Matka yksin ilman perhettä oli juontaja Minna Kuukan paras päätös – ”Onneksi oivalsin, että on turha stressata asioista, joista voin itse määrätä”

Paras paikka kotona

Olohuoneemme valkoinen nojatuoli on kuin syli, johon kadota. Saan siinä rauhan, sillä teini-ikäiset lapset ovat huoneissaan ja mies usein makkarissa. Nojatuoli hankittiin pari vuotta sitten nykyiseen asuntoomme Helsingin Töölöön. Istahdan tuoliin töiden jälkeen tai katselen siinä iltaisin iPadia – usein liian myöhään.

Paras tapa kokata

Kiireettömästi ja ilman, että jaloissa pyörii nälkäistä porukkaa. Joskus tulee syy kokata hitaasti ja hakea kauppahallista erityistarvikkeita. Viimeksi kokkasin sisäfileetä punaviinisoosilla ja perunalisäkkeellä.

Paras hetki

Viikonloppuisin pötköttelen sängyssä pari tuntia ennen nousemista. Arkisin nousen 4.30, mikä tuntuu kuin laastarin repäisisi. Univelkaa kertyy vääjäämättä. Viikonloppuisin herään 7.30, selailen uutisia ja katselen valokuvia. Lapset nukkuvat pitkään, enkä viitsi kolistella keittiössä. Tuntuu armolliselta, että tässä iässä ei enää tarvitse herätä lasten vuoksi.

Paras hankinta

Perhoskoira Lilo saapui perheeseemme viisi vuotta sitten. Olen aiemmin omistanut noutajia, joten epäröin, olisiko viiden kilon pakkaus sohvakoriste. Lilo on kuitenkin mahtava kaupunkikoira: älykäs ja touhukas. Hän ottaa sydämellisesti vastaan, laskee sykettä ja vie lenkille. Meillä koira saa tulla kaikkialle: sohvalle tai vatsan päälle.

Paras oivallus

On turha stressata asioista, joista voin itse määrätä. Olen aiemmin tehnyt ahkerasti kireitä aikatauluja päässäni. Keskiviikkona pyykätään ja mikron huristessa pyyhitään pöytä. Olen surkea nukkumaan päikkäreitä, ja joutenolo on minulle ongelmallista. Sohvalla loikoilukin on minulle hetken huokaus ennen seuraavaa toimeen tarttumista. En tiedä, onko asioiden tehostaminen luonteessani vai sodanjälkeisen sukupolven toimintamalli. Nykyään yritän, etten koko ajan surraisi ja tehostaisi tekemistä. Kun ulkoilen koiran kanssa, keskityn siihen – ja ehkä kuuntelen äänikirjaa.

Paras päätös

Matkustelin viime kesänä yksin melkein kolme viikkoa Ranskassa, Normandiassa ja Pariisissa. Muun perheen matkatoiveet olivat toisenlaisia, joten mietin, miksen voisi lähteä yksinkin. Oli ihan terveellistä, ettei kotona ollutkaan padat kuumina, pestyinä ja laitettuina. Tykkäsin kaupunkilomasta, jossa solahdin ihmisvilinään. Mieheni kyseli jo varovasti, onko ensi kesänäkin määmatkoja tulossa. Ehkä on. Voisin lähteä mihin vain, vaikka Italiaan tai Espanjaan.