Minna Kauppi ja vanhan puutalon lumo – ”Kun lapsi viihtyy, koti on onnellinen pesä meille kaikille”
Entinen huippusuunnistaja Minna Kauppi ja muusikko Sipe Santapukki remontoivat 80-vuotiaasta pienkerrostalosta viihtyisän kaupunkikodin. Kiintymys vanhoihin taloihin ja vehreä pihapiiri houkuttelivat tarttumaan haastavaan projektiin.
Talo sijaitsee aivan Lahden keskustassa, ja silti se tuntuu uinuvan omassa rauhassa. Entisen huippusuunnistajan Minna Kaupin ja muusikko Sipe Santapukin kotia ympäröi puutarha, jonka mehevä vehmaus ja marjapensaiden ja hedelmäpuiden tuoksut kuljettavat ajatukset lapsuusajan muistoihin.
Syreenin kupeeseen pysähtynyt pienen pojan polkupyörä ja hiekkalaatikolle jäänyt leluröykkiö kertovat, että tämän kodin aktiivisin seikkailija on jo vallannut puutarhan leikkikentäkseen. Niin oli ajateltukin.
– Kun Ukko tuli elämäämme, huomasimme, että edellinen koti ei vastannut pienen lapsen tarpeita. Lisäksi heräsi halu saada oma piha, jotta poika ei joutuisi astumaan ovesta suoraan autotielle, Minna Kauppi kertoo.
Uudessa kodissa Ukko pääsee ovesta suoraan pihalle, jonne on näköyhteys niin keittiöstä, Minnan työtilasta kuin Ukon omasta huoneesta. Tottuminen omaan huoneeseen kävi yhdessä yössä.
– Sinne se poika jäi iloisesti sänkyynsä eikä tepsutellut yöllä meidän viereemme. Kun Ukko viihtyy täällä, se tekee kodista automaattisesti onnellisen pesän meille kaikille, Minna sanoo.
Vanhan talon remontointi vie yleensä paljon aikaa ja rahaa ja koettelee hermoja. Minna ja Sipe uskalsivat silti tarttua haasteeseen toistamiseen. Voipaperia kuitenkin kului paljon jo ennen kuin he tekivät ostopäätöksen 1930–40-luvun taitteessa rakennetusta pienkerrostalosta. Alun perin talossa on ollut kuusi asuntoa, yhdessä vaiheessa se on ollut paritalona, ja nykyisin asuntoja on yhteensä neljä.
Kumpikin tiesi, että edessä olisi pitkällinen projekti. Mieleiseksi remontoitu edellinen koti oli niin ikään samoilta ajoilta peräisin olevassa talossa.
– Vanhoissa taloissa on sielukkuutta ja tarinoita mutta myös se haaste, ettei kaikkia muutoksia voi tehdä oman mielen mukaan. Rakenteissa saattaa olla monia ratkaisuja, jotka estävät suunnitelmien toteuttamisen. Siksi vanhan talon ostajalla pitää olla selkeä visio siitä, voiko remontoitavasta kohteesta tulla sellainen, että se kannattaa ostaa. Me kuitenkin tykkäämme vanhasta, eikä tämän vanhempia taloja Lahdesta juuri löydy, Minna toteaa.
Vastuu sisustuksesta jakautui siten, että Minna valitsi huonekalut, keittiön ja värit Sipen keskittyessä erilaisiin pintastruktuureihin.
Vanhaa remontoimalla voi myös päästä parhaille paikoille, koska parhaat paikat viedään ensimmäiseksi.
– Remontoinnista on tullut Sipelle Santaranta-taloprojektin myötä eräänlainen harrastus. Suunnittelimme ja teimme paljon myös itse. Rapsuttelimme esille tiilipintojakin niin pitkään, ettei niistä lähtenyt pöly varmaan ikinä poistu keuhkoista.
Remontin johtoajatuksena oli saada paljon avaraa tilaa ja aitoja, lämpimiä materiaaleja. Huonejärjestystä ja tilojen yksityiskohtia suunnitellessa pariskunta mietti paljon sitäkin, missä Ukko haluaisi ajaa leikkiautoa tai juosta ympyrää.
Varsinainen perusremontti kesti apuvoimien kera pitkälti yli vuoden. Minnan mukaan vastuu sisustuksesta jakautui siten, että Sipe keskittyi pintastruktuureihin rakennustapoineen ja materiaaleineen. Minna valitsi huonekaluja, modernin keittiön ja värejä.
– Haluaisin kotiin enemmän värejä esimerkiksi pysyvän taideteoksen muodossa. Täällä on nyt aika paljon mustaa erilaisina läikähdyksinä ja oranssinpunaista tiiliseinää sekä vihreää. Kirjaston vihreä seinä on kuin pieni pala metsää.
Suunnistuksen moninkertaisena Suomen- ja maailmanmestarina mainetta niittänyt Minna on jättänyt kilpauransa mutta viihtyy edelleen metsissä. Hän on äitiyslomalla työstään kotiseuransa Lahden suunnistajien toiminnanjohtajana. Perheen vapaa-ajanpaikka Santaranta Heinolan metsien keskellä houkuttelee Minnaa silloin, kun hän haluaa rentoutua tai lepuuttaa sieluaan tai kaipaa muuten vain yksinoloa.
Muukin perhe viettää kesät pitkälti Santarannassa, vaikka siellä sijaitseva rakennus on vasta vierastalo. Päärakennus valmistuu joskus tulevaisuudessa. Lahden-koti tosin kutsuu takaisin kaupunkiin kesälläkin, jos kelit ovat kurjat.
– Lapsiperheen arki ei aivan mahdu vierastaloon, vaikkei se kovin pieni olekaan.
Kaupunkikodin puutarha tarjoaa myös oivan rentoutumispaikan runsaan vehreyden keskellä. Minna tosin haluaa siitä helppohoitoisemman.
– Siellä on kaikkea hieman liikaa, puitakin vieri vieressä. Keskellä saisi olla tilaa jalkapallon pelaamiseen, ja viihtyisällä terassilla olisi kiva grillailla.
Minnan kädenjälki näkyy myös kodin monissa asetelmissa. Koskettavimmat koosteet ovat hänen työhuoneensa seinillä. Sohvanviereistä seinää lämmittää kokoelma omia tärkeitä tarinoita valokuvien ja pienesineiden muodossa. Oven kupeeseen mustaksi maalattu magneettiseinä sisältää eri puolilta maailmaa kerättyjä muistoja Sipen kanssa eletystä elämästä.
Jotkin hyllyillä ja takan päällä majailevista esineistä ja veistoksista lukeutuvat Minnan kilpailu-uran muistoihin. Hän ei kuitenkaan ole halunnut laittaa esille mitaleitaan, vaan niistä suurin osa on talletettuna palkintokaappeihin Minnan isän luokse, sisarusten saamien palkintojen seuraan.
Osa mitaleista on lattiaan upotetussa palkintohaudassa, jonka Sipe suunnitteli Minnalta salaa. Sen lasikannen voi halutessaan peittää matolla.
