Emme jakaneet erossa tavaroita tasan – joskus viileä sovinto voi olla molemmille helpotus
Tavaroiden jako erossa voi olla raskas paikka molemmille. Avioliittolain mukaan kaikki pitäisi jakaa tasan, mutta me sovimme toisin, kirjoittaa vastaava tuottaja Meiju Kallio.
Kun erosimme, luettelin ex-miehelleni mitä haluaisin viedä talosta uuteen kotiini. Lusikoiden jako osoittautui helpommaksi kuin luulin, sillä miehelläni ei tuntunut olevan mitään tunnesidettä kodin tavaroihin.
Osan huonekaluista olin ostanut omilla rahoillani. Ne olivat yhteisestä sopimuksesta silloin minun, ja mieheni ostamat työkalut ynnä muut taas hänen. Meillä oli iso talo, joten huonekalujakin riitti tasaisesti jaettavaksi. Asiaa helpotti myös se, että sisustusmakumme olivat erilaiset, joten tavaroista ei tullut erossa riitaa.
Koska meillä oli perintöjä koskeva avioehto, vein mukanani kaikki perintönä saamani huonekalut, kuten ukkini talonpoikaislipaston.
Avioliittolaki sanoo, että kodin tavarat tulee jakaa erossa puoliksi riippumatta siitä, kuka osti mitäkin. Näin molemmilla osapuolilla on mahdollisuus saada arvokkaita tavaroita. Omassa erossani asiat eivät menneet ihan näin, mutta kuitenkin niin viileässä sovussa kuin siinä hetkessä oli mahdollista.
Koska meillä oli perintöjä koskeva avioehto, vein mukanani kaikki perintönä saamani vanhat huonekalut, kuten ukkini talonpoikaislipaston, vanhan Amerikan-arkun ja astiastot. Iso keittiönpöytämme ei mahtunut uuteen pieneen keittiööni, ja sain ex-anoppini mökiltä pienen pyöreän 1980-luvun keittiönpöydän, jonka kannen vaihdoin myöhemmin keittiöremontin yhteydessä. Vitran ajattomat ruokapöydän tuolit olin joskus hankkinut omilla rahoillani ja silloin kuskannut vintille pikkulapsiperheessä epäkäytännölliseksi hankinnaksi osoittautuneet kangaspäällystetyt tuolit, jotka ex-puoliso sai nyt käyttöön.
Eksä sai pitää aviovuoteemme. Minä vein vain paksun petauspatjan päältä ja nukuin sillä tyytyväisenä muutaman kuukauden, kunnes satsasin sänkyyn ja parempiin patjoihin. Lapsille ostin sängyt ystäviltä, jotka olivat sattumalta juuri silloin vaihtamassa lastensa sänkyjä. Työpöydät ja -tuolit lasten huoneisiin löytyivät Torista.
Meille oli kertynyt myös muutama ylimääräinen matto vuosien varrelta vintille, joten minä vein käytössä olleen vaalean maton uuteen makuuhuoneeseeni.
Puutarhasohvan olin aikoinaan nikkaroinut itse, ja siitä mahtui vain osa uuden kotini terassille. Täten eksällekin jäi ulkokalusteet, myös ulkoruokapöytä. Uudella terassillani oli jo valmiina myyjän jättämä ruokapöytäsarja, joten pärjäsin mainiosti. Lisäksi ulkoterassilleni pääsi mökille joskus isoäidinneliöillä päällystämäni nojatuoli.
Pienemmät tavarat, astiat, kupit ja kipposet oli myös helppo jakaa, sillä niitä oli tuplasti mökille hankittujen astioiden ansiosta. Vein mukanani muumimukit, hankkimani astiasarjat ja osan häälahjaksi saaduista astioista. Eksälle jäi vastaava määrä kipposia ja Arabiaa. Jätin vanhaan kotiin ex-mieheltä lahjaksi saadun painekattilan ja ikkunanpesurin. Ne kuvastivat ehkä enemmän jonkun toisen ihmisen tarpeita kuin minun. Eksä sai pitää taloon ostamansa elektroniikan, työkalut ja kalliin television.
Muuton jälkeen katselin huvittuneena uutta autotalliani ja ulkovarastoani. Ne huusivat tyhjyyttä, kun kaikki ”miestavarat” ja keräilytyökalut puuttuivat.
En jäänyt kaipaamaan erossa mitään tavaroita, ja uusi koti tuntui kodilta aivan alusta lähtien. Minulla on oma iso työhuone, jossa riittää tilaa levitellä langat ja käsityöni. Sain vihdoin laittaa seinälle perintönä saadut taulut, ja vanhat lipasto ja arkku pääsivät paraatipaikoille, lähelle sisääntuloa. Muutossa oli auttamassa veljeni, ystäväni ja vanhemmat poikani, mies oli sovitusti ulkomaanmatkalla muuttoviikonloppuna.
Muuton jälkeen katselin huvittuneena uutta autotalliani ja ulkovarastoani. Ne huusivat tyhjyyttä, kun kaikki ”miestavarat” ja keräilytyökalut puuttuivat. Talon myyjä oli jättänyt minulle kaupassa ruohonleikkurin ja tarvittavia puutarhanhoitovälineitä, kuten pistolapion, pensasleikkurin ja puutarhaletkun. Pärjäsin mainiosti. Jouduin toki hankkimaan muutamia työkaluja, mutta päätin, että niiden on mahduttava eteisen lipaston yhteen vetolaatikkoon.
