1800-luvun tilalla kasvaa kuusikymmentä daalialajiketta! Puutarhurit Mikael ja Tommi ovat kasvattaneet daalioita pienestä pitäen
Puutarhurit Mikael Lindholm ja Tommi Långström rakastavat daalioissaan niiden murrettuja värisävyjä. Mutta miten joukkoon sopivat kirkkaat joriinit?
Mikael Lindholm tekee kukka-asetelmaa keittiönsä ruokapöydälle valokuvausta varten. Se on jännittävä hetki. Kohta selviää, miltä hänen omasta puutarhastaan poimimansa leikkokukat näyttävät valokuvaaja Kreetta Järvenpään kuvaamana.
Yleensä Mikael ottaa asetelmistaan kuvia kännykällä. Silloin hänen puolisonsa Tommi Långström joutuu usein toimimaan hänen apulaisenaan. Kun miehet muistelevat yhteisiä kuvaushetkiä, he kertovat naurun pyrskähdysten lomasta, miten Mikaelin kuvatessa Tommi tasapainoilee ruokapöydän vastakkaisella puolella ja roikottaa asetelman takana tummaa taustakangasta. Välillä Mikael huudahtaa, että kankaassa näkyy liikaa kiiltoa, tai se tärisee.
Tällä kertaa oikean valaistuksen löytymisen jälkeen laukaisinta painaa valokuvaaja. Kameran ruudulle ilmestyy aprikoosin ja korallin eri sävyissä hohtava kukka-asetelma. Sen pääosassa ovat daaliat.
Tommi ja Mikael asuvat Lohjalla, 1800-luvulta peräisin olevalla Tuulensuu-nimisellä tilalla. Se sijaitsee kukkulan harjalla keskellä kumpuilevaa maalaismaisemaa.
Daaliat ovat loppukesästä heidän puutarhansa ehdottomia kuninkaita. Niiden koristeelliset kukat tervehtivät tilalle saapuvaa ensimmäisinä, ja myös ohikulkijat saattavat nähdä pilkahduksen kukkaloistosta laaksossa kiemurtelevalta maantieltä.
Puutarhan uusin kukkapenkki sijaitsee pihan etualalla. Siinä kasvaa kymmeniä erilaisia tarhadaalioita. Ne ovat sävyiltään enimmäkseen murrettuja, kellertävää on kuitenkin joukossa vain vähän. Se jakaa miesten mielipiteet. Kevätsesongin jälkeen Tommi ei keltaisesta enää piittaa, mutta Mikaelia kiehtovat peruskeltaisesta poikkeavat sävyt kuten sitruunankeltainen. Se on hänestä ”hullu yhdistelmä” pinkin kanssa.
Penkin päädyssä kukkii Monosilla Gardenin Sannaliina Monoselta lahjaksi saatu ’Peaches N’ Cream’. Sen koristeellisesti taipuvien terälehtien lohenpunainen sävy vaalenee kärkiä kohti. Lajike on miesten mukaan oikea hitti, ja monet daaliaharrastajat himoitsevat sitä.
Tommin lempidaalioita ovat pienet pomponit ja pallodaaliat, jotka ovat rakenteeltaan täydellisen pyöreitä. Ne ovat hänestä kuin taideteoksia. Mikael on samaa mieltä. Hänen suosikkinsa pallodaalioista on ’Copper Boy’.
– Se on niin poikkeavan värinen, syvän sävyinen ja hienon mallinen, Mikael sanoo.
– Jotkut näyttävät tosi punaisilta, ja jotkut ovat ruosteenvärisiä.
Pihan toisella puolella, vanhojen omenapuiden takana kasvaa daalioiden kotimaisia maatiaislajikkeita, joriineja. Niiden kukat eivät välttämättä ole yhtä hienostuneita kuin tarhadaalioilla. Mutta miehiä kiehtovatkin niissä tarinat ja löytöpaikat.
Tummanvioletin joriinin suuret kukat kurottelevat nuokkuen lähes parin metrin korkeuteen. Kasvi on tavallinen näky monilla suomalaispihoilla. Mikael huomauttaa kuitenkin, että jokaisella joriinilla on oma ainutkertainen historiansa.
– En välttämättä lähtisi niputtamaan niitä ”suomalaisiksi violeteiksi”, vaan pitäisin niitä kaikkia ominaan. Kulttuurihistoria on yhtä tärkeää kuin itse kasvi.
Kahdella joriinilla on miehille aivan erityinen merkitys. Tommin ”Tuulensuuksi” ristimää pinkkiä joriinia on tiettävästi jäljellä enää vain yksi miesten huomassa oleva yksilö. Tommi sai sen lahjaksi tilan aiemman omistajan tyttäriltä. He toivat viitisen vuotta sitten muovilaatikoissa kasan juurakoita ja kysyivät, että kelpaisivatko ne Tommille.
– Totta kai halusin säilyttää ne! Tommi sanoo.
Ja sitten on Tommin perintöjoriini nimeltään ”Myllynnotko”. Sen latvassa keikkuu yksi, juuri auennut kirkkaan punainen kukka.
Mikael ja Tommi ovat kasvattaneet daalioita pienestä pitäen. Mutta siinä missä Tommin piti ensin toipua lapsuuden daalia-antipatiasta, Mikael on pitänyt niistä aina.
Mikael on kotoisin Paraisilta. Hän muistaa, miten hän 15-vuotiaana nuorukaisena auttoi erästä rouvaa tämän puutarhassa Mielisholman saaressa. Keväisin rouva kuskasi taksilla Turusta saareen lastillisen kerrostalon kellarissa talvettamiaan juurakoita, ja Mikael auttoi niiden istutuksessa. Puutarhatöiden lomassa herkuteltiin kirsikkakakulla ja jaffalla sekä ihailtiin tietenkin daalioita, Mikael kertoo.
Tommi kasvatti pikkupoikana kesädaalioita myyntiin Lohjalla. Ne olivat kirkkaan keltaisia ja punaisia, eivätkä räikeät sävyt miellyttäneet häntä edes silloin. Vasta hennon pinkki, aavistuksen siniseen taittava oma ”Tuulensuu” sai hänet katselemaan daalioita uusin silmin.
Tuulensuun tilalla daaliat kasvavat paria poikkeusta lukuun ottamatta penkeissä. Edellisvuonna miehet kasvattivat niitä vielä myös ruukuissa, mutta se voi heidän mukaansa lyhentää niiden kasvukautta.
– Se aikaistaa kukintaa, mutta jossain vaiheessa ne ovat niin surullisen näköisiä, Mikael sanoo.
Viime keväänä miehet eivät ehtineet heti istuttamaan kasvuun lähteneitä juurakoita maahan vaan joutuivat jälleen turvautumaan ensin ruukkuihin. Mikael suhtautuu myös siihen jälkikäteen aprikoiden. Joskus taimi ehtii venähtää ruukussa turhan isoksi, jolloin juuripaakusta tulee liian tiivis ja veden johtaminen paakkuun on myöhemmin hankalaa.
– Jos se on liian iso, niin se saa shokin, kun sen istuttaa maahan, hän sanoo.
– Mitä löyhempi juuripaakku, sitä paremmin juuristo lähtee kehittymään laajemmalle.
Mikael suosii kukkapenkkien suunnittelussa selkeitä muotoja ja tasapainoisia linjoja. Kaareutuvissa penkeissä hän välttää käärmemäisesti kiemurtelevia mutkia ja jyrkkiä kulmia. Hän pitää myös ajatuksesta, että penkin tieltä ei sen perustamisvaiheessa viedä turhaa maata pois.
Iso tarhadaaliapenkki onkin yllättäen perustettu suoraan vanhalle nurmikolle. Sen päälle levitettiin ensin paperikerros ja sitten 15–20 sentin paksuudelta valmista puutarhamultaa. Vain nurmen reuna eli kanttaus poistettiin, jotta kohopenkin rajasta saatiin selkeä.
Kesän kuluessa muoviton remonttisuojapaperi maatuu ja daalioiden juuret kasvavat sen läpi alla olevaan kasvualustaan. Myös nurmi maatuu pohjalla pikkuhiljaa mullaksi, mutta ei välttämättä vielä ensimmäisen kasvukauden aikana. Mitä tiiviimpi uusi, istutettu kasvillisuus on, sitä tehokkaammin mahdolliset rikkakasvit tukehtuvat valon puutteesta, Mikael kertoo.
Daaliat ovat leikkokukkina vailla vertaa. Suoraan puutarhasta poimittuina ne voivat säilyä maljakossa parikin viikkoa.
Mikael tekee daalioista kukka-asetelmia. Ne ovat tyypillisesti muodoltaan raamikkaita ja tiiviitä. Hän työskentelee intuitioonsa luottaen, ja kukkien poiminnan ja varsien puhdistamisen jälkeen työhön kuluu vain puolisen tuntia. Toisaalta prosessin voi ajatella kestävän hyvinkin pitkään. Suunnittelu alkaa tavallaan jo edellisenä vuonna lajikkeiden valinnalla.
Mikael paljastaa, että kimppuja hän ei kuitenkaan tee. Ne ovat Tommin heiniä. Tommin käsissä kukkavarret asettuvat vaivatta spiraalin muotoon. Tällä kertaa Tommi yhdistää daaliakimppuunsa muun muassa rosmariinin oksia ja valkoista tuoksuhernettä. Ne tuovat mukanaan tuulahdukset englantilaista ja välimerellistä tunnelmaa.
Tommin ja Mikaelin kotona olohuoneen seinää koristaa mustavalkoinen kuva. Se on kopio 1940-luvulla otetusta valokuvasta, jossa näkyy Tommin isoisovanhempien aikoinaan asuttama myllärin talo. Porstuan vasemmalla puolella kasvaa omenapuu, ja puun vieressä kukkii joriini.
Tommi kertoo, että sama joriini kasvoi myöhemmin myös hänen isoäitinsä kukkapenkissä. Hänen enonsa kutsuu sitä ”Sofia Heinoksi”. Eno antoi palan juurakkoa myös Tommille, jolloin hän puolestaan nimesi sen uudestaan. Siitä tuli ”Myllynnotko”.
Nimi kuvastaa punaisen joriinin vanhinta tiedossa olevaa kasvupaikkaa. Se muistuttaa Tommia hänen isoisovanhempiensa kotitalon luonnonkauniista sijainnista lähellä jokea ja kylän myllyä.
Nyt ”Myllynnotko” kukkii Tuulensuussa omenapuiden katveessa.
