Myrkyllisiä kasveja on käytetty jo ihmisten historian alusta alkaen lääkitsemiseen, taikoihin ja valitettavasti myös myrkyttämiseen. Kemian puoliammattilainen Agatha Christie kirjoitti ainakin neljätoista dekkaria, joissa pahaa-aavistamaton uhri menehtyy saatuaan kasvinosista tehtyä myrkkyä. Moni tarinoiden myrkkykasveista on tuttu näky suomalaisessa puutarhassa: risiini, ukonhattu ja sormustinkukka ovat suosittuja lajeja istutuksissa.

Myös historiassa tunnetaan lukuisia kasvimyrkytyksiä. Yksi näistä oli Sokrates, joka kuoli vankisellissään juotuaan myrkkykatkosta valmistettua myrkkyä. Tarinat kauniista, mutta tappavista kasveista ovat hurjia, mutta onneksi myrkylliset kasvit ovat usein pahanmakuisia ja vakavia kasvimyrkytyksiä sattuu Suomessa harvoin. Puutarhojen ja puistojen yleisimmät myrkkykasvit on kuitenkin hyvä osata tunnistaa, jotta vaaroihin voi varautua.

Myrkky voi olla kasvin siemenissä, lehdissä, marjoissa, juuressa, kukissa tai koko kasvissa. Soita aina myrkytystietokeskukseen jos epäilet, että joku on syönyt myrkyllisiä kasvinosia ja anna potilaalle lääkehiiltä. Vältä myrkkykasvien istuttamista lasten tai lemmikkien ulottuville.

Sormustinkukan (Digitalis) lehdistä tehtyä lääkettä on käytetty jo 1700 -luvun lopulta alkaen sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea) on suosittu kaksivuotinen koristekasvi, jota käytetään perennaryhmissä. Se kasvaa luontaisesti Ruotsissa ja sitä etelämpänä, mutta niitä tavataan myös jonkin verran villiintyneenä Etelä-Suomessa. Sormustinkukka kuuluu englantilaisen cottage garden -tyylisen puutarhan vakiolajeihin.

Kasvi on erittäin kaunis, mutta kokonaan myrkyllinen. Syötynä sormustinkukan myrkyt eli digitalisglykosidit voivat aiheuttaa sydämen ja keskushermoston oireita, kuten kouristuksia tai tajunnan heikkenemistä sekä vatsaoireita. Oireet ilmaantuvat tuntien kuluttua altistuksesta.

Tuhkapensaita (Cotoneaster) kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa sekä Aasian ja Afrikan pohjoisosissa. Suomessa niitä kasvatetaan puutarhoissa ja puistoissa noin viittätoista eri lajia. Tuhkapensaista suosituimmat ovat kiiltotuhkapensas ja euroopantuhkapensas, joita käytetään etenkin aidannekasveina.

Tuhkapensaiden marjat ovat lievästi myrkyllisiä ja aiheuttavat syötynä vatsaoireita. Yli kymmenen marjaa syöneen kannattaa ottaa lääkehiiltä.

Risiini (Ricinus communis) on kotoisin Itä-Afrikasta. Se on kookas ja pensasmainen tyräkkikasvi, jota kasvatetaan meillä kesäkukkana kasviryhmissä puistoissa ja puutarhoissa. Sen tieteellinen nimi Ricinus tulee punkkia muistuttavista siemenistä, jotka sisältävät risiini-nimistä valkuaisainetta, joka on erittäin myrkyllistä. Samasta myrkyllisestä kasvista valmistettavaa risiiniöljyä on käytetty jo muinaisessa Egyptissä vatsaoireisiin.

Myrkky ei imeydy kokonaisista siemenistä, mutta pureskeltuja siemeniä ei tarvitse syödä kuin yksi tai kaksi, jotta annos voi olla lapselle hengenvaarallinen.

Risiini aiheuttaa vatsaoireita noin kuuden tunnin kuluessa syömisestä. Maksa- ja munuaisvaurioita ja keskushermoston oireita ilmenee 2–5 vuorokaudessa.

Syysmyrkkyliljan (Colchicum autumnale) nimikin jo kertoo, että tämä sipulikasvi on kokonaan erittäin myrkyllinen, varsinkin sen siemenet.

Pienikin syöty määrä voi aiheuttaa oireita, kuten vakavia vatsaoireita, verenpaineen laskua, harhoja, tuntohäiriöitä, sydämen tykytyksiä, hengityslamausta ja munuaisten vajaatoimintaa.

Syysmyrkkyliljoja käytetään perennapenkeissä, kivikkoryhmissä sekä puuvartisten aluskasveina. Niiden lehdet kasvavat keväällä reheviksi rykelmiksi, mutta ne kukkivat vasta lehtien lakastuttua syys–lokakuussa.

Kuusamat (Lonicera) ovat erittäin suosittuja puutarhapensaita, joita kasvatetaan puistoissa ja puutarhoissa koko maassa. Niitä käytetään muun muassa aidanteissa ja ryhmäpensaina.

Kuusamoita kasvaa luonnonvaraisena Suomessa ja Venäjällä ja ne ovat talvenkestäviä lähes koko maassa. Muun muassa sinikuusaman pitkulaisia mustikoita muistuttavat marjat ja lehtokuusaman punaherukannäköiset marjat ovat lievästi myrkyllisiä.

Marjat ovat karvaan makuisia ja niitä pitää syödä monta ennen kuin oireita tulee. Syötynä siemenet aiheuttavat vatsaoireita ja lääkehiiltä suositellaan, jos on syöty enemmän kuin kymmenen marjaa.

Ukonhatut (Aconitum) on tunnettu jo vuosisatoja ja niiden juurakosta valmistettua ainetta on käytetty muun muassa nuolimyrkkynä. Tämä erittäin myrkyllinen kasvi tunnetaan maailmalla myös nimillä ”Queen of poisons” eli myrkkyjen kuningatar sekä ”Devil’s helmet” eli paholaisen kypärä.

Suomessa ukonhatut ovat suosittuja ja näyttäviä puutarhaperennoja, joita käytetään kasviryhmissä. Pohjois-Karjalassa kasvaa luonnonvaraisena lehtoukonhattua. Aitoukonhattua voi joskus tavata luonnossa viljelykarkulaisena.

Ukonhatut ovat kokonaan myrkyllisiä ja ne sisältävät monia aineita, kuten hermomyrkky akonitiinia. Suurin pitoisuus on juurakoissa.

Myrkyt voivat imeytyä ihmiseen ruuansulatuskanavasta, iholta ja limakalvoilta, mutta tappava annos ei ole todennäköinen, ellei kasvia ole syöty.

Ensimmäiset oireet, kuten kihelmöinti, polttava tunne, raajojen tuntoharhat ja nielemisvaikeudet, alkavat noin 10–20 minuutin kuluttua. Hikoilu, vilunäreet, lihasten lamautuminen ja sydämen rytmihäiriöt alkavat noin 1–6 tunnin kuluessa syömisestä.

Kultasateet (Laburnum) ovat kauniita pieniä puita tai pensaita, joita kasvatetaan varsinkin Etelä-Suomessa puutarhoissa ja puistoissa.

Koko pensas sisältää erittäin myrkyllistä sytisiini-nimistä alkaloidia, mutta sitä on eniten sen siemenissä.

Oireet alkavat noin 15–60 tunnin kuluessa ja niitä voi tulla lapselle jo yhden tai kahden siemenen syömisestä. Oireita ovat pahoinvointi, uneliaisuus, syljenerityksen lisääntyminen, kalpeus, lihasheikkous, koordinaatiokyvyn heikkeneminen, tiheä hengitys, päänsärky, takykardia ja hypotensio.

Vakavassa myrkytyksessä oireita voivat olla kouristelut, tajuttomuus ja hengityslama. Lapsia kannattaa varoittaa hernettä muistuttavista siemenpaloista, joissa myrkylliset siemenet sijaitsevat.

Lumimarjoja (Symphoricarpos) kasvatetaan ryhmä- ja aidannepensaina kotipihoilla. Lumimarjat ovat kotoisin Keski- ja Pohjois-Amerikasta sekä Kiinasta.

Lumimarjan nimi on englanniksi corpse berry, ruumismarja. Nimi ei kuitenkaan liity marjojen myrkyllisyyteen, vaan se juontaa juurensa vanhasta uskomuksesta, että kuolleet syövät pensaan valkoisia marjoja vaeltaessaan.

Valkolumimarjan (Symphoricarpos albus) koristearvo on sen myöhään syksyllä kypsyvissä valkoisissa marjoissa, jotka ovat lievästi myrkyllisiä. Syötynä siemenet aiheuttavat vatsaoireita ja lääkehiiltä kannattaa ottaa, jos marjoja on syöty yli kymmenen.

Okahulluruoho (Datura stramonium) ja pasuunat (Brugmansia) kuuluvat koisokasveihin. Ne ovat upeita puutarhakasveja.

Hulluruohoja tavataan eniten Trooppisessa ja subtrooppisessa Amerikassa ja pasuunoja Etelä-Amerikassa. Meillä hulluruohoja kasvaa melko harvinaisena puutarhoissa ja luonnossa. Pasuunoja käytetään ruukkuistutuksissa, huonekasvina ja terassi-istutuksissa.

Molemmat kasvit sisältävät koisokasveille tyypillisesti hyvin myrkyllisiä alkaloideja. Kasvinosia syöneen oireita voivat olla silmäterien laajeneminen, kasvojen punoitus, kuume, suun kuivuminen, levottomuus, sekavuus, hallusinaatiot, kouristukset, rytmihäiriöt, verenpaineen lasku ja tajuttomuus.