Haaveilin pitkään vanhoista ikkunoista tehdystä kasvihuoneesta. Sitten huomasin kaverini Facebook-seinällä hänen tekevän remonttia ja kysyin, olisivatko vanhat ikkunat joutilaana. Olivathan ne. Kävimme mieheni Kimmon kanssa hakemassa ne, ja aloin keräillä muita tarvittavia materiaaleja. Rahaa kasvihuoneeseemme ei ole juurikaan käytetty, sillä lähes kaikki on kierrätettyä.

Minä tein suunnitelmat, ja Kimmo rakensi. Ystäväni kanssa kannoimme tiiliä ja kärräsimme hiekkaa. Kaivinkone teki pohjat, sokkeli on betonivaluharkoista. Kattopellit on purettu vanhasta piharakennuksesta. Ovetkin teimme ikkunoista ja lattian vanhoista betonitiilistä.

Yksi ystävistäni kutsuu tätä mustaksi lasipalatsiksi, yksi kappeliksi. Hauskaa tässä on se, ettei tämä ole perinteinen kasvihuone, vaan ennemmin huvimaja.

Tarkoitukseni oli laittaa suuret betoniset istutusaltaat tilan reunoille, mutta ajatukseni muuttuivat lennossa. Minusta täällä oli niin rauhoittava tunnelma, että se kaipasi luokseen sänkyä päiväunia varten. Ruukut tarjoavatkin nyt paikan kasveille ja kukille.

Olemme viettäneet täällä ystäväni hääillalliset, järjestäneet meditaatioita ja ihania kahvihetkiä. Meditaatiot ovat olleet koskettavia, ja niiden aikana olen kutsunut enkeleitäkin luokseni. Meidän Airbnb-vieraamme saavat myös käyttää tilaa.

Pidän kasvihuoneen harmonisesta tunnelmasta. Yksin lasipalatsissani ollessani tunnen tilan tuoman rauhan sisimmässäni. Aamun sarastaessa kahvia juoden lähetän usein tutuille parantavia energioita. Maadoitun vahvasti ja tipahdan alas lempeästi sieltä, missä milloinkin olen. Jos kaipaan läsnäolon tunnetta, astelen kotoa pihan poikki kasvihuoneeni syleilyyn. Tuskin maltan odottaa kynttilöiden valoa ja kamiinan lämpöä syksyn ja talven iltoina.