”Nyt luomme omia perinteitä” – Milla-Riikan keltaisen puutalokodin sisustus on syntynyt kolmen sukupolven voimin

Kun Adessa-tytär syntyi, Milla-Riikka Aaltosen sisustusmaku muuttui astetta hempeämmäksi. Makkarin harmaa tapetti vaihtui pastelliseen, ja sinne tänne karkasi vaaleanpunaista.

Huoneisto oli alkuperäisessä kunnossa, kun muutimme. Ihastuin etenkin pohjaratkaisuun, keittiön isoihin ikkunoihin ja makkarin parioviin. Isompaa pihaa emme olisi edes halunneet, sillä näissä neliöissä on ihan riittävästi puuhaa. Koska asumme taloyhtiössä, vuorottelemme yhteisten alueiden hoidossa.

Alkajaisiksi asensimme laminaattilattian, ja myös keittiö on uusittu. Olemme käyneet läpi melkein kaikki pinnat, osan jo kahteen kertaan. Yksi iso remppa on vielä edessä: kylpytilat.

En osaa määritellä sitä kovin tarkasti, sillä se vähän rönsyilee. Tykkään yhdistellä kotimaista designia ja vanhoja tavaroita. Ylipäänsä minusta on kiva sekoitella erilaisia asioita.

Olohuoneen tapetti on alkuperäinen. Makkari oli ensin harmaa, kunnes löysin kukkatapetin. Aluksi pelkäsin, että se on liian romanttinen. Liika imelyys kaikkosi, kun yhdistin siihen betonivalaisimet. Adessan tapettiin halusin neutraalit värit.

Nyt kun meillä on tytär, alamme vasta luoda omia perinteitämme. Ensi pääsiäisenä Adessa varmaan jo virpoo! Lapsuudenkodissani vanhemmilla oli tapana piilotella ympäri taloa pääsiäismunia, joita me lapset etsimme. Isoveli oli jo aika vanha, kun hän vielä innostui piiloleikistä kanssani. Ainakin tätä perinnettä aion jatkaa.

Osan olemme tehneet itse. Ruokapöytä on minun ja isäni yhdessä tekemä, ja lasikaapin teimme Rikun kanssa. Uudet kalusteet ovat huonekaluliikkeistä, mutta meillä on paljon vanhaakin. Aluksi ruokapöydän ympärillä oli kuusi mustaa tuolia. Ilahduin, kun kaveri tarjosi punaisia puutuoleja, jotka löytyivät hänen isovanhempiensa ullakolta. Maalasin ne valkoisiksi. Täydennystä löysin kirpparilta. Uuden tuolin jätimme puunväriseksi, sillä se sopii ikkunanpieliin.

Tykkään luonnonsävyistä ja puupinnoista. Keväisin kotiin alkaa ilmestyä keltaista ja vaaleanpunaista. Pikkuisen myötä olen alkanut tykätä yhä enemmän vaaleanpunaisesta. Eniten sitä taitaa kuitenkin löytyä Adessan vaatekaapista.

Tykkään askaroida itse kaikenlaista kotiin. Omatekoiset tai tuunatut huonekalut ovat sisustuksen suola.

Sain kerran äidiltä joululahjaksi luvan esittää kolme toivomusta. Toivoin tilkkupeittoa. Valitsimme kankaat ja mallin yhdessä, ja äiti ompeli. Parivuoteen tyynyt hän teki meille häälahjaksi. Pitsit nypläsi äidinäitini. Ne jäivät yli häähunnustani. Mummi on taitava nyplääjä.

Olen osannut nuorempana, mutta enää se ei taida sujua. Se on taito, jonka haluaisin vielä elvyttää ja kenties opettaa myös Adessalle.

Ompelen ja virkkaan mielelläni, mutta askartelu ja nikkarointi ovat ykköspuuhiani. Äitini innosti minua askartelemaan, ja isältä olen oppinut ronskimpia kädentaitoja. Odotan jo innoissani, mitä kaikkea voimme tehdä Adessan kanssa yhdessä. Maalaan myös tauluja. Maalaaminen on minulle terapiaa. Se tuo kivaa vaihtelua lapsenhoidon ja luisteluvalmentajan työni lomaan.

Harrastukset ja mieltymykset saavat näkyä kodissa. Olen halunnut tuoda meille jopa ripauksen Lapin tunnelmaa.

Meidän perheessä minä harrastan valokuvausta. Juuri nyt kuvaan mieluiten Adessaa. Harjoittelen liikkuvan kohteen kuvaamista, ja hän on siihen täydellinen malli! Ensimmäinen vauva-albumi täyttyi jo tytön ensikuukausina. Suuri osa kuvista on tietokoneella, ja vain parhaat pääsevät seinälle.

Lappi on meidän yhteinen intohimomme, ja Ylläs on ykköspaikka. Adessa oli ensimmäistä kertaa Lapissa kuusikuisena. Puolivuotisjuhlat pidettiin siellä. Isovanhemmat olivat hoitoapuna, jotta pääsimme laskettelemaan.