Kotivinkki

Temppurata seinällä ja koirankoppi olohuoneessa – Snadi-koira sekä kissat Savu ja Sumu näyttävät, miten lemmikki muuttaa kotia

Temppurata seinällä ja koirankoppi olohuoneessa – Snadi-koira sekä kissat Savu ja Sumu näyttävät, miten lemmikki muuttaa kotia
Suomessa on koiria asukaslukua kohti enemmän kuin missään muualla maailmassa, eivätkä kissat juuri jää tästä jälkeen. Sini Oksasen ja Miu Mannilan kodeissa lemmikit saavat näkyä.
Julkaistu: 17.5.2022

Ovikellon soittoon tulee pikainen vastaus: Hau! Hau! Hau!

Terve­tuloa tänne koira­kaaokseen, toivottaa Si­ni Oksanen. Seka­rotuinen Snadi­-koira tekee saman omalla tavallaan: se haukkuu innoissaan kauempana koira­portin takana ja hypähtää muutaman kerran ilmaankin.

Sinin, hänen avopuolisonsa ja Snadin kerros­talo­kaksion tunnistaisi koirakodiksi heti ulko-ovelta, vaikka Snadi ei itse olisikaan paikalla. Koiraportin lisäksi siitä kertovat esimerkiksi eteisen lipaston päällä kauniisiin keraamisiin kuppeihin asetellut herkkunappulat.

– Ja tuossa muovipussissa on Snadin puruluut, että ne pysyvät tuoreina, Sini sanoo.

Peremmällä käy selväksi, että asunnon lattia on lähes kokonaan peitetty erilaisilla matoilla. Sekin johtuu Snadista. Kuusivuotiaalla koiralla epäiltiin aiemmin olevan monenmoisia selkäongelmia. Siksi eläinlääkäri neuvoi Siniä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että Snadi ei liukastuisi. Tämän Helsingin Laajasalossa sijaitsevan asunnon laminaattilattiat ovat koiran tassuille liukkaat. Siksi ratkaisu oli peittää ne matoilla ja erilaisilla koiran pedeillä.

– Omaan silmään tämä näyttää tietysti vähän hassulta. Mutta kyllä Snadin terveys on tärkeämpi asia, Sini sanoo.

Hän ei ole mielipiteineen yksin. Yhä useampi suomalaiskoti on nykyään sisustettu lemmikkien ehdoilla. Mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa?

Sini Oksasen kuusi- ja puolivuotias Snadi on sosiaalinen ja puuhakas koira. Olohuoneessa sillä on mittojen mukaan teetetty puinen mökki. Siellä ja rauhoittua.

Aikaisemmin kissat ja koirat elivät Suomessa enemmän ulkona tai esimerkiksi maatilojen piharakennuksissa. Ne olivat selkeästi hyötyeläimiä. Vähitellen kissojen ja koirien asema on kuitenkin muuttunut. Ensin niistä tuli lemmikkejä, sitten perheenjäseniä.

Noita karvaisia perheenjäseniä on nykyään paljon. Suomessa on eletty viime vuodet aikamoisessa koira- ja kissakuumeessa. Lemmikkien määrä on lisääntynyt valtavasti jo ennen koronapandemiaa ja erityisesti sen aikana.

Tällä hetkellä Suomessa on rekisteröityjä koiria henkeä kohti jo enemmän kuin missään muualla maail­massa. Ihan kaikkia eläimiä rekisteristä ei löydy, ja siksi tarkkoja lukuja on vaikea tietää. Tuoreimpien arvioiden mukaan koiria on Suomessa pian jo 800 000 – eli enemmän kuin esimerkiksi asukkaita Helsingissä. Kissat eivät jää tästä paljoakaan jälkeen, sillä niitäkin oletetaan olevan jo vähintään 600 000 kappaletta. Kissoja ei kuitenkaan rekisteröidä samalla tavalla kuin koiria, joten niiden määrän arvioiminen on vielä vaikeampaa.

Aikaisemmin lemmikki ”omistettiin”. Nykyään suhde on syvempi. Monet saavat lemmikeistään paitsi seuraa, myös lohtua, iloa ja merkitystä elämään. Suomalaiset myös harrastavat eläinten kanssa ahkerasti: uusia trendikkäitä lemmikkiharrastuksia ovat muun muassa nosework eli hajutyöskentely sekä koirille suunnatut uimahallit. Ja eläimiin käytetään koko ajan enemmän rahaa: niitä käytetään herkästi eläinlääkärissä, niille ostetaan tarvikkeita, leluja ja vaatteita ja niitä viedään erilaisiin hoitoihin, esimerkiksi hierontaan. Pääkaupunkiseudulle on perustettu jopa koirien päiväkoteja.

Keskimäärin suomalaiset arvioivat vuonna 2020 järjestetyssä kyselyssä käyttävänsä koiraan rahaa noin 150 euroa kuukaudessa, mutta harrastukset tai lääkekulut voivat helposti tuplata summan. Äärimmilleen vietynä koiran ympärillä pyörivää elämää on kutsuttu lemmikkivanhemmuudeksi. Se näkyy nykyään myös sisustuksessa.

Sini Oksasen mielestä suurin eläimen mukanaan tuoma muutos on ilo. ”Snadi saa meidät nauramaan ihan joka päivä. Siitä on tullut mittaamattoman rakas perheen­jäsen.”

Konservaattorina työskentelevästä Sini Oksasesta tuli koiranomistaja kuusi vuotta sitten. Silloin sekarotuinen Snadi muutti hänen luokseen. Se on adoptoitu Venäjältä Viipurin koirat -järjestön kautta. Venäläisellä koiratarhalla Snadi oli joukon pienimpiä, siitä se oli saanut nimensä.

– Aika pian kävi ilmi, että Snadi ei ollut mikään helppo koira, vaikka se olikin ihmisrakas ja reipas, Sini kertoo.

Snadi kärsi pahasta eroahdistuksesta ja myöhemmin myös stressistä. Niihin oli monia syitä, mutta yksi ikävimmistä oli Sinin edellinen koti – tai oikeastaan naapuri.

– Meidän talossa asui häirikkö, joka uhkaili, huusi ja kävi potkimassa meidän ovea, välillä jopa keskellä yötä. Siitä tuli tosi turvaton olo sekä minulle että Snadille. Ja varmasti sitten lietsoimme sitä hermostusta toisissamme, Sini kertoo.

Juuri siksi uudessa kodissa on nyt panostettu koiran hyvinvointiin erityisen paljon. Aiemmassa asunnossa Snadi asettui usein ulko-oven eteen puolustusasemiin, vaikka sitä pelottikin. Siksi Oksanen ja hänen puolisonsa asensivat nykyiseen kotiin portin, joka estää koiran pääsyn eteiseen. Nyt Snadin ei tarvitse olla koko ajan kuulostelemassa naapurien ääniä eikä vahtimassa häiriöitä ja tulijoita.

On porttiin tosin yksi hieman konkreettisempikin syy.

– Näin kengätkin saavat olla rauhassa, sillä kengännauhat ovat Snadin herkkua.

Johtuipa se sitten portista tai laajasalolaisen talon naapurien hiljaisuudesta, on Snadin käytös viimeisen parin vuoden aikana selvästi rauhoittunut. Nyt se osaa ja uskaltaa viettää aikaa kotona myös yksin. Välillä Sini ja hänen puolisonsa tarkastavat olohuoneeseen asetetuista kameroista, mitä koira kotona yksin ollessaan puuhailee.

– Kameran avulla saa myös hauskoja ruutukaappauksia, vaikka enimmäkseen Snadi kyllä taitaa nukkua, kun me olemme poissa.

Eläimellä on oma suhteensa kotiin ja siellä asuviin ihmisiin. Se on erilainen kuin ihmisen, ovathan aistitkin ihan toista luokkaa.

Eläimet tuovat mukanaan erilaisia tarpeita ja tarvikkeita, mutta ensisijaisesti ne muuttavat kotia läsnäolollaan. Erityisesti koirat haluavat usein olla kaikissa kodin puuhissa mukana.

– Kyllä Snadi on monella tavalla paljon tilaa vievä ja ottava koira, Sini sanoo, ja käy jälleen päästämässä koiran parvekkeelle. Se käy siellä itsekseen ja pyytää taas hetken päästä omistajaa avaamaan oven.

Välillä jokin koiraan liittyvä asia saattaa harmittaa: rahanmeno tai se, ettei pääse niin vapaasti käymään erilaisissa paikoissa.

– Mutta silloin ajattelen, että koiran elämä on kuitenkin lopulta aika surullisen lyhyt. Sen jälkeen minulla on vuosikymmeniä taas aikaa tehdä niitä muita juttuja.

Eläinten kanssa elämä helposti keskittyy enemmän kodin ympärille. Se voi kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että kodista ja sen ympäristöstä tulee entistä tärkeämpi paikka. Koiran kanssa tutustuu helpommin myös lähiseudun ihmisiin – ainakin toisiin koiran­omistajiin.

Myös eläimellä on oma suhteensa kotiin ja siellä asuviin ihmisiin. Se on erilainen kuin ihmisen, ovathan aistitkin ihan toista luokkaa. Sini kertoo, että kun hän palaa Snadin kanssa kävelylenkiltä takaisin kotiin, koira aina tarkasti haistelee ulko-oven kahvaa. Se tutkii siitä, joko Sinin puoliso on tullut kotiin.

– Ja jos näin on, eli kahvassa on tuore hajujälki, niin Snadi alkaa aina hyppiä ilosta.

Asuntoa kiertävä temppurata pitää kissat aktiivisina. Miu Mannila rakensi sen itse. Hänellä on ollut kissoja 17-vuotiaasta asti. ”En enää osaisi elää ilman.”

Kissaa on perinteisesti pidetty koiraa helpompana lemmikkinä: sitä ei tarvitse pissattaa ulkona, ja kissathan ovat muutenkin niin itsenäisiä.

Vai ovatko? Nykytutkimus on muuttanut kuvaa kissoista. Toisin kuin ennen on ajateltu, kissat ja koirat eivät ilmeisesti olekaan niin kovin erilaisia. Myös kissat kaipaavat paljon virikkeitä ja tekemistä, erityisesti kaupunkikodeissa, joissa niillä on usein melko vähän tilaa. Mutta ne eivät ole ronkeleita sen suhteen, mistä innostuvat. Sen tietää sairaanhoitaja Miu Mannila. Hänellä on kaksi kissaa, Savu ja Sumu.

– On jotenkin niin suloista, miten kiinnostuneita ne ovat aina kaikesta uudesta, oli se sitten muovi­pussi tai pahvilaatikko, Miu kertoo puhelimessa.

Hänellä on tosin kaksi- ja kolmevuotiaille kissoilleen hieman vaikuttavampiakin viihtumisen välineitä. Pian ensimmäisen kissan saapumisen jälkeen Miu alkoi rakentaa Helsingin Alppikylässä sijaitsevaan kerrostalokaksioonsa kiipeily- ja temppurataa. Siihen kuuluu raapimispuutorni, josta pääsee katonrajassa kulkevalle lankulle ja sieltä taas esimerkiksi jääkaapin ja vitriinin päälle.

Savu ja Sumu rakastavat temppurataansa, eikä ihme: kissat pitävät yleensäkin korkeista paikoista.

– Aina jos heitän jonkun lelun sinne radalle, niin heti ne kipittävät hakemaan sitä, Miu sanoo.

Kissanomistajan perusvarusteisiin taas kuuluvat erilaiset raapimispuut. Kissalla on luontainen tarve raapia, ja ilman raapimispuuta kohteeksi joutuu todennäköisesti esimerkiksi sohva. Savulla ja Sumulla on kaksi kiinteää raapimispuuta.

– Lisäksi olen ostanut Ikeasta raapimismattoa, jota saa kiinnitettyä pöydän jalkoihin. Ilmeisesti nämä toimivat, ainakin siinä mielessä, että Savu ja Sumu eivät oikeastaan ikinä raavi asioita, joita ei pitäisi.

Miu Mannilan molemmat kissat ovat tulleet hänelle samalla tavalla: tuttavien kissat ovat saaneet vahinkopentuja. Raidallinen Sumu on pian kolmevuotias ja miltei kokonaan musta Savu noin vuotta nuorempi.

Monille kissanomistajille aiheuttaa päänvaivaa kissojen kiinnostus huonekasveihin. Kyse ei ole pelkästään siitä, että kissat tuhoavat kasveja: ne voivat samalla vahingossa tuhota itsensä. Monet tavalliset huonekasvit kun ovat kissoille myrkyllisiä.

Miu Mannila on oppinut vuosien mittaan, että valtaosa kasveista kannattaakin sijoittaa kattoamppeleihin. Pöytäpinnoille voi sijoittaa sellaisia yksilöitä, joissa on isot, kumimaiset lehdet. Ne eivät kiinnosta kissoja yhtä paljon kuin heinämäiset kasvit.

Miu Mannila on nostanut viherkasvit pois kissojensa ulottuvilta.

On aika puhua rahasta. Lemmikit eivät aina ole halpoja. Ruoka maksaa, mahdolliset harrastukset, vakuutukset ja lääkkeet maksavat ja eläinlääkäri vasta maksaakin. Ruokakulut ovat pienimillään kymppejä kuukaudessa, ison koiran kohdalla jopa satoja euroja. Eläinlääkärilä taas jo kertakäynti ilman erikoistutkimuksia voi maksaa satasia.

Myös kodin tarvikkeisiin saa uppoamaan helpos­ti suurenkin summan. Sini Oksanen sanoo, että esimerkiksi koiran ortopedisellä makuualustalla on hintaa noin 150 euroa. Melkein saman verran saa pulittaa koiraportista. Snadin kotiin niitä hankittiin lopulta kaksi. Toinen oli tarpeen eroahdistuskoulutuksessa, kun Snadin ei annettu enää nukkua ihmisten kanssa samassa sängyssä.

Lisäksi Snadilla on olohuoneessa puinen mittojen mukaan rakennettu mökki, jonne se voi vetäytyä rauhoittumaan ja nukkumaan. Samassa huoneessa on yksi lipasto täynnä erilaisia koiranleluja ja aktivointivälineitä. Niihinkin on kulunut joitakin satoja euroja. Sini kuitenkin haluaa koiralleen parasta mahdollista elämää ja on valmis käyttämään siihen rahaa. Lemmikille on mahdollista ottaa myös vakuutus, mutta Snadilla sellaista ei ole.

Kissojen kalusteet ja tarvikkeet eivät ole sen halvempia, edes itse rakennettuina. Temppuradan tarvikkeisiin ja köysiin kului Miu Mannilalta noin parisataa euroa. Sen ja raapimispuiden lisäksi hän on ostanut kissoille muun muassa 60 euron hintaisen keraamiseen juomalähteen.

Mutta kun kyseessä on perheenjäsen, raha on tietysti toissijainen asia. Tai kuten Mannila tiivistää:

– Kotona pitää näkyä, kuka siellä asuu. Ja täällä asuvat myös kissat.

Tulevaisuudessa Miu Mannila haluaisi muuttaa omakotitaloon. Olisi mukavaa saada lisää tilaa, mutta unelmaan on tietysti myös kissoihin liittyvä syy.

– Sinne voisi rakentaa kissoille aitauksen, jossa ne voisivat ulkoilla.

Kommentoi »