Kissanpolku ja Jäniksenpolku halkovat Liisa ja Mikko Rajalan aurinkoista kukkatarhaa. Käytävien varrella koreilee niin kurjenmiekkoja, ruusupensaita kuin muhkeita pionejakin, joita kasvaa puutarhassa yli sata sorttia.

Mansardikattoiselle talolle avautuu kukkaisa näkymä. Heinäkuussa kiinanpionit loistavat hehkeimmillään, tosin erään pionin nuput pistävät esiin vaalean ja punaisen kirjavina pompuloina.

– ’Elsa Sass’ erottuu muista kiinanpioneista, koska se on hyvin myöhäinen. Lajike on tukevavartinen, kestävä ja hyvin suositeltava, Liisa kuvailee valkokukkaista kasvattiaan.

Myös tanakkavartinen ’Bowl of Beauty’ -kiinanpioni saa kiitosta hämeenkyröläiseltä kotipuutarhurilta. Vaaleanpuna-valkoista lajiketta kasvaakin täällä viisi komeaa puskaa. ’Flame’ -risteymäpionia on vain yksi taimi, mutta sähäkkä punainen kukka takaa huomion.

– Ihailen suuresti tämän pionin väriä. Nimi pitää sen, minkä lupaa, Liisa hehkuttaa. (kuva alla)

Hempeää värimaailmaa edustavat kiinanpioneista esimerkiksi vaaleanpunainen, tiheästi kerrannainen ’Marie Crousse’ ja valkoinen ’Miss America’. Jälkimmäistä harrastaja luonnehtii paitsi runsaskukkaiseksi ja komeaksi, myös pöyhkeäksi. Kermanvaalea ’Duchesse de Nemours’ -kiinanpionin tyylikkyys saa Mikolta täydet pisteet.

– Lajike on niin pitkävartinen ja uljas. Duchesse tarkoittaakin herttuatarta.

– Meillä on täällä paljon keisarinnoja ja herttuattaria, Liisa lisää.

Hempeily näkyy kukkatarhassa kuitenkin vain lajikkeiden ja värien valinnassa. Muuten täällä pidetään säälimätöntä kuria, jotta taimilla säilyy kasvutila.

Pariskunnan mielestä kaikki liikaa levinneet ja väärässä paikassa kasvavat taimet ovat rikkakasveja – lajista riippumatta.

– En ole hellämielinen, vaikka perenna kukkisi kuinka kauniisti, Liisa painottaa.

– Kun Liisa sanoo, että kasvi ei kuulu penkkiin, se poistetaan tai siirretään, Mikko säestää.

Perennojen lakastuneet kukkavarret kaksikko saksii heti kukinnan päätyttyä.

– Kun kasvin ei tarvitse tehdä siementä, se voi keskittyä oman olonsa parantamiseen. Se edistää kukoistusta ja kukintaa, Liisa perustelee.

Sama linja jatkuu myös varjoisassa kolkassa. Jaloakileijalta katkeaa kukkavarsi kukinnan jälkeen, mutta lehtoakileijat Rajalat kaivavat maasta juurineen päivineen. Liisa haluaa vaalia upeita, itse siemenistä kasvattamiaan jaloakileijoja.

– Akileijat risteytyvät keskenään. Lehtoakileija myös kylväytyy runsaasti, jolloin tila loppuu ja kasvusto taantuu.

Hämeenkyröläinen talo on Liisan lapsuudenkoti, jonka ensimmäisen ruusupensaan istutti Liisan isä. Liisan ja Mikon innostuksen pensasruusuihin sytytti kuitenkin damaskonruusu, joka kukki hemaisevasti työmatkan varrella.

– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Liisa sanoo.

– Hankin pihanomistajan puhelinnumeron ja saimme ruususta alun, Mikko muistelee.

Nykyisin puutarhassa kasvaa useita damaskonruusuja ja toistasataa erilaista omajuurista pensasruusua. Punaisten ja valkoisten kukkijoiden joukossa helottavat keltaisina harisoninruusut ’Aurora’ ja ’Williams Double Yellow’, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi ja runsaskukkaisiksi.

– Puutarhurin ilo on siinä, että aina halajaa uutta, Mikko myhäilee.

Puutarha saa vuosittain lisää upeita kasveja: Jäniksenpolun laidassa varttuu parikymmentä nuorta pionia. ’Nippon Beauty’ -kiinanpionin ja monien muiden ihanuuksien siementaimia pilkistää puureunusten rajaamasta penkistä. Liisa täyttää kylvöruukut pionipenkin mullalla, taputtelee siemenet multaan ja upottaa ne maahan.

Puolitoistametrinen ruusupioni saa kuitenkin karistaa siemenet ympärilleen, tarhurin tehtäväksi jää vain siementen painelu multaan. Osa siemenistä taimettuu jo seuraavana keväänä.

– Kun pionin taimi nousee maan pinnalle, kukintaan menee noin viisi vuotta, Liisa kertoo.

– Monien mielestä pionien kukkiminen vie liian kauan. Me olemme jo näin vanhoja, mutta innostumme silti kasvattamaan, Mikko toteaa ja kertoo parin juhlineen viime vuonna timanttihääpäiväänsä.

Yli 20 vuotta siemenlisäystä harrastanut Liisa pitää pionien kasvatusta onnenkauppana. Jos kylvää vain muutaman siemenen, voi jäädä kokonaan ilman taimia. Toisaalta itävyysprosentti voi kohota 60–70 prosenttiin, kun siemenet ovat täysin kypsiä ja tuoreita.

– Siementen täytyy olla kovia ja kiiltäviä. Värin pitää olla ruskea tai musta, punaiset ovat hedelmättömiä. Siemenet ovat varmasti kypsiä vasta, kun ne ovat viittä vailla karisemassa, kokenut tarhuri painottaa.

Vapaasti pölyttyneistä siemenistä kasvaa kaiken kirjavia jälkeläisiä, joiden kukintaa on kutkuttavaa odottaa. Sama pätee alppiruusun siementaimiin, joista vasta yksi on paljastanut salaisuutensa: kukat ovat valkoiset ja niissä on punaiset läiskät.

Kymmenvuotiaat taimet odottavat pääsyä metsäpuutarhaan. Mikolla onkin tiedossa istutustöitä heti keväällä.

Puuhaa on tiedossa myös tyttärelle, joka on piirtänyt puutarhasta pohjapiirroksen. Kartta päivittyy samaa tahtia, kun Liisa ja Mikko tekevät puutarhassaan muutoksia. Uusi versio tarvitaan tänäkin vuonna.

Rajaloiden kukkatarha on savista, vanhaa peltomaata. Kun naapuri teki porakaivon, kallio löytyi vasta 60 metrin savikerroksen jälkeen.

Liisa ja Mikko ovat lisänneet kompostimultaa ja ruohokatetta hyöty- ja koristekasveille reilun parinkymmenen vuoden ajan. Tätä nykyä kasvualusta on ihanteellinen. Alimpana on kosteutta ja ravinteita pidättävä savimaa, päällä erittäin humuspitoista multaa monin paikoin 50 sentin paksuudelta.

Rajaloiden mielestä savi on aliarvostettu maalaji. Hyvän kosteudenpidätyskyvyn ansiosta puutarhan kastelu jää lähestulkoon luonnon armoille. Ainoastaan kylvökset ja vasta istutetut kasvit vaativat kastelua.

Savensekaisessa mullassa kasvava ruusupensas kukkii upeasti, pysyy terveenä ja pärjää vähällä hoidolla.