Muutimme tänne vuonna 1992, kun talomme valmistui. Tontti oli metsää ja kalliota, ja puiden kaadon jälkeen piha näytti karulta kallioerämaalta. Muistan, kuinka eräs ystäväni tokaisi, että täällä ei tule ikinä kasvamaan mitään.

Tein noihin aikoihin kiertomatkan Ranskan hienoihin puutarhoihin ja ajattelin, että haluan jotain sellaista itselleni. Aloin rakentaa puutarhaa oman makuni mukaan. Minulle ei tullut mieleenikään teettää puutarhasuunnitelmaa, sillä halusin suunnitella ja toteuttaa kaiken itse.

Puutarhani on rehevä, rauhallinen ja luonnollinen. Kasveilla on kasvun vapaus, ja ne suunnittelevat ihan omin päin puutarhaani uusiksi. Minusta on hauskaa, että laventeli on asettunut kasvamaan itsekseen portaan pieleen. En halua rajoittaa kasveja enempää kuin on pakko, koska piha ei saa minusta näyttää liian harkitulta. Pidän siitä, että puutarhassa on monia huoneita ja vaihtelevia tunnelmia. Odotan kovasti, että rajalle istuttamani aidanne kasvaa vielä korkeammaksi ja tuuheammaksi ja peittää näkymät naapuriin. Kasvirunsauden keskellä tuntuu, että olen oikeasti sisällä puutarhassa.

Puutarhamakuni on muuttunut moneen kertaan näiden 20 vuoden kuluessa. Se tietysti näkyy. Kenties multikulti olisi oikea termi kuvaamaan tyyliäni? Olen aina ollut ihastunut varsinkin välimerelliseen ja englantilaiseen puutarhatyyliin. Kerään puutarhamatkoiltani inspiraatiota, mutta en kopioi suoraan.

Olen tavoitellut eteläeurooppalaista tunnelmaa esimerkiksi sisääntulossa, johon olen latonut jykevän kivimuurin. Hopealehtiset tyrnit imitoivat etelän ikivanhoja oliivipuita. Englannista muistuttavat monet kasvivalinnat. Esimerkiksi siellä köynnösporteissa tavallinen kärhölaji Clematis armandii on menestynyt ruukussa täällä Hollolassakin hyvin. Englantilaispuutarhojen upeaa nurmikkoa ei tosin minun puutarhassani ole neliötäkään. Vanhojen eurooppalaisten rakennusten goottilainen arkkitehtuuri kiehtoo minua niin, että olen jopa valmistanut itse tyyliin olennaisesti kuuluvia pylväitä sekä gargoilin eli ilkikuriselta näyttävän pikkuhirviön patsaan. Valitettavasti en ole vielä saanut sitä asetetuksi paikalleen.

Tontti on hyvin aurinkoinen, ja sen pohjamaa on läpäisevää ja hiekkaista, mikä tietysti rajoittaa sopivien lajien valikoimaa. Joskus kadehdin hikevää savipitoista maata, jossa kasvu on voimakasta. En kuitenkaan halua lähteä keinotekoisesti muokkaamaan maata toisen tyyppiseksi. Täytyy vain taipua luonnon tahtoon ja valita tänne sopivia kasveja. Violettina kukkiva ajuruohomatto näyttää kuivalla paikalla paljon kauniimmalla kuin paahteessa kulottunut nurmikko.

Toisaalta hiekkamaassa on myös hyviä puolia. Kasvu on hillittyä, eivätkä edes mintut villiinny yrttimaalla liiaksi. Kuivuus karkottaa myös kotiloita. Arkojenkin lajien talvehtiminen onnistuu täällä hyvin, vaikka en suojaa mitään kasveja syksyllä. Se kannustaa kokeilemaan erikoisuuksia ja venyttämään kasvuvyöhykkeitä. Esimerkiksi kesäkamelia on kukkinut puutarhassani jo monena kesänä, ja hokkaidonvaahtera on menestynyt hyvin isomman lammen luona.

Kasveissakin makuni on vaihdellut, mutta ajuruohot ovat aina olleet suosikkejani. Yhteen aikaan innostuin ruusuista, mutta sitten ne alkoivat tuntua jotenkin liian jalostetuilta ja koreilta. Jätin jäljelle vain vanhat perinteiset pensasruusut. Alppiruusut ja atsaleat sopivat kangasmetsään rajoittuvalle tontille luontevasti. Pientä yrttimaata lukuunottamatta hyötykasveille ei puutarhassani juuri riitä tilaa.

Käsillä tekeminen on minulle tärkeää. Siksi nautin paljon pihan raskaista pohjatöistä, betonivaluista, kaivamisesta ja kivitöistä. Nyt puutarha alkaa olla sen ikäinen, ettei kaivettavaa ja raivattavaa enää oikein ole. Kaipaan sitä. Suunnittelu on myös mukavaa. Rakensin puutarhan perällä itse suunnittelemani lämpökompostorin lämpöeristetyistä kevytsoraharkoista. Siitä tuli oikein toimiva.

Olen ammatiltani lääkäri, neurofysiologi, ja puutarhassakin minua viehättää elämän vaaliminen. Uteliaisuus ja asioiden tutkiminen on tärkeä osa minua. Siksi olen kiinnostunut myös kasvitieteestä. Minusta on hienoa perehtyä jonkin kasvin saloihin oikein perusteellisesti.

Timo Nyrken tontti rajoittuu mäntyvaltaiseen kangasmetsään. Rajan pinnassa villi luonto muuttuu puutarhaksi hienovaraisesti. Vapaamuotoiset istutukset vain korostavat luonnonläheistä tunnelmaa. Luonto on vahvasti läsnä kaikkialla.

Rakenteissa on käytetty paljon kiveä, sekä luonnonmurikoita että liuskekivilaattoja ja noppakiviä. Timo on istuttanut puutarhakasviensa joukkoon myös monia koristeellisia luonnonkasveja, kuten rantamaisemista tuttuja rantatyräkkiä ja käärmeenpistoyrttiä. Komeat kotkansiivet sekä kodikkaat metsämansikka- ja mustikkamättäät reunustavat puutarhan polkuja.