”Ex-puoliso vei kaiken muun, minulle jäi vain vanha sänky ja televisio” – lukijat kertovat: näin tavaroiden jako erossa sujui
Lukijat kertovat, millainen kokemus tavaroiden jakaminen erossa oli. Osalla jako sujui sopuisasti, toisille kokemus oli traumaattinen. Moni ikävöi yhä tavaroita, jotka jäivät erossa entiselle puolisolle: ”Kaipaan lapsemme kummilahjoja ja vauva-ajan valokuvia”, yksi vastaajista kertoo.
Riitahan siitä tuli
”Ex-puoliso oli vienyt kaiken muun, minulle jäi vanha sänky ja televisio. Eniten harmittivat maalaisromanttiset huonekalut. Pyysin huonekaluja asianajajan välityksellä, mutta turhaan. Olisipa puoliso edes reilusti tyhjentänyt asunnon silloin, kun olin kotona. Se, että koti tyhjeni työpäiväni aikana, kertoo kaiken oleellisen. Toisaalta nykyisin ajattelen, että tavarat olivat halpa hinta toksisesta suhteesta pois pääsyyn.”
”Se oli helvettiä! Kun muutin pois, sain mukaani vain henkilökohtaisen omaisuuteni. Eksä jäi taloon vielä kahdeksi vuodeksi. Kun talo oli myyty, pääsin viimeisenä iltana paikalle kello 23. Autokatos oli täynnä tavaraa, ja kävin niitä läpi yön. Onneksi ostaja oli myötämielinen, joten sain hakea omaisuutta pois myös seuraavan viikon aikana.”
”Aivan hirveä kokemus. Ei ollut mitään jakoa. Mies vei tavarat ja huonekaluja ilman neuvottelua sillä aikaa, kun olin töissä.”
”Kokemus oli traumaattinen. Sopu säilyi, koska annoin periksi kaikessa. Halusin eron ja muutin pieneen asuntoon, johon ei mahtunut juuri mitään. Eksä lupasi säilyttää isossa asunnossaan tavarat, mutta on kuitenkin minulle kertomatta jakanut niitä uuden puolisonsa suvulle, vienyt kierrätykseen ja hävittänyt. Olisipa kysynyt edes, haluanko oman sukuni perintötavarat, lahjaksi saamani esineet ja hankkimani tavarat. Olisin vaikka myynyt ne, jollen olisi voinut itse käyttää. Rahasta kuitenkin viis, rauha oli tärkeintä.”
”Kiireisempien tavaroiden haku meni hyvin. Sitten eksältä tuli viestiä, että jos en hae loppuja pian, hän polttaa ne pellolla. Oli kyllä rankka reissu, kun piti ajaa 350 kilometriä suuntaansa, pakata ja kantaa. Mitään apua siinä päässä en tietenkään saanut, mies istui tuolilla ja joi kaljaa.”
Joskus sopu säilyy, ainakin suurin piirtein
”Jako oli helppo. Pakkasin valmiiksi sen vähän, mitä mies oli mukanaan tuonut. Minä maksoin asuntomme ja hänellä oli vain velkaa.”
”Molemmat saivat, mitä kokivat tarvitsevansa, ja ylimääräiset menivät myyntiin. Valokuvat jaoimme tasan. En kiinny tavaroihin, joten jako oli helppo. Nuorempi tyttäristämme jäi asumaan entisen puolisoni kanssa, joten halusin varmistaa, että uudessa kodissa oli hänelle kaikki tarvittava.”
”Mies ilmoitti haluavansa erota. Hän oli ehtinyt jo miettiä asiaa, minä en. Olimme olleet yhdessä teineistä saakka. Ero oli periaatteessa sopuisa ja mies sanoi, että saan ottaa mukaani mitä haluan. Olin kuitenkin niin järkyttynyt, etten pystynyt ajattelemaan kunnolla. En ottanut mukaan mitään yhteistä, ainoastaan esineet, jotka selkeästi olivat minun. Jos en olisi ollut shokissa, olisin ottanut muutakin. Toisaalta jälkikäteen olen ymmärtänyt, miten hyvää ero minulle teki. Tavaroilla ei ole lopulta mitään väliä.”
”Tavaroita oli 19 yhteisen vuoden ja kolmen lapsen takia karttunut paljon. Hänen kodissaan on isommat varastotilat, joten olemme säilyttäneet siellä esimerkiksi lasten lapsuusmuistoja ja kausitamineita.”
”Ystävä varoitteli etukäteen, että tavaroiden jakaminen eli se hetki, kun lusikat laitetaan jakoon, on vaikea ja itkuinen. No ei se ollut ollenkaan. Meni hyvin sopuisasti, käytännöllisesti ja neutraalisti. Toisaalta olin ajatellut jakoa jo pidempään päässäni. Olimme puhuneet siitä, että kumpikin pitää omat tavaransa, mutta yhteiset asiat jaetaan tasan oikeudenmukaisesti. Tärkeintä mielestäni oli sovun säilyttäminen jo lapsenkin takia sekä eteenpäin meneminen.”
”Jako sujui hyvin. Päätimme, että kaikki, mitä olin itse hankkinut tai saanut omaisiltani, jäi minulle. Samoin jaoimme mieheni tavarat. Saimme esimerkiksi aikoinaan kaksi Arabian ruokakalustoa häälahjaksi, ja erossa toinen lähti mieheni matkaan ja toinen jäi minulle.”
Toista ei kiinnostanut koko homma
”Ex-puolisoni jätti kaikki vaatteensa ja tavaransa yhteiseen kotiin, eikä hänellä ollut aikomustakaan tulla pakkaamaan niitä itse. Niinpä pakkasin yhdessä äitini ja isäni kanssa kaikki jätesäkkeihin, laitoin ne takapihalle ja lähetin viestin, mistä hän voi tavaransa hakea.”
”Eksäni otti mukaansa vain henkilökohtaiset tavaransa ja yhden seksivideon. Hän ei ottanut edes omia lapsuusmuistojaan.”
”Minulle jäi asunto tavaroineen, ja otin yhteisen asuntolainan nimiini. Puoliso halusi vain henkilökohtaiset tavaransa, kuten vaatteet. Kysyin useampaan kertaan, mitä hän haluaa. Vastaus oli: ei mitään muuta. Hän muutti suoraan toisen henkilön luokse. Eron vahvistuttua hän soitteli nousuhumalaisena huomautellen, ettei tavaroita ole vielä muka jaettu. Juristin ohjeen mukaan laitoin hänelle kirjatun kirjeen ja määräpäivän, johon mennessä haluan luettelon hänen haluamistaan tavaroista. Mitään ei asiasta kuulunut. Emme ole palanneet asiaan myöhemmin, vaikka muista asioista olemme yhteydessä tarpeen mukaan.”
”Mies oli uuden naisystävän luona eikä halunnut osallistua tavaroiden jakamiseen millään tavalla. Aiemmin olimme sopineet isompien ja arvokkaampien tavaroiden jakamisesta, ja se meni hyvin. Mutta olisin toivonut, että myös muut tavarat olisi jaettu yhdessä. Samalla olisimme voineet ruotia yhteistä mennyttä elämäämme.”
”Kaipaan vauva-ajan valokuvia” – Lukijat kertovat, mitä tavaroita jäivät ikävöimään erossa
- ”Kaipaan rintamamiestalon pihaan huolella valitsemiani kasveja, kuten omenapuuta ja mummulani puutarhasta tuotuja perennoja. Niille ei rivitalopihassa ole niin paljon tilaa.”
- ”Vanhaan kotiin jäi tavaroita, jotka olivat lapsuudenkodistani. Niillä oli minulle tunnearvoa. Pikkuveljeni kuoli, kun hän oli 24-vuotias. Ostin silloin enkelin muistoksi hänestä, ja se jäi miehelleni. Myös äitini leikkivaunut 50-luvulta jäivät.”
- ”Isäni, taitavan käsityöläisen, tekemää ruokapöytää kaipaan tunneyhteyden takia. Eksä halusi pitää sen, mutta kuulemma pöytää ei ole enää hänellä.”
- ”Kaipaan lapsemme kummilahjoja ja vauva-ajan valokuvia.”
- ”Kahden samanlaisen mutta erivärisen Vallila-verhon jakaminen oli vaikeaa, kun molemmat värit olivat mieleisiä. Sitä toiselle jäävää jäin kaipaamaan. En myöskään olisi halunnut erottaa auton takaikkunalla ollutta pehmoeläinparia toisistaan, ja ikävä tuli toista puoliskoa.”
- ”Ei ollut mitään arvokasta tai perintötavaroita. Ero oli minulle uusi alku ilman mitään ylimääräistä tavaraa.”
- ”Sininen räsymatto jäi. Siellä se likaantuu eksän autotallissa.”
- ”En jäänyt varsinaisesti kaipaamaan mitään materiaa. Ehkä ulkosaunaa, mutta onhan maailmassa tavaraa ja myös saunoja.”
Lukijat kertoivat kokemuksistaan kyselyssä Kotona-sivustolla toukokuussa 2025. Vastaajien henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
