Meidän Mökki

Täällä riittää häntiä ja huisketta! Näin mökkeily sujuu 8 koiran kanssa

Täällä riittää häntiä ja huisketta! Näin mökkeily sujuu 8 koiran kanssa
Jaana ja Jani Raution mökillä temmeltää peräti kahdeksan shetlanninlammaskoiraa. Mökki on kaikkien lempipaikka.
Julkaistu: 14.7.2020

Kun Jaana Rautio raottaa mökkinsä ovea Tervossa, ulos pääsee shelttitsunami.

Soopelinväriset shetlanninlammaskoirat yrittävät syöksyä ensimmäisenä pihalle. Yksi, kaksi, kolme… Niitä on seitsemän!

Ei vaan kahdeksan, kun myös vanha rouva Lilla nostaa tassunsa varovasti kynnyksen yli terassin puolelle. Pian se köpöttelee muiden perässä nurmikolle ja sitten alas rantaan.

Nuoremmilla riittää enemmän virtaa. Shelttejä vilisee siellä täällä. Välillä ne käyvät haukkumassa vieraat, sitten menevät rantaan, jossa emäntä heittelee uimalelua veteen. Helga kroolaa pisimmälle Hirvijärveen, sillä se ei halua, että Iisa saa lelun. Iisa on 12-vuotias ja Raution lauman pomo. Helga tykkää haastaa sitä.

Nuoremmat Sulo, Heili ja Sisu loikkivat välillä kaksikon perässä ja katoavat sitten omille teilleen. Menossa on iltapäivän juoksuvillitys ja uintihetki sen päälle. On helle, liki 30 astetta, ja vesi helpottaa kuumuutta paksun turkin alla.

Lyyli tosin pysyy kaukana järvestä. Sen mielestä vesi on märkää, eikä se sovi hienoille nartuille. Se kiertää lenkilläkin lammikot ja paheksuu, kun tassut pestään jälkikäteen.

Päivän tempputreenit juostaan rantahiekalla. Putkesta rynnistää ulos Heili.
Iltapäivän juoksuvillityksen jälkeen vietetään uintihetkeä. Kuumana päivänä viileä vesi helpottaa kuumuutta paksun turkin alla.

Koirista neljä eli Iisa, Helga, Heili ja Into asuvat Jaana ja Jani Raution kotona Kuopiossa. Lyyli ja Sulo kuuluvat Jaanan veljelle Jannelle. Ne asuvat veljen kanssa Raution vanhempien Reijo ja Anneli Illikaisen luona samassa kaupungissa. Siellä asuvat myös vanhempien kaksi omaa shelttiä, Lilla ja Sisu.

Liki kaikki koirat ovat sukua keskenään. Iisalla on jälkeläisiä jo neljässä polvessa. Into on sen poika ja Helga Inton tytär. Heili on Helgan tytär ja Sulo sen poika. Intolla on toinenkin tytär, Lyyli. Sisu taas on Sulon isä.

Kaikki koirat ovat tunteneet toisensa pennusta asti. Kun Rautiot tulevat mökille, mukaan pääsevät aina omat koirat. Usein koossa on koko kahdeksan kopla.

– Meno ei ole näin villiä yleensä, mutta tuo ulko-ovi saa aikaan sen, että nämä hullaantuvat. Kun ovi avataan, ne lentävät ulos kuin tykin suusta. Se on niille merkki, että nyt tapahtuu jotakin kivaa: treenataan agilityä, mennään lenkille, lämmitetään sauna… Tavallisesti ovi saa pysyä auki ja koirat kulkevat rauhassa sisään ja ulos, Jaana kertoo.

Nuorena pidin hulluina ihmisiä, jotka taluttivat lenkillä neljää koiraa. Nyt kuljen itse kaksi hihnaa kummassakin kädessä.

Rautioiden kesäkoti on moderni hirsimökki pitkän hiekkatien päässä Hirvijärven rannalla Tervon ja Karttulan rajalla. Kotoa Kuopiosta sinne tulee matkaa 40 kilometriä.

– Me olemme mökki-ihmisiä. Ajelemme tänne aina, kun voimme, Jaana sanoo.

Puoliso nyökkää.

– Nuorena pidin hulluina ihmisiä, jotka taluttivat lenkillä neljää koiraa. Nyt kuljen itsekin kaksi hihnaa kummassakin kädessä. Siksi me olemme täällä mökillä niin paljon. Ettei kukaan näe, Jani heittää huulta.

Perheellä oli ennen vuokramökki saaressa Vehmersalmessa, joka nykyisin kuuluu Kuopioon. Kulkeminen koiralauman kanssa saareen alkoi käydä hankalaksi. Siksi pari osti oman mökin kesäksi 2015. Se muokattiin saman tien koiria varten. Piha laskee kohti rantaa. Nurmikko on kahdessa tasossa, jotka erottaa hirsillä tuettu jyrkkä penger.

– Näin heti, että se on vaarallinen. Koirat juoksevat usein suuna päänä, ja tuosta ne putoaisivat alas.

Penkereeseen tehtiin aita. Ihmiset kulkevat pihatasanteelta toiselle nyt portin ja portaiden kautta. Koirat kiertävät sivusta.

Helga kokeilee, pääsevätkö sheltit tänään portaita pitkin isännän perässä. Jani nousee itse portaat mutta näyttää koiralle kädellä kaaren. Helga ymmärtää, että kiertää pitää. Koira on seurannut isännän perässä siitä lähtien, kun tämä ehti mökille työpäivän jälkeen.

– Helga on Janin koira. He harrastavat yhdessä agilityä, Jaana selittää.

Ihan parasta mökkiseuraa! Vasemmalta oikealle: Lilla, Lyyli, Sulo, jonka korvaan Jaana Rautio kuiskuttaa, Into, Heili, Iisa, Sisu ja Helga.
Jaanan ja Janin kesämökki sopii hyvin koiraihmisille. Naapureita on vähän eivätkä he häiriinny haukuista.
Nämä nenät tietävät, milloin emäntä Jaana Rautio leikkaa makkaraa. Nameja odottavat Sisu (vas.), Helga, Iisa ja Lyyli (selin).

Mökin rannassa avautuu hiekkakenttä. Edelliset omistajat pelasivat siinä rantalentopalloa. Nyt se palvelee temppuratana. Koirilla riittää lystiä muun muassa kierrettävässä keppiradassa ja tunnelissa. Helga tosin saattaa istua tunnelin suussa vahtimassa tunnin tai pari, jottei kukaan muu koira käytä sitä.

– Meidän mökki sopii koiraihmisille hyvin, Jaana sanoo.

– Täällä liikkuu vieraita ihmisiä hyvin harvoin. Mökkinaapureita on vain yksi, ja se perhe käy mökillä harvoin. Koirien haukkujen ei pitäisi siis häiritä ketään.

Koirat tekevät sitä, mitä mekin teemme. Jos istuskelemme terassilla, ne makoilevat ympärillä. Kun menemme saunaan, nekin tulevat.

Shelttien kanssa mökkeily sujuu helposti. Ne ovat paimenkoiria, jotka haluavat pitää lauman kasassa. Ne eivät katoa metsän eläinten perään eivätkä hauku lintuja.

– Aamulla ne piipahtavat pusikossa kakalla. Sitten ne tulevat takaisin pihaan. Ne pysyvät vapaina omalla tontilla.

Himouimareitakaan tässä laumassa ei ole. Osa menee veteen, kun niille heitellään leluja noudettavaksi. Lähinnä keväällä ja syksyllä pitää vahtia, että koirat eivät molskahda laiturilta heikoille jäille, Jaana kertoo.

Sen sijaan shetlanninlammaskoirat nauttivat ihmistensä seurasta ja haluavat miellyttää.

– Ne tulevat perässä ja tekevät sitä, mitä mekin teemme. Jos me istuskelemme tuossa terassilla, ne makoilevat ympärillä. Kun menemme saunaan, nekin tulevat. Into ja Heili tykkäävät istua kylmässäkin saunassa. Jos ne katoavat silmistä, lauteilta ne löytyvät.

Sheltit ovat myös ahkeria keittiöapulaisia. Kun Jaana menee kuutioimaan makkaraa, kaikki kahdeksan kerääntyvät ympärille kuonot käännettyinä ylös kohti leikkuulautaa.

Koirat tietävät, mitä kivaa makkaranleikkuusta seuraa. Ne juoksevat emännän perässä pihalle ja odottavat, kun tämä viskelee pienet palaset ympäri nurmikkoa. Sitten seuraa kova kilpailu, kuka löytää ja syö niitä eniten.

Koirat ovat yhtä innokkaita mökkiläisiä kuin isäntänsä. Kaupungissa lenkkeillään ja treenataan agilityä, Jaana kuvaa. Mökillä voi juosta vapaana. Heili näyttää mallia. Se saa hepulikohtauksen ja loikkii sydämensä pohjasta pihaa ylös ja alas.

Myös talvella mökkiä käytetään ahkerasti. Silloin koirista parasta ovat juoksulenkit järven jäällä. Hirvijärvi on matala, ja siitä pilkottaa harmaita kiviä.

– Jokainen käy vuorollaan istumassa kiven päällä. Ne tietävät, että kameralle poseeraamisesta saa namia.

Kesällä joka ilta mökillä pidetään punkkitarkastus. Punkkeja tulee joskus, vaikka koirat saavat punkkikarkotetta niskaansa säännöllisesti. Mamman käsilaukku toimii shelttien apteekkina. Siellä on muun muassa hiilitabletteja, kipulääkettä ja kyypakkaus.

Lauman pomo, liki 16-vuotias Lilla, käväisee hetken hellittävänä Anneli Illikaisen sylissä.
Onkohan mamma huomannut, että täällä on joku outo tyyppi? Lyyli raportoi haukkumalla.

Jaana sai ensimmäisen koiransa 16-vuotiaana. Se oli shelttityttö Reija. Kun Jaana tapasi Janin ja pari muutti yhteen, Reijalla oli jo ikää. Se sai jäädä Jaanan lapsuudenkotiin. Ensimmäinen yhteinen sheltti Hulda liittyi Rautioiden perheeseen 1994.

– Jani lähti pelimatkalle Ruotsiin. Sillä aikaa hain meille pennun, Jaana Rautio kertoo.

Mies ottaa kuulemma avioeron, jos näitä tulee lisää. En ole uskaltanut ehdottaa.

Hulda eli 16 vuotta ja 3 päivää. Huldan loppuvuosina pariskunta otti toisen koiran Iisan. Siitä se sitten lähti. Iisa sai pennun Inton, ja eräs kasvattaja halusi käyttää Intoa oman pentueensa isänä. Yksi Inton pennuista piti saada itsellekin. Se on Helga. Ja Helgakin sai sitten pentuja, joista yksi oli Heili.

– Vaimolla on lähtenyt mopo käsistä, Jani kommentoi koirien määrää.

– Mies ottaa kuulemma avioeron, jos näitä tulee lisää. En ole uskaltanut ehdottaa. On kysytty, tekeekö Helga pentuja. Olen ajatellut, että ehkä selviän ilman pentuja. On tuo mies kuitenkin tärkeämpi, Jaana miettii.

Sitten kumpikin nyökkää, että neljä koiraa on maksimi. Ne mahtuvat vielä auton tavaratilan häkkiin ja menevät lenkillä yhden ihmisen käsissä.

Jaana on paistanut lettuja sen kunniaksi, että hänen vanhempansa neljän koiransa kanssa piipahtavat mökillä.

Kolme kuonoa seuraa toiveikkaina, putoaisiko emännältä jotakin. Toiset kolme piirittää Anneli Illikaista. Mitään ei tipu, Jaana Rautio kertoo, sillä shelteillä on usein herkkä maha. Ihmisten herkut saavat sen sekaisin.

Sitten käy ilmi, että Iisaa ei näy missään. Se löytyy terassilta grillin takaa nuolemasta lettupannua.

– Iisa olisi onnellinen, jos saisi syödä koko ajan. Tosin välillä pitää ”tapella” Helgan kanssa, Jaana sanoo.

Porukan vanhus, Lilla, osallistuu lettukekkereihin Annelin sylissä. Shelttien koot vaihtelevat. Pian 16 vuotta täyttävä Lilla on hyvin pieni, kuten nimikin vihjaa. Se painoi syntyessään vain 76 grammaa.

Lillalta poistettiin tulehtunut alakulmahammas hiljattain. Sen kunto koheni, ja taas se köpöttelee muiden perässä.

– Lilla virkoaa täällä. Se saattaa ottaa jopa spurtteja nurmikolla, Anneli kertoo.

Lilla tuo mieleen hauraan vanhan neidin pitsimyssyssään. Kun se on paikalla, se on kuitenkin shelttilauman pomo, Jaana kertoo.

– Vaikka nuoremmat juoksevat välillä niin, ettei mitään tolkkua, ne kiertävät aina Lillan kaukaa. Muut menevät selälleen sen edessä.

Elämä mökillä ison koiralauman kanssa tuo puuhaa muttei vaivaa.

– Koirat ovat perheenjäseniä. Mökki on meille kaikille se mieluisin paikka.

Kommentoi »