittäjinä Kälviäiset ovat tottuneet pitämään huolta raha-asioistaan. Viime vuonna heille oli kertynyt jonkin verran ”ylimääräistä” rahaa, ja sen makuuttaminen pankkitilillä ei ollut sukanvarsisäästämistä kannattavampaa. Sijoittaminen osakkeisiin tuntui riskialttiilta.

– Jos olisimme vuodenvaihteessa ostaneet osakkeita, pääomasta olisi parissa kuukaudessa hävinnyt 35 prosenttia, Jussi huomauttaa.

Syntyi ajatus, että rahan voisi panna poikimaan asumiskustannuksia alentavalla konstilla. Kälviäiset poikkesivat rakentajamessuilla Vantaalla ja tutustuivat aurinkosähköön. Kiinnostus sitä kohtaan heräsi.

– Olimme miettineet kaikenlaista. Aurinkosähkö oli vain yksi vaihtoehto. Toinen ajatus oli vaihtaa takka varaavaksi.

Vaihtoehtoisia energialähteitä arvotettiin vielä muutama vuosi sitten ”takaisinmaksuajalla” eli sillä, miten nopeasti laitteiston tuottama säästö saavuttaisi siihen sijoitetut varat. Nykyisin katsanto tuntuu ahtaalta ja keinotekoiselta. Paikalla on Kälviäisten järjestelmän asentaneen Taloturvan projektipäällikkö Markus Herttuainen, joka kertoo omista kokemuksistaan:

– Meillä on rouvan kanssa ollut mökillä Kustavissa paneelit katolla kahdeksan vuotta. Minun mielestäni ne olivat maksaneet itsensä sillä hetkellä, kun niihin pantiin virta päälle. Loppu on pelkkää plussaa.

Sitten talousasioiden toinen puoli:

– Pitää toki laskea, paljonko sähkölaskussa säästetään. Mutta on myös muistettava, että jonakin päivänä asukas muuttaa, joko myy talon tai luovuttaa jälkikasvulle. Kun on valmis setti katolla, myyntihinta on ihan eri luokkaa verrattuna siihen, että kyseessä olisi pelkkä suorasähkökohde. Jopa kiinteistösijoittajat hommaavat paneelit katolle ennen kuin myyvät suorasähkötalon eteenpäin.

Jussi yhtyy ajatukseen.

– Se oli se toinen juttu. Lapset eivät tähän halua asettua. Eli kun meille tulee ikää, talo pannaan myyntiin. Ainakin puolet aurinkosähköinvestoinnista saadaan takaisin suurempana myyntihintana.

Tuo investointi maksoi asennuksineen alle 20 000 euroa.

Nykyisin käytössä olevat aurinkopaneelit voidaan jakaa kolmeen ryhmään valmistusmenetelmän mukaan. Yksikidepaneelin kennot valmistetaan kiertämällä niin sanotun siemenkiteen ympärille puhdasta piitä. Tästä saadaan sylinterimäinen piiharkko, josta leikataan ohuita siivuja kennomateriaaliksi. Yksikidepaneelin hyötysuhde on noin 20 prosenttia eli tuon verran paneeliin osuvasta auringonvalosta muuntuu sähköenergiaksi.

Monikidepaneelin pii sulatetaan ja valetaan muottiin, josta saadaan kennoiksi siivutettava piiharkko. Hyötysuhde on hieman heikompi kuin yksikidepaneelilla, mutta valmistuskustannukset ovat pienemmät ja paikallisten varjostumien haitat vähäisempiä.

Kolmas, toistaiseksi vähemmän käytetty menetelmä on levittää puolijohteista tehty kalvo lasi- tai muovilevyn pinnalle. Tällaisen ohutkalvokennon hyötysuhde on noin 10 prosenttia.

Aurinkopaneeli on hyvin herkkä valon määrän vaihteluille. Jo paneelin päälle pudonnut lehti tai tuulessa heiluvan oksan varjo voi heikentää koko paneelin sähköntuottoa. Jotta yhden paneelin heikentyminen ei vaikuttaisi koko paneelipatteristoon, sarjaan kytkettyjen paneelien väliin asennetaan niin sanottu ohitusdiodi, joka päästää sähkön virtaamaan varjostuneen paneelin ohitse.

Kälviäisille asennetun aurinkosähköjärjestelmän pohjana ovat uudenlaiset monikidediodipaneelit. Jokainen paneeli on jaettu kuuteen lohkoon, joiden välissä on ohitusdiodit. Näin valon tielle tuleva este ei himmennä edes yhtä kokonaista paneelia vaan vain varjostuneen osan.

Sinänsähän paneeli ei tarvitse sähköntuotantoon auringonpaistetta.

– Keskimäärin puolet paneelien tuotosta tulee suorasta auringonvalosta, toinen puoli hajavalosta, Markus Herttuainen selittää.

Tärkeintä on valon määrä. Itse asiassa laitteen virallinen nimi onkin valosähköinen paneeli.

Kälviäisten järjestelmä toimii siis niin, että jos oma hetkellinen kulutus on pienempi kuin katolta tulevan sähkön määrä, invertteri syöttää ylimääräisen osuuden valtakunnanverkkoon. Kaksisuuntainen mittari naksuttaa selvää rahaa.

Järjestely ei vielä muutama vuosi sitten ollut itsestään selvä. Monen sähköyhtiön asenne oli pitkään sellainen, että pikku puuhastelijat voivat syöttää sähkönsä verkkoon, mutta moisen minituotannon vuoksi ei ruveta erityistoimenpiteisiin. Kun yhä useamman talon ja mökin katolle asennettiin paneelirivistöjä, sähköyhtiöiden oli pakko ottaa ne huomioon. Useimmat yhtiöt alkoivat maksaa valtakunnanverkkoon syötetystä luomusähköstä pohjoismaisen sähköpörssi Nordpoolin niin sanotun spot-hinnan mukaista korvausta.

Aika pian pientuottajat huomasivat, että sähkön myyminen ei olekaan hyvää bisnestä. Kun kuluttaja saa sähköyhtiöltä laskun, hinta muodostuu sähkön hinnan lisäksi siirtohinnasta, erilaisista veroista ja sähköyhtiön katteesta. Tänä päivänä kokonaishinta on keskimäärin 15 senttiä kilowattitunnilta, mutta pientuottajalle maksettava spot-hinta onkin ajankohdasta riippuen vain 2–4 senttiä kilowattitunnilta.

Koska osto- ja myyntihintojen välinen ero on suuri, aurinkosähköjärjestelmät kannattaa mitoittaa niin, että mahdollisimman iso osa tuotannosta otetaan omaan käyttöön. Markus Herttuainen selittää Kälviäisten järjestelmän mitoitusta:

– Aina lähdetään liikkeelle siitä, minkä verran asiakkaalta kuluu sähköä. Minkä kokoinen lämminvesivaraaja, onko lattialämmitys, sähkökiuas, ladattava auto? Järjestelmän pitää olla sellainen, että siitä riittää potkua.

Kälviäisten talossa on suora sähkölämmitys, tukena ilmalämpöpumppu ja takka. Sähköä kuluu noin 25000 kWh vuodessa. Herttuainen laski sopivaksi laitteistoksi 22 paneelia ja 8 kW:n invertterin. Paneelit on valmistettu Espanjassa, invertteri Itävallassa.

Invertteri asennetaan yleensä rakennuksen tekniseen tilaan, mutta Jussi halusi sen ulos räystään alle. Siinä pohjoisen puolella se on hyvin varjossa, tuulettimen ei tarvitse pyöriä niin paljon.
Taloturvan kaikki uudet aurinkosähkökohteet liitetään etävalvontajärjestelmään. Jos paneeleihin tai invertteriin tulee jokin vika, siitä lähtee automaattisesti viesti Taloturvan valvomoon. Samaan järjestelmään voi kytkeä vaikka vuotovahteja.

Kälviäisten aurinkosähköinvestoinnin motiivit olivat ennen kaikkea taloudelliset. He eivät omasta mielestään ole erityisen vihreitä. Voihan sen päätellä vaikka autotallin edessä seisovasta isosta katumaasturista.

– Olemme jo miettineet, että vaihdetaan auto johonkin plug-in-hybridiin, Jussi sanoo.

Taloturvan Herttuainen innostuu heti suunnittelemaan aurinkosähköjärjestelmän laajentamista. Viisi lisäpaneelia autotallin katolle, niillä pitää hybridin latingissa. Invertteriä ei tarvitse vaihtaa, siinä on kasvuvaraa ihan tarkoituksella. Jussi on varovaisen innostunut.

– Niin, voitaisiin päivällä ladata auto aurinkosähköllä. Lähimpään kauppaan on seitsemän kilometriä. Suurin osan ajoista voitaisiin hoitaa aurinkosähköllä.

Sähköyhtiöt ovat valmiita maksamaan luomusähköstä kunnon hinnan. Kohta ne kilpailevat keskenään kuin puhelinoperaattorit.

Tuossa tuli jo pikku kurkistus aurinkosähköasiakkaan mielenlaatuun. Koska tarkoitus on käyttää katolta valuva sähkö mahdollisimman tarkkaan itse, käyttöä on suunniteltava etukäteen.

– Meiltä se onnistuu, koska eläkeläisinä olemme kotona melkein aina. Silloin, kun alkaa tulla sellaista paria tuhatta wattia katolta, kannattaa laittaa astianpesukone päälle.

Suurin yksittäinen sähkösyöppö on lämminvesivaraaja.

– Eniten sähköä tulee iltapäivällä. Olemme ajastaneet veden lämmityksen niin, että varaaja on päällä kello 12–14.

– Sen jälkeen voimme käyttää pesukonetta ja muita laitteita. Homman juju on siinä, ettei panna kaikkia käyntiin yhtä aikaa. Tietysti, kun on sadetta tulossa tai talvi, käyttövesi lämpiää yösähköllä.

Jussi huomauttaa kuitenkin, että vaikka tuollaiset järjestelyt ovat hyödyllisiä, niitä ei saa päästää määrittelemään elämistä ja olemista. Moinen puljaaminen saattaa muutenkin olla helpottumassa. Erittäin monet yritykset ovat sitoutuneet käyttämään toiminnoissaan vain uusiutuvaa energiaa. Sitä alkaa olla kätevästi saatavilla mökkien ja omakotitalojen katoilta – kunhan hinnasta sovitaan. Markus Herttuainen selittää:

– Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa tapahtui iso käänne: sähköyhtiöt ostavat mielellään aurinkosähköä näistä pienistäkin puroista. Silloin ei tarvitse itse investoida tuotantoon. Samalla ne haalivat asiakkaita ja ovat valmiita maksamaan luomusähköstä kunnon hinnan, 11–12 senttiä. Kohta ne kilpailevat keskenään kuin puhelinoperaattorit.

Tämä on mielessä myös Kissellä ja Jussilla. Pian on aika kilpailuttaa sähköyhtiöt. Saa nähdä, millä hinnalla Kälviäiset suostuvat myymään omaa tuotantoaan.

Kommentoi »