Milloin on oikein laittaa välit poikki? Aseta rajat hankalalle läheiselle

Puhelimen näytölle pompsahtaa viesti läheiseltä. Äkkiä sydän alkaa tykyttää, vatsaa kouristaa, kuuma aalto valahtaa läpi kehon ja leukaperät kiristyvät.

Usein keho kertoo, jos ihmissuhteessa on jotain pahasti pielessä. Ongelmat äidin, veljen tai ystävän kanssa voivat pyöriä mielessä niin, että unikin häiriintyy. Ihminen saattaa jäädä vatvomaan sitä, mitä itse sanoi ja mitä toinen, kertoo perhepsykoterapeutti Heli Pruuki.

Pruuki on myös pari- ja seksuaaliterapeutti, vireysvalmentaja sekä tietokirjailija. Häneltä on juuri ilmestynyt Viha voimaksi -niminen kirja kollegansa Terhi Ketola-Huttusen kanssa.

Jos läheisessä ihmissuhteessa tulee toistuvasti satutetuksi ja joutuu olemaan epävarmuudessa, varomaan, pelkäämään ja puntaroimaan, on se merkki pysähtyä pohtimaan, onko suhdetta enää kannattavaa jatkaa.

Pruukin mukaan tällaiset suhteet ovat monesti olleet alusta asti traumaattisia ja niissä on läheisriippuvuuden piirteitä.

Etenkin fyysisesti väkivaltainen suhde on syytä katkaista oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta. Toisen tuhoavaa käytöstä ei tarvitse loputtomasti ymmärtää ja laittaa stressin tai vaikkapa vaikean lapsuuden piikkiin. Myös jatkuva vaatiminen ja kritisointi, alistaminen, haukkuminen, manipulointi ja vainoaminen ovat väkivaltaa.

Mutta jos uskoo, että suhteen ongelmat ovat käsiteltävissä, toisen osapuolen kanssa voi keskustella siitä, miten suhde kunnioittaisi molempien rajoja. Voi olla, että toinen senkin jälkeen astuu yli, ja suhteen muutos terveempään suuntaan tuntuu toivottomalta.

Tällöin on helppo pudota pysähtyneeseen masentuneisuuden tilaan. Mutta jos pintaan nousee kiukkua, siitä voi imeä voimaa. Kun luottaa kehonsa viesteihin eikä ohita tunteitaan, ottaa vastuun hyvinvoinnistaan.

Pruuki suosittelee tekemään ajatusharjoituksen: Mikä olisi toisin, jos ei tarvitsisi kuunnella puolison haukkumista päivittäin? Tai siskoa, jonka kielteisyys vie voimat tai äitiä, joka vain arvostelee? Mitä voisi tulla tilalle?

”Kun pohdimme esimerkiksi avioeroa, alemme helposti listata esimerkiksi taloudellisia asioita, mutta ne ovat usein kuitenkin järjestelykysymyksiä.”

Suhde on voinut junnata paikoillaan vuosikymmeniä, ja siihen on tavallaan turtunut. Ulkopuolinen ihminen voi kysyä hyviä kysymyksiä ja myös kertoa näkemyksensä siitä, mitä suhteessa tapahtuu.

Jos perheterapia tuntuu mahdolliselta, terapeutti voi auttaa keskustelemaan uudella tavalla ja selvittämään suhteen ristiriitoja. Toisen ihmisen tuen kautta saattaa saada kiinni siitä, miten jaksaa ja mitä tarvitsee. On mahdollista löytää rajansa turtumuksen sijaan.

Kun ihminen tulee tietoiseksi ihmissuhteen haitallisuudesta ja näkee edessään vaihtoehtoja, hän yleensä itse tietää, milloin on aika katkaista välit, Pruuki sanoo.

Toki asia ei ole yksinkertainen.

Välit katkaistessaan joutuu luopumaan myös kaikesta hyvästä mitä suhteessa on. Ihminen saattaa pelätä ja väistää suruaan suhteen loppumisesta. Hyvät muistot ja historia kasvattavat syyllisyyttä siitä, tekeekö virheen ja onko itsekäs.

Jos suhteen lopettaa, joutuu myös päästämään irti toiveesta, että suhde muuttuisi. Jos kyseessä ovat esimerkiksi omat vanhemmat, lapsi rakastaa vanhempiaan, olivat ne millaisia tahansa.

”Meissä kaikissa elää pieni lapsi, joka on kiintynyt ja lojaali vanhempiaan kohtaan. Jos katkaisee välit vanhempiinsa, pitää irrottautua lapsen roolista. Myös sisaruksesta luopuminen saattaa tuntua kuin luopuisi osasta itseään.”

Lisäksi on hyväksyttävä se, ettei saa sellaista vanhemmuutta, mitä olisi tarvinnut. Mutta sen kaltaista tukea voi saada joltain toiselta läheiseltä.

”Tällaisessa tilanteessa aikuisella pitää olla toinen aikuinen tukena”, Pruuki painottaa.

Mutta minähän olen kiltti ihminen enkä hylkää ketään, ihminen saattaa ajatella. Jos on oppinut ansaitsemaan arvostuksensa tekemisen kautta ja olemalla kiltti, rajojen asettaminen laittaa uusiksi käsityksen itsestä. Olenko sittenkin paha?

”Uhrautuvuus on tuhon tie, joka pitkän päälle tekee katkeraksi. Se on vahingollinen toimintamalli, joka on opittu lapsena”, Pruuki sanoo.

”Erityisesti tyttöjä on kasvatettu niin, että hyvä ja kiltti tyttö on joustava ja mukautuva. Jos äkisti sillä mittarilla ei olekaan enää hyvä ihminen, se voi aiheuttaa syvääkin ahdistusta.”

Siksikin on tärkeää, että rinnalla on ihminen, joka tarjoaa tukea. Toista on usein helpompi uskoa, kun hän sanoo, ettei tämä ole pahuutta vaan normaalia rajojen asettamista.

Myös hylätyksi tulemisen pelko voi jarruttaa välien katkaisua. Toisen reaktio ja mahdolliset seuraukset pelottavat.

”Siksi usein suostutaan olemaan huonossa ihmissuhteessa, koska tuntematon pelottaa.”

Tällaisissa ihmissuhteissa on usein jonkinlaista riippuvuutta, ja välien katkaisu aiheuttaa tuskaa.

Kun dynamiikka kahden välillä muuttuu, se horjuttaa ympärillä olevia. Muutos herättää lähes väistämättä vastarintaa. Läheiset voivat haastaa päätöstä syyttämällä esimerkiksi itsekkääksi. Pruuki tietää tilanteita, joissa suku on sulkenut pois Whatsapp-ryhmästä.

Tällaisessa kakofoniassa on hyvä harjoitella myötätuntoista, tyynnyttelevää sisäistä puhetta. Voi vaikka sanoa itselleen, että ”joudun sisäiseen hätätilaan, koska teen nyt jotain eri tavalla kuin ennen. Mutta se ei tarkoita, että olen paha tai syyllinen.”

Joskus välien katkaisuun liittyy huoli siitä, jääkö läheinen yksin. Jos esimerkiksi vanhempi on huonossa kunnossa, hänestä on pidettävä huolta. Mutta silloinkin voi ottaa etäisyyttä, tutkia kuormittuneisuuttaan sekä asettaa rajoja sille, miten on käytettävissä.

”Rajoissa voi joutua joustamaan, mutta silloinkin on hyvä varmistaa, ettei menetä itseään. Voi tehdä aktiivisen päätöksen, että tähän minä suostun ja otan vastuuta äidistä, kun veli ei kykene. Tällöin ei uhraudu.”

Kun välit haluaa panna poikki, on aikuinen teko ilmoittaa siitä. Pruuki suosittelee pitämään viestin lyhyenä ja asiallisena. Siinä on tarkoitus ilmaista oma tarve ja ratkaisu, mutta ei selityksiä, koska vastaanottaja saattaa takertua niihin. Viesti voi olla esimerkiksi: Joudun ottamaan välimatkaa. Toivon, ettet ota minuun yhteyttä. Katsotaan myöhemmin, palataanko yhteyksiin.

Vaikka välien katkaisu aiheuttaisi surua ja syyllisyyttä, se ei tarkoita, että teko olisi väärä. Pintaan saattaa pulpahtaa myös vihaa, jota ei ole voinut aiemmin ilmaista. Toisaalta voi tuntea iloakin. Kaikki tunteet saavat tulla.

”Itseään saa taputtaa selkään ja nostaa maljan. Voi juhlia, että laittoi rajan”, Pruuki rohkaisee.

Jos molemmat haluavat myöhemmin selvittää välejä, on hyvä tavata jossain neutraalissa paikassa, kuten kävelyllä tai kahvilassa, josta on helppo lähteä. Lähteekö sama pahaedelleen vyörymään vai tuntuuko, että suhteessa on jotain toisin?

”Mutta ennen tätä vaihetta kannattaa kunnolla hengähtää”, Pruuki sanoo.

Haitallisen ihmissuhteen loppu voi parantaa merkittävästi hyvinvointia. Jo tavallinen arki ilman painostavaa ihmissuhdetta saattaa tuntua merkillisen vapauttavalta ja keveältä. Voi valita ne ihmissuhteet, joissa pystyy olemaan se ihminen, joka syvimmiltään on.

”Se on rakkaudellinen teko itseään kohtaan.”

Lähteenä käytetty myös Heli Pruuki, Terhi Ketola-Huttunen: Viha voimaksi — Vaikeat tunteet ihmissuhteissa.