Kotivinkki

"Pilaako muovipussiin pakattu biojäte koko erän?" – Venla Rossi selvitti, mitä jätteille tapahtuu ja miksi lajittelu on fiksua muutenkin kuin luonnon kannalta

"Pilaako muovipussiin pakattu biojäte koko erän?" – Venla Rossi selvitti, mitä jätteille tapahtuu ja miksi lajittelu on fiksua muutenkin kuin luonnon kannalta
Moni uskoo yhä, ettei lajittelu kannata. Toimittaja Venla Rossi selvitti, mitä roskille oikeasti tapahtuu ja olisiko laiskan lajittelijan viimeistään nyt aika tehdä parannus.
Julkaistu: 24.8.2021

Minulla ja puolisollani on kaksi jatkuvaa riidanaihetta. Toisessa olen niin sanotusti hyvien puolella, toisessa pahojen.

Minä olen meistä kahdesta ankarampi vedenkulutuksen kyttääjä. Huomauttelen lapselle liian pitkästä suihkusta ja alan huutaa kuin palosireeni, jos mies jättää hanan valumaan.

Valitettavasti puoliso pääsee niskan päälle, kun tullaan toiseen kiistanaiheeseemme. Se on roskien lajittelu.

Tiedän, tiedän. Tai ainakin olen tietävinäni. Totta kai muovit pitäisi nykyään pakata omaan astiaansa, metallit toiseen, pahvit kolmanteen, lasiroskat neljänteen... Mutta meidän keittiön pieneen roskakaappiimme mahtuu kunnolla vain kaksi astiaa! Siksi erillisiä jätepusseja seilaa joka puolella keittiötä yleensä niin kauan, että menetän hermoni ja tungen ne kaikki sekajätteeseen.

Miten suuri synti se oikeastaan on? Joskus ajattelen, että erilaiset roskat varmaan menevät jossain vaiheessa kuitenkin sekaisin. On aika ottaa selvää, mitä jätteille oikeasti tapahtuu – ja mitä hyötyä olisi siitä, jos jaksaisin vähän tsempata.

Roskat eivät mene missään vaiheessa ”kuitenkin sekaisin”.

En saa synninpäästöä Helsingin seudun ­ympäristöpalvelujen ympäristöasiantuntijalta Minna Partilta. En uskalla puhelun aluksi tunnustaa hänelle laiskuuttani, vaan kiertelen asiaa ”kun jotkut ihmiset toimivat näin” -tyyppisillä epä­määräisillä kysymyksillä. Partin vastausten jälkeen en edes harkitse, että ottaisin puheeksi oman käytökseni.

– Maapallo nyt vain ei kestä sitä, että jatkuvasti otetaan materiaaleja luonnosta, poltetaan ne ja otetaan lisää, hän aloittaa napakasti.

Jaaha, aivan niin, nolostelen.

Partilla on myös selvä vastaus siihen, menevätkö roskat jossain vaiheessa ”kuitenkin sekaisin”. Eivät mene. Eivät missään päin Suomea. Vaikka muovin- tai biojätteen keräysastia saattaa joistakin paikoista vielä puuttua, eivät esimerkiksi asianmukaisesti lajitellut metallit ja lasit todellakaan mene sekajätteen joukkoon.

Roskien paneminen oikeisiin astioihin säästää omia rahojani, sillä asukkaat maksavat jätehuollon itse.

Käytäisiinkö läpi vielä, että mitä hyötyä lajittelusta ihan konkreettisesti on? Maailman pelastumisen lisäksi siis.

Luonnonvarojen säästämisen ohella roskien paneminen oikeisiin astioihin säästää muun muassa rahaa. Eikä mitään abstraktia ”veronmaksajien rahaa”, vaan minun omia rahojani. Tai tarkemmin ottaen talo­yhtiön. Jätehuoltoa ei kustanneta verovaroin, vaan sen maksavat asukkaat itse. Ja mitä tunnollisemmin he lajittelevat, sitä halvemmaksi homma tulee. Lajitteluun on viime vuosina kannustettu nostamalla sekajätteen keräämisen hintaa ja vastaavasti laskemalla keräyskuluja kierrätettävän hyötyjätteen kohdalla.

Mitä suurempi asuinyhteisö, sitä enemmän säästöä ahkerasta lajittelusta syntyy.

Oikein lajiteltuja roskia myös hyödynnetään monella tavalla: niistä syntyy esimerkiksi energiaa ja uusiomateriaaleja teollisuudelle.

Tutkitaanpa roskiani hieman tarkemmin, ja nyt uusin, avautunein silmin.

Tässä meillä on ensin tyhjä jogurttipurkki, jonka mies on hienosti pessyt (eli minun mielestäni käyttänyt liikaa vettä). Se kiikutetaan muovin­keräysastiastamme Fortumin muovinlajittelu­laitokselle Riihimäelle, kuten kaikkien muidenkin suomalaisten oikein lajitellut muoviroskat, palautuspulloja lukuun ottamatta. Riihi­mäellä eri muovilaadut lajitellaan, pestään ja silputaan. Sitten niistä valmistetaan ”kierrätysmuovi­granulaattia”, joka on hyvää raaka-ainetta muoviteollisuudelle uudelleen käytettäväksi.

Kierrätykseen kelpaamaton muovi hyödynnetään energiana. Siitä tuotetaan kaukolämpöä ja sähköä.

Sitten on tietysti biojäte, tuo kaikkien herkkä­nenäisten suosikki. Meidän banaaninkuoremme päätyvät Espooseen, tarkemmin sanottuna Ämmäs­suon käsittelylaitokselle. Siellä niistä valmistuu biokaasua noin 3000 kotitalouden tarpeisiin – ja lisäksi ravinteikasta komposti­multaa. Myös muualla Suomessa biojätteestä tuotetaan biokaasua sekä myös bioetanolia autojen polttoaineeksi.

Kuulostaapa hienolta! Parantamisen varaa kuitenkin olisi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun asukkaiden sekajätepussien sisällöstä on lähes 40 prosenttia biojätettä, Minna Partti kertoo.

Ja kun biojäte on väärässä pussissa, se päätyy sekajätteen mukana polttouuniin. Biojäte ei kuitenkaan sovellu hyvin sellaisenaan poltettavaksi, koska se on kosteaa ja palaa huonosti.

Metallia voi kierrättää lähes loputtomasti.

Myös lasit ja metallit viedään pääkaupunki­seudulla Ämmässuolle, mutta ne eivät jää sinne.

Lasipakkaukset päätyvät jätepisteistä välivarastoihin, joita on eri puolilla Suomea kaikkiaan 38.

Lopulta kaikkialta Suomesta lajiteltu lasijäte laivataan Hollantiin ja Britanniaan. Siellä käsittely­laitokset puhdistavat ja lajittelevat lasijätteen sekä tekevät siitä uusia lasipakkauksia. Suomessa tätä tuotantoa ei tällä hetkellä ole. Hillopurkkini pääsevät siis näin korona-aikana matkustamaan enemmän kuin minä.

Miltei koko Suomen metallijäte taas viedään keräyspisteistä välivarastoihin ja niistä eteenpäin Poriin, Stena Recycling Oy:n käsittelylaitokselle. Metallia voi kierrättää lähes loputtomasti. Noin puolet uusien metallituotteiden valmistukseen käytetyistä raaka-aineista on kierrätysmateriaa­leja. Metalliteollisuus sulattaa jätemetallin esimerkiksi lapioiksi, polkupyörän rungoiksi tai auton­osiksi.

Lajitellusta kartongista, kuten aaltopahvi-, kartonki-, paperi- ja nestekartonkipakkauksista yli 90 prosenttia kierrätetään Suomessa ja loput lähialueilla, kuten Ruotsissa. Erilliskerätyistä kartonkipakkauksista valmistetaan paitsi uusia pakkauksia ja pakkausten raaka-aineita, myös laminaattipapereita, joita käytetään mm. kalustelevyissä. Hylsykartongista saadaan muun muassa vessa- ja talouspaperirullia sekä teollisuuden raskaita paperi- ja muovikalvorullia.

Pilaako muovipussiin pakattu biojäte koko roskaerän?

Roskakatsauksen jälkeen olen paitsi vaikuttunut, myös vakuuttunut siitä, että minun täytyy parantaa tapani.

Mutta jos alussa sattuu pieniä kömmähdyksiä, niin miten vakavia ongelmia ne tuottavat? Pilaako esimerkiksi muovipussiin pakattu biojäte koko erän?

Tällä kertaa Minna Partti on hieman armollisempi.

– Ei yksi virhe mitään isoa erää pilaa, ainakaan, jos se on pieni ja tahaton asia. Eihän lajittelu aina ole helppoa. Kyllä jäte-eriä jonkin verran lajitellaan ja puhdistetaan, eivät ne suoraan mene mihinkään jättisammioon, Partti sanoo.

– Ja sekin vaihtelee, mikä pilaa ja mikä ei. Keramiikka tai lasivuoka lasinkeräyksessä on tosi huono juttu, koska niillä on eri koostumus ja sulamispiste.

Osassa Suomea kerätään myös energiajätettä, joka menee sekajätteen tavoin energiantuotantoon, mutta erilaisiin laitoksiin yleensä oheispoltto­aineeksi. Energiajäte on siis sekajätettä parempaa laadultaan. Se vetää esimerkiksi kaiken muun muovin kuin pakkausmuovin, joka kuuluu muovi­jätteeseen.

Kierrätysahkeruuden lisäksi prosesseissa olisi kehittämisen varaa.

Eivät kaikki muutkaan aina osaa tai jaksa.

Suomalaisten kokonaiskierrätysaste on eurooppalaisittain tarkasteltuna keskitasoa. Tällä hetkellä valtakunnallisesti tavanomaisesta yhdyskuntajätteestä kierrätykseen eli uusiomateriaalin tuotantoon menee 43 prosenttia ja poltettavaksi 56 prosenttia. Siinä olisi selvästi parantamisen varaa. Esimerkiksi Ruotsi, Hollanti ja Itävalta ovat saaneet nostettua kierrätysasteensa selvästi korkeammiksi.

Kierrätysahkeruuden lisäksi meidän täytyisi kuitenkin kehittää myös prosesseja. Vaikka uusio­muovista valmistetaan tällä hetkellä esimerkiksi kukkaruukkuja ja tiskiharjojen varsia, se ei Minna Partin mukaan riitä. Suurin osa muoviroskasta on elintarvikkeiden pakkauksia, ja siihen tarkoitukseen muovia ei ainakaan vielä voi kierrättää.

– Elintarvikelainsäädännön takia näin ei voida toimia. Mekaanisesti kierrätetty muovi ei ole samalla tavalla puhdasta kuin neitseellinen materiaali. Mutta prosesseja tutkitaan koko ajan. Tällä hetkellä esimerkiksi VTT testaa Suomessa kemiallista kierrätystä, jossa muoviesine palautetaan ihan öljytasolle asti, eli lähtöaineiksi.

Silloin muovista todella voisi tehdä uusia muovi­pakkauksia. Tällaista laajempaa kehitystä tarvitaan, jotta jossain vaiheessa päästäisiin aidosti elämään kiertotaloudessa. Se tarkoittaisi, ettei luonnosta tarvitsisi enää ottaa mitään lisää, vaan jo käytössä olevat materiaalit kiertäisivät käytöstä toiseen.

”Tietenkin koko asia pitää tehdä ihmisille tarpeeksi helpoksi.”
Minna Partti

Mutta sitä ennen täytyy paitsi kehittää uusia menetelmiä, myös tehdä lisää kierrätyskasvatusta, siis muillekin kuin minulle.

Ja niin tapahtuukin. Suomalaisten lajitteluvelvotteita kiristetään myös vuonna 2021, mutta samalla parannetaan keräysastioiden saatavuutta. Tänä vuonna esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vähintään viiden asunnon kiinteistöihin tuodaan kierrätysastioiden koko repertuaari, ja muovin kierrättäminen on pian tulossa valtakunnallisesti pakolliseksi. Tähän asti se on ollut vapaaehtoista.

Mutta ei uusia säädöksiä saateta voimaan pelkästään pakolla. Minna Partti ja hänen kollegansa tuntevat kyllä meidän laiskojen lajittelijoiden ajatusmaailman.

– Tietenkin koko asia pitää tehdä ihmisille tarpeeksi helpoksi. Muuten lajittelua ei yksinkertaisesti tapahdu.

Niinpä. Minunkin taitaa olla aika järjestää keittiön­kaappini uudelleen. Ei se niin kamala homma ole. Pahinta on myöntää, että mies oli oikeassa.

Juttua muokattu 27.8.2021: Täsmennetty kartonkikierrätyksen tietoja, jotka olivat osin vanhentuneita.

Kommentoi »