Huikea kirjoneulekimara! Minna neuloi upean värikkäät housut ja lahkeeseen viestin – ”Halusin muistuttaa Ukrainan sodasta”
Kansainvälisen politiikan tutkija Minna Jokela suunnitteli ja neuloi itselleen kirjoneulehousut, joissa hän sovelsi muun muassa neulesuunnittelija Niina Laitisen kuvioita. Housujen lahkeeseen hän neuloi auringonkukkia. ”Olen aiemminkin kommentoinut neuleissani ajankohtaisia tapahtumia.”
Huikeat housut! Mistä sait idean niiden neulomiseen?
Idea tuli alun perin langasta. Muutamia vuosia sitten neuloin Novitan Cotton Soft -langasta pitkän neuletakin, johon tein runsaasti silmukoituja kukkakimppuja. Jäljelle jäi erivärisiä lankoja, ja huomasin nauttivani monimutkaisten kukkakimppujen silmukoinnista. Sainkin päähäni, että olisi hauska tehdä housut, joissa olisi sama kukkakimppu. Päädyin tekemään kimpun toiseen lahkeeseen.
Olin myös inspiroitunut Niina Laitisen kirjoneulesukkamalleista, mutta koska en käytä pitkiä villasukkia, halusin toteuttaa mallin johonkin muuhun kuin sukkiin. Tästä ajatuksesta syntyi idea tehdä housut, joihin Niinan kuviot sopisivat hyvin. Tein myös kuvioita muiden suunnittelijoiden malleista.
Miten suunnittelit housut?
Katsoin erilaisia housumalleja, mutta mikään niistä ei oikein vastannut odotuksiani. Monet valmiit mallit olivat esimerkiksi joustinneuletta, mikä ei sopinut ajatukseeni kirjoneulehousuista. En lopulta käyttänyt mitään valmista ohjetta enkä suunnitellut mallia tarkasti etukäteen, vaan päätin tehdä housut riskillä eli lähteä suoraan toteuttamaan ideaani.
Kuinka kauan housujen neulomisessa kesti? Millainen urakka se oli?
En neulonut näitä housuja ensisijaisena käsityönä, vaan tämä oli enemmänkin välityö, jota tein samanaikaisesti toisten projektien kanssa. Housujen tekeminen oli oikeastaan aika hauskaa, ja jatkoin työtä kahtena kesänä. Minulle ei ole ongelma, jos käsityö jää kesken vuodenajan vaihtuessa, tämäkin työ jäi talveksi lepäämään. Ajattelin kuitenkin housuja koko ajan talvella ja otin kuvakaappauksia kiinnostavista kuvioista, kun niitä tuli vastaan.
Kerrotko siitä, miten neuloit housut?
Aloitin toisesta lahkeesta tosiaan ilman ilman suurempaa suunnitelmaa. Neuloin lahkeet erikseen ja yhdistin ne sitten vartalo-osaan. Aloin kaventaa takakappaleen silmukoita siten, että takapuolelle tuli enemmän tilaa. Tein myös yläosaan takapuolelle lisää tilaa lyhennetyillä kerroksilla, jotta housut istuisivat paremmin. Housuja oli hankala sovittaa, mutta koska valitsin leveälahkeisen ja suoraviivaisen mallin, sovittaminen ei ollut niin tarpeellistakaan.
Vyötärölle tein kuminauhakujan, josta tuli samankaltainen taite kuin lahkeensuihin. Alkukesällä tein isoäidinneliöistä takin ja opin virkkaamaan siististi päälipuolelta niin, että yhdistävästä virkkauksesta syntyy koristeellinen tikki. Sovelsin tätä taitoa nyt niin, että päättelin vyötärön silmukat työn päältä yhdistäessäni kuminauhakujan sisäpuolelle. Kuminauhakujaan laitoin leveän kuminauhan, jotta housut pysyisivät hyvin ylhäällä.
Entä miten etenit kuvioiden kanssa?
Suunnittelin kuvioita ja väritystä sitä mukaa, kun työ eteni. Cotton Soft -lanka oli poistunut markkinoilta, joten ostin sitä aina muutaman kerän, kun löysin uuden värin alennuskorista. Näin housuista tuli värikkäät.
”1990-luvun alussa tein Persianlahden sodan aikaan ruusukuvioidun puseron katsottuani televisiosta lähetyksiä sodasta.”
Toiseen lahkeeseen päätin tehdä alaosaan erilaiset kukkaset ja siitä ylöspäin saman kuvion kuin ensimmäisessä lahkeessa, mutta eri väreillä. En osaa sanoa tarkkaan, miksi päädyin tähän ratkaisuun, mutta se tapahtui varmasti intuition ohjaamana.
Housujen toisessa lahkeessa on viesti. Kerrotko siitä?
Lahkeessa on sinisellä pohjalla auringonkukkia. Valitsin kuvion, koska olen ammatiltani kansainvälisen politiikan tutkija ja Ukrainan sota kosketti minua voimakkaasti – auringonkukathan ovat Ukrainan symboli. Halusin muistuttaa Ukrainan sodasta näillä housuilla ja osoittaa ukrainalaisille solidaarisuutta.
Olen aiemminkin kommentoinut neuleissani ajankohtaisia tapahtumia: esimerkiksi 1990-luvun alussa tein Persianlahden sodan aikaan ruusukuvioidun puseron katsottuani televisiosta lähetyksiä sodasta. Pusero tuo sodan aina mieleeni, ja käytän sitä edelleen joskus, koska se on hyvin kaunis.
”Koulussa minulla oli käsitöissä 10, mutta neulomista en oppinut ollenkaan.”
Olet varmasti kokenut neuloja. Kerrotko hieman suhteestasi käsitöihin?
Koulussa minulla oli käsitöissä numerona 10, mutta neulomista en oppinut ollenkaan. Ompelin vaatteita, kudoin poppanoita, virkkasin, kirjoin ja applikoin, mutta neulominen jäi väliin. Lukiossa opettelin itse neulomaan. Neuloin tunneilla ja mottoni oli ”villapaita viikossa”.
Kun opiskelin yliopistossa, neulominen jäi vähemmälle, ja kun jäin yliopistolle töihin, se jäi kokonaan muutamaksi vuodeksi. Nykyään neulon käytännössä joka päivä ja lähes joka paikassa: metrossa, ratikassa, bussissa, junassa ja lentokoneessa. Ihmiset usein kommentoivat neulomistani positiivisesti. Minulla on myös ystävä, jonka kanssa käymme kaupungilla neulomassa. Neulomme museoissa ja ravintolassa odottaessamme ruokaa ja käymme neuleristeilyillä.
Suvussani lähes kaikki ovat käsityöihmisiä. Mummuni oli räätäli Rovaniemellä ja häneltä olen oppinut sen, että käsityö kulkee mukana kaikkialla ja sen voi ottaa esiin missä tahansa. Myös isäni suvun naiset ovat käsityöihmisiä. Olen osa ketjua, jossa kädentaitoja ja tekemisen tapaa siirretään sukupolvelta toiselle.
